Huono viikko takana. Paljon lepoa, yhtä paljon(vähän) kilometrejä neljään päivään, kun mitä olen joskus juossut päivässä. Pää on ollut moneen otteeseen hajoamispisteessä. Olen epäillyt kuntoani, jalkojani, päätäni, lihaksiani, luitani.. Kaikkea mahdollista. Olen stressannut erittäin paljon tulevaa kilpailua. Keskiviikon valmistava harjoitus oli pohjanoteeraus. Sen hunompaa valmistavaa ei voi tehdä. (aningen överdrivet)
Nyt olen tullut siihen tulokseen, etten aseta mitään erityisiä tavotteita. Mitäs siitä, jos ei nyt suunniteltu vauhti tunnu oikealta. Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Juoksen rennon kovaa tulevan puolikkaan harjotusmielessä tai sitten raastan jokaisen metrin ja laitan itseni kokonaan likoon. Molemmat vaihtoehdot kuullostavat mielekkäiltä, eli mitä minulla on hävittävää? Jos aika on huono, voin aina juosta uudestaan. Turhat odotukset sikseen ja eikun keskittymään olennaiseen. Juoksuun. Minä aion juosta alusta loppuun pää täysin mukana, enkä aio antaa periksi. Uskon nyt itse, että minä olen jännittänyt aivan turhaan.
Jännityksen on aiheuttanut hyvin onnistunut harjotusleiri, jossa juoksu tuntui naurettavan helpolta. Kovan leirin jälkeen keho väsyi, enkä ole tottunut tämänkaltaiseen väsymykseen. Väsymys ja jalkasäryt pelotti. Nyt alkaa väsymys olemaan eilistä ja patterit tuntuvat jo melko ladatuilta.
Elina vetää varmasti kovan kisan, mutta toivon mukaan me muut saamme toisiltamme vetoapua. En aio miettiä mitään muuta, kun että nyt nautitaan. Tätähän minä olen odottanut jo kuukausia!
Kuopiossa nähdään!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar