Nyt tässä on meneillään leirin toinen päivä. Uni maistui erikoisen hyvin. Nukuin 10.5 tuntia enkä herännyt kertakaan, paras yö todella pitkään aikaan. Tottakai matkustaminen vaikutti tuohon, kun pari viimeistä yötä on ollut hyvin heikkoa unen suhteen, mutta kuitenkin. Olen hyvin iloinen, että sain nukuttua noin mielettömän hyvin, koska palautuminen matkasta nopeutuu.
Eilen juoksin kevyen "totuttelulenkin" Heidin kanssa. Sykkeet olivat korkeammalla kuin normaalisti ja vauhdit hitaammat. Syy on toki yksinkertainen, me olemme nyt korkeammalla kuin normaalisti. Se ei haittaisi edes minua vaikka juoksisin 6.30min/km vauhtia pitkillä lenkeillä. Kunhan sykkeet pysyvät kurissa. Onhan se hassua, että maanataina juoksin 14.5 km:n lenkin 5.15-4.45min/km ja nyt 11.5km 6.00min/km vauhtia ja lenkki oli paljon takkuisampi eilen. Loppua kohden sykkeet hieman laskivat ja juoksu alkoi tuntumaan paremmalta, mutta se oli aivan lopussa. Minä en stressaa noista vauhdeista lainkaan. Ne ovat mitä ovat ja tämä on minun ensimmäinen leiri täällä Potchetroomissa ja minä menen sykkeiden ja tuntemusten mukaan.
Olen niin iloinen, että saan olla täällä nyt. Tunnen sen jo nyt, että tästä tulee hyvä leiri. Minulla on kaikki tarvittava ja olosuhteet ovat paremmat kuin ikinä ennen missään. Saan harjoitella rauhassa ja laadukkaasti. Olen ehjä. Minun ei tarivtse potea hunoa omatuntoa urheilijan "egoilusta" eikä minulla ole koulustakaan mitään stressiä. Mikä voisi olla paremmin?
Olen hyvin iloinen ja onnellinen. :) Hahah, hyvää joulun odottelua kaikille!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar