Jag är en långdistanslöpare från Helsingfors. Mina huvudsträckor är 5000m och 10 000m och mitt mål är att vara med i de Olympiska spelen år 2016 i Rio de Janeiro. Där tänker jag springa fortare än någonsin förr. Vid sidan om löpning studerar jag på Hanken Svenska Handelshögskolan.


söndag 20 januari 2013

Juoksun taikaa

Kivuista huolimatta olen tehnyt treenit juosten. Plantaari on nyt hieman ärtynyt, joka syö hivenen juoksun iloa, mutta jäähoidot ovat auttaneet. Uskon, että hyvällä hoidolla tämä menee ohi.

Minulla on tapana hieman jännittää kovia harjoituksia ja kilpailuja. Ennen niitä, voin olla hieman kärttysämpää tai hiljaisempaa seuraa. Se kuuluu minun latutumiseen. Eilen aamulenkki oli niin tuskallinen jalan takia, joten päivä meni toden teolla hunoin tunnelmin. Illalla vein Sebun lentökentälle, josta hän jatkaa matkaa maajoukkueen kanssa Thaimaaseen. Lentokentältä lähdin suoraan liikuntamyllyyn.

Päivän huono fiilis lähti alkuverkassa. Verkka tuntui vahvalta ja n 10 minuutin jälkeen sain seuraa Kimmolta. Sain kuulla, että hän lukee minun blogiani ja että se on hänen mielestään mukvavaa lukemista. Minä ilahduin niin! Sen jälkeen juttelimme meidän rakkaasta lajista, juoksusta. Alkuverkka oli peloista huolimatta hyvin onnistunut ja mieluista. Kiitos Kimmon!

Ohjelmassa oli 10x300m kiihtyvällä vauhdilla ja 200m hölkkä palautuksella. Lähdin 1 sekunnin liian hitaasti liikkeelle, mutta loput meni juuri kuten pitikin ja hieman kovempaa sitten lopussa. Treeni oli loistava, vaikka pelkäsin hieman jalkaani ennen verkkaa.

Eilen tunsin itseni hyvin yksinäiseksi. Minun tekeminen tuntui turhalta, mutta kiitos ihanien ihmisten, päivästä tuli hyvä. Sekin, että satuin törmäämään Saraan pukkarissa ilahdutti minua kovasti. Oli ihana vaihtaa kuulumiset ja nähdä häntä. Kimmon jo mainitsin ja tottakai Olli, joka taas oli kellottamassa ja juoksemassa n puolet vedoista, oli niin mahtavaa seuraa. Treenin jälkeen olin aivan puhki, mutta menin kuitenkin hyvän ystävän luokse katsomaan elokuvaa. Cian ja Fridan seura kruunasi illan. En voi tarpeeksi kiittää ihmisiä minun elämässä. Ilman heitä, ei elämä olisi elämisen arvoista. Tai ehkäpä olisi, mutta näin on ehdottamasti paljon parempi. Haha.

Eilen kova treeni kulki siis hyvin, mutta eilen nuo edellämainitut ihmiset "made my day".
Juoksu on ihanaa ja välillä taianomaista, mutta mielestäni on erittäin tärkeää, että kaikilla olisi hyviä ystäviä. Ystävät ovat aina saatavilla, jos otat suhteista huolta. Ystävyyssuhteet ovat turvallisia ja tuovat tasapainoa. Jos urheilet sata lasissa, tulee huonoja jaksoja, jolloin joku paikaa menee rikki ja siitä seuraa myös yleensä henkinen pahoinvointi.

Tunteet urheilussa voi olla yhtä vuoristorataa ja siksi mielestäni ystävyyssuhteet ovat hyväksi, kun ne tuo tasapainoa ja turvaa näiden tunteiden keskelle.




Inga kommentarer:

Skicka en kommentar