Jag älskar att springa. Då jag springer, lever jag i nuet. Det är de bästa stunderna. Det känns att jag är i liv. Jag behöver inte fundera på framtiden eller på det förflutna, bara njuta. Springa.
Idag sprang jag 2x4x100m med Sebu. Det var den bästa träningen på länge. Det fina med korta drag är, att jag har inte råd att fundera ens en liten bråkdelssekund på något annat, eftersom tiden försämras direkt. Så är det ännu för mig, eftersom jag är ännu ovan med korta drag.
Jag har inte ännu känt samma flow-känsla, som jag får då jag springer långa drag. Känslan, när kroppen och själen är ett och allting flyter av sig själv.
Som sagt, jag älskar löpning.
lördag 29 december 2012
tisdag 25 december 2012
måndag 17 december 2012
Voittaja
Jos ylitän itseni, olen itseeni tyytyväinen. Riippuen päivästä, voi itseni ylittäminen olla melkein mitä vain.
Tänään 90 minuutin cross-training palauttava harjoitus oli minulle kova suoritus. Se ei ollut fyysisesti rankka. Keskisyke oli 131 ja vointi hyvä, mutta tänään tuo harjoitus otti psyykkisesti koville. 90 minuuttia tuntui ikuisuudelta. Harjoitus maistui ensimmäiset 30 minuuttia puulta. Mietin jo, että lopetan tähän ja teen tuon kyseisen harjoituksen illalla, mutta ikinä ei saa antaa periksi mielelle. Minun kehoni oli hyvän tuntuinen, niin en kuunnellut mitään tekosyitä.
Ensimmäiset 30minuuttia olin turhautunut, mutta sen jälkeen havahduin omaan asenteeseen. Miten voin olla niin epäkiitollinen, kun jalkani ovat sen verran hyvässä kunnossa, että voin harjoitella? Miten voin edes ajatella negatiivisesti ja antaa tilaa periksiantamisen tunteelle? Jos minä haluan juosta kilpaa ja kovaa, en ikinä saa epäröidä suorituksen aikana. Jokainen harjoitus lasketaan ja vaikka tämä kyseinen harjoitus oli tylsä, en sitä saa miettiä. Tämä harjoitus oli yhtä tärkeä, kuin eilinen puntti ja lauantain VK, vaikka se oli huomattavasti tylsempi. Tämän jälkeen omistin harjotuksen mielenhallinnalle. Jos on tylsää/sattuu/väsyttää, niin en anna sille tunteelle valtaa. Etsin ne hyvät asiat tilanteesta ja keskityn taisteluun.
Minä tein harjoituksen loppuun ja se tunne minkä siitä sain on kulla arvoinen. Minä olen voittaja. En antanut periksi.
Hassua tässä on se, että minä jaksan juosta vaikka 180km viikossa ja opiskella sekä harjoitella itseni uuvuksiin verenmaku suussa, mutta sitten tulee päiviä kun 4km:n verkka voi olla yhtä helvettiä. Silloin asenne ratkaisee. Anaatko periksi tai päättääkö, että minä olen voittaja ja minä teen kuten suunnteltu.
Minä en aio antaa periksi. Ikinä.
Halusin vain sanoa, että kyllä niitä hunojoa harjoituspäiviä on myös minulla. Silloin kun harjoitteleminen ei maistu, pitää vain jatkaa suunnitelman mukaan ja sitten se hyvä tunne tulee.
Talvi on ikävää aikaa juoksijoille, mutta kyllä ne sulat tiet tulevat vielä. Talvi on hyvää aikaa mielenhallinnalle. Nämä kelit haastavat sekä mielen että kehon. Itselleni eniten tämä kylmyys ja lumi rassaa mieltäni. Ei anneta sen vain vaikuttaa! Talven jälkeen olemme kaikki vielä vahvempia ja parempikuntoisa!
Tsemppiä kaikille treenaajille! :)
onsdag 5 december 2012
Kiitokset sponsoreille!
Suuri kiitos Sportelitelle, joka antaa minulle mahdolliuuden olla mukana AimHigher projektissa. Erityisen suuri kiitos menee kyllä Nikelle, joka on tehnyt minun harjoittelemisesta hyvin mieluisan. Olen niin kiitollinen kaikista varusteiteista ja tuesta. Jos Nike uskoo minuun, voit sinäkin uskoa. :)
Suunto on minun uusin sponsori, ja olen jo rakastunut heidän kelloihin. Suunto Ambit on minun lemppari!
Suurin kiitos menee kyllä minun isälle, joka on alusta lähtien auttanut minua kaikin tavoin. Hän on minulle kaikki kaikessa ja ilman häntä en olisi löytänyt rakkainta lajia juoksua. Jag älskar dej pappa!
Tässä hieman kuvia Sporteliten onnistuneesta koulutuspäivästä.
Suunto on minun uusin sponsori, ja olen jo rakastunut heidän kelloihin. Suunto Ambit on minun lemppari!
Suurin kiitos menee kyllä minun isälle, joka on alusta lähtien auttanut minua kaikin tavoin. Hän on minulle kaikki kaikessa ja ilman häntä en olisi löytänyt rakkainta lajia juoksua. Jag älskar dej pappa!
Tässä hieman kuvia Sporteliten onnistuneesta koulutuspäivästä.
Katsokaa ihmeessä myös tämä nettisivu:
http://www.aimhigher.fi/fi/merkki/urheilijat/chydenius-nina
tisdag 4 december 2012
Irtonaista
Ah, ja eiliset tonnit menivät niin helposti! Suunnitelma oli aloittaa 3.40 vauhdsta ja sitten pitää melko tasasta vauhtia yllä. Ensimmäinen tonni meni 3. 37 aivan itsestään. Vilkuilin hieman kelloa, mutta löysin todella nopeasti mukavan rytmin. Siitä vauhti kiihtyi parisen sekuntia joka tonnilla ja palautusta oli pari minuuttia, paitsi kolmannen jälkeen, kun vatsa meni sekasin. Silloin palautusta kertyi lähemmäs 4min. Onneksi vatsa kesti sitten viimeiset kolme vetoa. Hieman stressaannuin tilanteesta ja kiristin huomaamatta turhan paljon vauhtia, mutta sain sen rauhoitettua. Sarjasta tuli todella hyvä ja tonnit eivät ikinä ole tuntuneet näin helpoilta.
Ensi kerralla en syö vihannespohjasta lounasta noin lähellä harjoitusta. Kuidut tulevat suoraan läpi. Sen tiesin, mutta annos oli niin pieni niin luulin, että vatsa oli kestänyt. Kokeilemalla oppii! Lauantain VK:lle aion syödä lounaaksi keittoa. Keitto sisältää hyvin nestettä ja se pitäsi pysyä hyvin sisällä. Hassua jotenkin taas yrittää löytää hyvää ruokavaliota. Vatsa on nyt herkempi kuin ennen, joten pitää löytää uudestaan ne oikeat ja sopivat "kisa-ruoat".
Tänään on tiedossa 17km lenkki ja illalla minulla on hieronta. Siinä välissä olen koulussa ja muuten on aika leppoisa päivä. Ulkona on kylmä, mutta minä olen saanut lainata Sebun villa alusasua, muiden varustusten alle. Villa-alusasu on kyllä nyt aivan ehdoton, kun mittari näyttää -14 astetta. Pelottaa vain kurkun puolesta, kun eilen juoksin kovaa hallissa ja tänään ulkona pitkää lenkkiä.
Nyt tuntuu taas, että minulla on arki ja rutiinit kasassa näin viikonlopun ja muuton jälkeen.
Juoksu on irtonaista, mutta elämä kasassa! :)
P.S Irtoinainen juoksu on siis hyvä asia. Jalat rullaavat ja askel on kevyttä.
Ensi kerralla en syö vihannespohjasta lounasta noin lähellä harjoitusta. Kuidut tulevat suoraan läpi. Sen tiesin, mutta annos oli niin pieni niin luulin, että vatsa oli kestänyt. Kokeilemalla oppii! Lauantain VK:lle aion syödä lounaaksi keittoa. Keitto sisältää hyvin nestettä ja se pitäsi pysyä hyvin sisällä. Hassua jotenkin taas yrittää löytää hyvää ruokavaliota. Vatsa on nyt herkempi kuin ennen, joten pitää löytää uudestaan ne oikeat ja sopivat "kisa-ruoat".
Tänään on tiedossa 17km lenkki ja illalla minulla on hieronta. Siinä välissä olen koulussa ja muuten on aika leppoisa päivä. Ulkona on kylmä, mutta minä olen saanut lainata Sebun villa alusasua, muiden varustusten alle. Villa-alusasu on kyllä nyt aivan ehdoton, kun mittari näyttää -14 astetta. Pelottaa vain kurkun puolesta, kun eilen juoksin kovaa hallissa ja tänään ulkona pitkää lenkkiä.
Nyt tuntuu taas, että minulla on arki ja rutiinit kasassa näin viikonlopun ja muuton jälkeen.
Juoksu on irtonaista, mutta elämä kasassa! :)
P.S Irtoinainen juoksu on siis hyvä asia. Jalat rullaavat ja askel on kevyttä.
Talvi tuli
Viime torstaina alkoi muistaakseni kunnon talvi. Aamuverkan tein ulkona ja kiihytvän juoksun ja kv-treenin tein sisällä. Harjoitukset menivät hyvin. Torstai iltana alkoi sataa lunta toden teolla ja ihmettelin suuresti, miten ihmeessä tulen selviämään tämän talven...
Perjantai aamuna oli lumimyrsky. Minä päätin, että tänä vuonna en aio juosta kaikkia harjoituksia matolla, joten lähdin myrskyn sekaan juoksemaan. Se oli hauska ja haastava lenkki. Lunta oli joka paikassa ja lunta pyrytti joka suunnasta. Minä taistelin lunta vastaan ja olo oli voittamaton. Sykkeet olivat matalat ja askel kulki lumihangessakin. Hymyilin melkein koko lenkin ajan ja tunsin itseni aivan hulluksi. Kun jokin asia tuntuu epämielyttävältä, sen voi aina muuttaa omaksi haasteeksi. Näin kävi perjantaina. Perjantai iltana minulla oli kova harjoitus, jonka tein ihan suosiolla matolla. 2x3km+1km 12.07,11.30+ 3.32. Tuntu hyvältä! :)
Launataina pidin lepoa, kun olo ei ollut hyvä ja jalat aika herkät ja koska muutin Sebun luokse virallisesti. Muutossa meni melkoisesti aikaa. Viikonlopun kruunasi sunnuntain 30km:n lenkki (2h 35min) ja pizza illallinen. Ohjelmassa oli 25km, mutta se tuntui tylsältä, joten nostin panoksia ja päätin 10km:n kohdalla juosta 30km. Pieni porkkana matkan varrelle. Ei se loppupeleissä hirmuisesti muuta, jos juoksee 25 tai 30km. Viimeiset kilometrit olivat ne parhaat. :) Minulla oli vettä mukana, mutta se jäätyi. :D Tuo oli muuten ensimmäinen "pitkälenkki+pizza-päivä" minkä olen ikinä pitänyt. YES! :)
Sebun kodista kehittyy ajan myötä meidän yhteinen koti. Olemme molemmat iloisisa tästä. Olen niin väsynyt reissaamaan kahden asunnon välissä. Näin on helpompi ja kivempi. Eilen olimme Ikeassa ja mukaan tuli melkoisesti juttuja. Suuremmat ostokset ovat tosin vielä paperilla.
Tänään tein 7km:n kiihtyvän aamuverkan+ kv jumpan. Kohta puolin menen Myllypuroon juoksemaan 6x1000m. YES! :) Olisi ollut pari luentoa tänään, mutta minulla oli Henriikan kanssa tapaaminen, joten koulu sai jäädä. Valitettavasti. Tapaaminen oli tosin hyvin hyödyllinen. Viikonlopun jälkeen oli hyvä kasata ajatukset ja muistuttaa missä vaiheessa olen.
Minä muuten inhoan kylmää. Viime vuonna tähän aikaan minua motivoi Etelä-Afrikan 4 viikon leiri, joka alkoi 21.12.2012. Nyt minulla ei valitettavasti ole leiriä tiedossa, kun tukia leikattiin, mutta minä aion näyttää kaikille, että olen kovemassa kunnossa kun koskaan ennen tänä kesänä. Kun minä juoksen EM-rajan rikki toivon saavani jostain tukea. Ei kai se ole liikaa vaadittu?
Nyt minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kun vain harjoitella kylmässä ja ottaa kaiken irti tästä.
tisdag 27 november 2012
Sisäinen rauha
Puhun tästä avoimesti, koska koen ja olen saanut palautetta, että tämä on auttanut muita.
Kuten kaikki varmasti jo tässä vaiheessa tietää minulla on ollut ruoan kanssa vaikeuksia 16 vuotiaasta saakka. On ollut hyviä jaksoja ja huonoja jaksoja. On ollut jaksoja jolloin en välitä, jolloin voin hetkellisesti todella hyvin, koska suhtautuminen ruokaan on välinpitämätöntä. Silloin tutut ovat sanoneet minulle, että ihanaa kun olet parantunut. (Silloin painan yleensä enemmän) He eivät näe miten asiat oikeasti on. Se ei ole parantumista, se on läpikäymisen ja parantumisen siirtämistä eteenpäin. Se on keinotekoista onnea ja parantumista. Ei syömishäiriötä voi parantaa kun nappia painamalla. Voin päättää, että alan syömään eritavalla, mutta syömiseen liittyvät sairaudet ovat emotionaalisia ja fyysiset osat ovat vain oireita ja käsittelytapoja itselleen. Kun kontrollintunne puuttuu, ihminen kontrolloi niitä asioita jotka ovat mahdollisia. Kuten syöminen. Oikeiden asioiden sijaan, syömishäiriöinen käsittelee ongelmansa ruoan kautta. Koko käsittelytapa on hyvin analyyttinen ja tunnekylmä, vaikka ongelmien käsitteleminen on kaikkea muuta. Ongelmat pitäsi käsitellä tunteilla ja turvallisuudessa ympäristössä, kuten rakkaan ihmisen kanssa jutustelu.
Olen 16 vuotiaasasta lähtien ollut jollain eri dietillä. Se on vienyt minun voimia aivan äärettömästi. Minä olen fiksu ja pääsen erittäin pitkälle, jos vain päätän sen. Nyt minun energia on mennyt ihan vääriin asioihin. Olen tiedostanut sen jo kauan, mutta nyt olen siihen väsynyt. Minusta tulee vielä joku päivä huippujuoksija. Kun saan itseni balanssiin, mikään ei enää pysäytä minua. Olen nyt kiitos hyvän terapeutin (Henriikka Maikku, Suosittelen! ) päässyt terveydenpolulle. Nyt puhun aivan oikesasta tervehtymisestä. Minä olen hyvin läsnä koko tilanteesta ja olen saanut kokea hetkellisesti, niitä asioita jotka oikeasti painaa mieltä. Henriikan kautta olemme harjoitelleet kontrollin menettämistä ja sen takaisin saamista. Se ei mitenkään liity ruokaan. Ruoka on vain ruma rekvisiitta ja tekosyy.
Olemme saaneet minut tilaan, jossa tunnen aivan samalla tapaa, kun minulle tulee ahdistus ruoan kanssa, vaikka Henriikan kanssa se ei ole mitenkään ruokaan liittyvää. Ne ovat niitä oikeita tunteita. Minuä uskallan menettää kontrollin hänen luonaan, koska siellä olen turvassa. Hän on saanut minut tuntemaan sen stressin ja inhon jonka saan yleenä syödessäni, mutta siitä olemme jatkaneet ja sen stressin alla on pelko. Jos pelolle antaa tilaa ja antaa sen tunteen vallata, löydät rauhan, kaiken tuon alla. Sen koin eilen. Se oli helpottavaa huomata. En tarvinnut juosta pakoon, mennä jonkun rakkaan luokse, oksentaa, harjoitella itseni aivan piippuun.. Minun piti vain antaa tunteeni tulla pintaan ja kokea ne. Rauha jota olen etsinyt nämä vuodet on sisälläni. Nyt olen saanut kokea sen kerran, ja se on aivan mahtavaa! Minun täytyy antaa tunteilleni enemmän tilaa. Tämä on suuri askel minulle. Olen 22 vuotias ja nyt koin enismmäistä kertaa, että minä voin parantua ja löytää syyn minun ainiaaseen pakenemisen haluun. Olen etsinyt rauhaa jostain muualta, vaikka se on sisälläni.
Tämä polku on pitkä. 6 vuotta on mennyt, mutta nyt olen löytänyt polun joka vie minut eteenpäin. Olen siitä hyvin kiitollinen. Olin eilen hyvin innoissani ja helpottunut koko löydöstä, joten tyhmänä uskoin, että voin poiketa tämänhetkisestä melko niukasta ruokavaliosta. Luulin jälleen kerran olevani sairautta vahvempi. Menin asioiden edelle. Pää ei kesänyt ja vaivuin taas kovaan masennukseen kun toivo ja usko itseeni häviää. Ne ovat niitä kovia takapakkkeja jotka tunuvat entistä kovimmilta, kun juuri ennen sitä on ollu maailman vahvin ja onnellisin. Mutta. Tämä vie aikaa. Opin koko ajan ja suunta on eteenpäin. Kaksi askelta eteenpäin, yksi taakse.
Kuten kaikki varmasti jo tässä vaiheessa tietää minulla on ollut ruoan kanssa vaikeuksia 16 vuotiaasta saakka. On ollut hyviä jaksoja ja huonoja jaksoja. On ollut jaksoja jolloin en välitä, jolloin voin hetkellisesti todella hyvin, koska suhtautuminen ruokaan on välinpitämätöntä. Silloin tutut ovat sanoneet minulle, että ihanaa kun olet parantunut. (Silloin painan yleensä enemmän) He eivät näe miten asiat oikeasti on. Se ei ole parantumista, se on läpikäymisen ja parantumisen siirtämistä eteenpäin. Se on keinotekoista onnea ja parantumista. Ei syömishäiriötä voi parantaa kun nappia painamalla. Voin päättää, että alan syömään eritavalla, mutta syömiseen liittyvät sairaudet ovat emotionaalisia ja fyysiset osat ovat vain oireita ja käsittelytapoja itselleen. Kun kontrollintunne puuttuu, ihminen kontrolloi niitä asioita jotka ovat mahdollisia. Kuten syöminen. Oikeiden asioiden sijaan, syömishäiriöinen käsittelee ongelmansa ruoan kautta. Koko käsittelytapa on hyvin analyyttinen ja tunnekylmä, vaikka ongelmien käsitteleminen on kaikkea muuta. Ongelmat pitäsi käsitellä tunteilla ja turvallisuudessa ympäristössä, kuten rakkaan ihmisen kanssa jutustelu.
Olen 16 vuotiaasasta lähtien ollut jollain eri dietillä. Se on vienyt minun voimia aivan äärettömästi. Minä olen fiksu ja pääsen erittäin pitkälle, jos vain päätän sen. Nyt minun energia on mennyt ihan vääriin asioihin. Olen tiedostanut sen jo kauan, mutta nyt olen siihen väsynyt. Minusta tulee vielä joku päivä huippujuoksija. Kun saan itseni balanssiin, mikään ei enää pysäytä minua. Olen nyt kiitos hyvän terapeutin (Henriikka Maikku, Suosittelen! ) päässyt terveydenpolulle. Nyt puhun aivan oikesasta tervehtymisestä. Minä olen hyvin läsnä koko tilanteesta ja olen saanut kokea hetkellisesti, niitä asioita jotka oikeasti painaa mieltä. Henriikan kautta olemme harjoitelleet kontrollin menettämistä ja sen takaisin saamista. Se ei mitenkään liity ruokaan. Ruoka on vain ruma rekvisiitta ja tekosyy.
Olemme saaneet minut tilaan, jossa tunnen aivan samalla tapaa, kun minulle tulee ahdistus ruoan kanssa, vaikka Henriikan kanssa se ei ole mitenkään ruokaan liittyvää. Ne ovat niitä oikeita tunteita. Minuä uskallan menettää kontrollin hänen luonaan, koska siellä olen turvassa. Hän on saanut minut tuntemaan sen stressin ja inhon jonka saan yleenä syödessäni, mutta siitä olemme jatkaneet ja sen stressin alla on pelko. Jos pelolle antaa tilaa ja antaa sen tunteen vallata, löydät rauhan, kaiken tuon alla. Sen koin eilen. Se oli helpottavaa huomata. En tarvinnut juosta pakoon, mennä jonkun rakkaan luokse, oksentaa, harjoitella itseni aivan piippuun.. Minun piti vain antaa tunteeni tulla pintaan ja kokea ne. Rauha jota olen etsinyt nämä vuodet on sisälläni. Nyt olen saanut kokea sen kerran, ja se on aivan mahtavaa! Minun täytyy antaa tunteilleni enemmän tilaa. Tämä on suuri askel minulle. Olen 22 vuotias ja nyt koin enismmäistä kertaa, että minä voin parantua ja löytää syyn minun ainiaaseen pakenemisen haluun. Olen etsinyt rauhaa jostain muualta, vaikka se on sisälläni.
Tämä polku on pitkä. 6 vuotta on mennyt, mutta nyt olen löytänyt polun joka vie minut eteenpäin. Olen siitä hyvin kiitollinen. Olin eilen hyvin innoissani ja helpottunut koko löydöstä, joten tyhmänä uskoin, että voin poiketa tämänhetkisestä melko niukasta ruokavaliosta. Luulin jälleen kerran olevani sairautta vahvempi. Menin asioiden edelle. Pää ei kesänyt ja vaivuin taas kovaan masennukseen kun toivo ja usko itseeni häviää. Ne ovat niitä kovia takapakkkeja jotka tunuvat entistä kovimmilta, kun juuri ennen sitä on ollu maailman vahvin ja onnellisin. Mutta. Tämä vie aikaa. Opin koko ajan ja suunta on eteenpäin. Kaksi askelta eteenpäin, yksi taakse.
måndag 26 november 2012
Maanantai
Heräsin hyvän yön jälkeen todella väsyneenä. Minulla oli vain yksi juoksuharjoitus ohjelmassa, joten en tarvinnut mennä suoraan juoksemaan. Olin sopinut Andrean kanssa ilta-treenin, joten aamuharjoitus meni astangajoogan parissa. Se oli erittäin mielyttävää. Pääsin uusiin asentoihin ja olo oli hyvin rento ja notkea. Siitä mieli hieman parani.
Joogan jälkeen nautin aamupalan ja valmistauduin päivään. Kirsin tapasin kisahallissa ja sieltä menin suoraan kouluun ja koulusta suoraan juoksemaan, josta menin suoraan tapaamaan Cian ja sen jälkeen menin kauppaan. Nyt tulin kotiin. Vaikka päivä oli melko kiireinen, se periaatteessa vain parani koko ajan. En stressannut ja tapaamisten ja muiden aktiviteettejen välissä olin kerrankin aivan rauhallinen.
Hyvä päivä. Erityisen hyväksi tämä päivä muuttui lenkin aikana. Huomasin jalkojeni olevan todella hyvässä kunnossa ja minulla oli erittäin kevyt ja lentävä tunne koko 14km:n ajan. Huomenna 8km VK, YES! :)
Rakastan ystäviäni. Oli niin ihana nähädä Ciaa. Ystävät antavat voimaa.
Joogan jälkeen nautin aamupalan ja valmistauduin päivään. Kirsin tapasin kisahallissa ja sieltä menin suoraan kouluun ja koulusta suoraan juoksemaan, josta menin suoraan tapaamaan Cian ja sen jälkeen menin kauppaan. Nyt tulin kotiin. Vaikka päivä oli melko kiireinen, se periaatteessa vain parani koko ajan. En stressannut ja tapaamisten ja muiden aktiviteettejen välissä olin kerrankin aivan rauhallinen.
Hyvä päivä. Erityisen hyväksi tämä päivä muuttui lenkin aikana. Huomasin jalkojeni olevan todella hyvässä kunnossa ja minulla oli erittäin kevyt ja lentävä tunne koko 14km:n ajan. Huomenna 8km VK, YES! :)
Rakastan ystäviäni. Oli niin ihana nähädä Ciaa. Ystävät antavat voimaa.
söndag 25 november 2012
Hyvä biisi
http://www.youtube.com/watch?v=MxvUeeIh4y8
Lyrics:
Kaija Koo- Vapaa lyrics
Mä olen kyllästynyt niihin,
Voimiin jotka ohjailee mun elämää.
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä onko se väärin,
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan.
Sillä niin olis käynyt,
Jos ois jäänyt eiliseen kii.
Joku mua piteli siinä,
Se oli niin kamalan vahva.
Eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
Suurempi vuoria ja merta,
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä.
En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En aio tuntea pelkoo.
Vaikka pelkään et se ei oo musta kii.
Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
En enää anna sille tilaa hengittää.
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.
Mä rakennan kotini yksin,
Mä parannan minäni yksin.
Ja pakotan pitämään itseni koossa,
En ole se surkea rätti,
Jonka sydän on imetty kuiviin.
En rakenna sille kotiini huonetta.
En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
Mä valitsin juosta,
Koska luulin etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseeni tuosta,
Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.
En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
Lyrics:
Kaija Koo- Vapaa lyrics
Mä olen kyllästynyt niihin,
Voimiin jotka ohjailee mun elämää.
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä onko se väärin,
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan.
Sillä niin olis käynyt,
Jos ois jäänyt eiliseen kii.
Joku mua piteli siinä,
Se oli niin kamalan vahva.
Eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
Suurempi vuoria ja merta,
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä.
En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En aio tuntea pelkoo.
Vaikka pelkään et se ei oo musta kii.
Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
En enää anna sille tilaa hengittää.
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.
Mä rakennan kotini yksin,
Mä parannan minäni yksin.
Ja pakotan pitämään itseni koossa,
En ole se surkea rätti,
Jonka sydän on imetty kuiviin.
En rakenna sille kotiini huonetta.
En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
Mä valitsin juosta,
Koska luulin etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseeni tuosta,
Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.
En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
lördag 24 november 2012
The Practice
My legs were perfect! I felt so fast and light and everything was all good.
You can check my work out from that link.
http://www.movescount.com/members/ninachydenius
BTW. I LOVE RUNNING!
You can check my work out from that link.
http://www.movescount.com/members/ninachydenius
BTW. I LOVE RUNNING!
fredag 23 november 2012
Sportelite
Tänään koko päivä meni Sporteliten koulutuspäivässä. Päivä oli todella hauska ja erilainen. Koko päivä oli urheilua ilman urheilemista. Kevyt lenkki oli kyllä ohjelmassa, mutta koin huomista kovaa harjoitusta ajatellen, että lepo on parempi vaihtoehto, koska eiliset harjoitukset olivat niin takkuisia.
Sporteliten koulutustilaisuudessa tutustuin paremmin uuteen Aim Higher hankkeeseen, jossa olen siis itse mukana. 30.11.2012 saatte nähdä mista on kyse! :) Loppupäivä meni mukavasti kuvauksien ja keskustelujen parissa. Kivaa oli!
Erityisen mukavaa oli tavata muita huippu-urheilijoita muista lajiryhmistä, kuten lumilautailusta ja kouluratsastuksesta. Meitä urheilijoita on niin paljon erilaisia, mutta meitä yhdistää niin paljon, kuten määrätietoisuus, usko, kärsivällisyys ja vaikka mitä muuta.
Hyvää viikonloppua! :)
Sporteliten koulutustilaisuudessa tutustuin paremmin uuteen Aim Higher hankkeeseen, jossa olen siis itse mukana. 30.11.2012 saatte nähdä mista on kyse! :) Loppupäivä meni mukavasti kuvauksien ja keskustelujen parissa. Kivaa oli!
Erityisen mukavaa oli tavata muita huippu-urheilijoita muista lajiryhmistä, kuten lumilautailusta ja kouluratsastuksesta. Meitä urheilijoita on niin paljon erilaisia, mutta meitä yhdistää niin paljon, kuten määrätietoisuus, usko, kärsivällisyys ja vaikka mitä muuta.
Hyvää viikonloppua! :)
måndag 19 november 2012
Testijuoksu
Se meni hyvin. Melkoisen paljon tuo joka vedon jälkeinen pistäminen nosti sykkeitä ja jännitystä. Esimerkiksi istumasyke oli ennen juoksua 130. (!!!) Minulla on normaalisti ennen lenkkiä se 45-79, eli piikkikammo näkyi sykelukemissa. Juoksu tuntui melko hyvältä, mutta en ole vain tottunut vielä juoksemaan niin reippaita vauhteja. Onneksi Anni ja Ollikin oli juoksemassa, niin juoksu oli tällä tavalla helpompaa. Turhan paljon energiaa meni kuitenkin oikean vauhdin pitämiseen. En päässyt missään vaiheessa juoksemaan niin rennosti, mitä voin pitkissä vedoissa juosta. Talven aikana varmasti ehtii nuo vauhdit löytyä.
Juoksin yhteensä 9 tonnia. 5.25min, 4.49min, 4.15min, 4.02min, 3.51min, 3.41min, 3.31min, 3.20min ja 3.17min. Kivaa oli! Tein viimesessä vedossa happoenkan, vaikka vauhti ei ollut kova. Tämä on hyvä asia :)
Suurkiitos Tuomolle, joka toimi laktaattimittaajana! Kimmo oli kellottamassa ja Heidi tsemppaamassa. Oli oikein optimaalinen tukijoukko kyllä mukana matkassa. Kiitokset kaikille! :)
Juoksin yhteensä 9 tonnia. 5.25min, 4.49min, 4.15min, 4.02min, 3.51min, 3.41min, 3.31min, 3.20min ja 3.17min. Kivaa oli! Tein viimesessä vedossa happoenkan, vaikka vauhti ei ollut kova. Tämä on hyvä asia :)
Suurkiitos Tuomolle, joka toimi laktaattimittaajana! Kimmo oli kellottamassa ja Heidi tsemppaamassa. Oli oikein optimaalinen tukijoukko kyllä mukana matkassa. Kiitokset kaikille! :)
söndag 18 november 2012
lördag 17 november 2012
Lauantai vol 2
Nyt on parempi olo. 8km kevyt lenkki ja kunnolla ruokaa, että jaksan huomenna. :)
Huomista odotellen...
Huomista odotellen...
Lauantai
Tentti ohi ja nyt kaikki energia juoksuun. Miksi minulla on näin tyhjä olo yhtäkkiä? Heti kun päivä ei ole täyteen buukattu, mieleni synkkenee. Minun pitäsi olla kiitollinen, etten tarvitse nyt tehdä mitään.
fredag 16 november 2012
Lepopäivä
Olen onnistunut kerrankin pitämään järkevän lepopäivän. Olin koulussa 10-17.00. Aika kului hyvin nopeasti, kun sain laskea opiskeluystävien kanssa. Opin paljon paremmin näin, kun aloitin kurssin 2.5 viikkoa muita myöhempään. En ollut suunnitellut ottavani kyseistä kurssia, mutta nyt olen mukana kuitenkin. Huomenna on tentti ja sen takia minun päiväni ovat olleet hyvin koulupainotteisia. Kaikin puolin hyvä ajoitus harjoituksen kannalta, että kevyt harjoitusviikko tuli juuri tälle viikolle.
Tämä on viikon toinen lepopäivä ja se ei edes tunnu pahalta. Tulin kotiin 18.00 maissa ja loppuillan aion laskea, ottaa rennosti ja illan kruuna hieronta.
Huomenna tentin jälkeen saan keskittyä 100% harjoittelemiseen ja famun kanssa olemiseen. Tästä tulee hyvä viikonloppu! Ensi viikon projektille löysin yhteistyökumppanin, joka tekee projektista paljon hauskemman. Hyvä niin. Ensi viikolla toivon, että näkisin Sebun. Kyllähän nämä viikot ilman häntäkin on mukavia, mutta hänen kanssaan kaikki on paljon mukavempaa. :)
En ota paineita tällä hetkellä mistään, joka tuntuu hyvin mukavalta. Koulu, harjoitukset ja muu elämä rullaa hyvin eteenpäin. Minulla ei ole huolia eikä murheita. Tällä fiiliksellä on hyvä lähteä kirjoittamaan huomista tenttiä sekä juoksemaan sunnuntain testijuoksua. :)
Tämä on viikon toinen lepopäivä ja se ei edes tunnu pahalta. Tulin kotiin 18.00 maissa ja loppuillan aion laskea, ottaa rennosti ja illan kruuna hieronta.
Huomenna tentin jälkeen saan keskittyä 100% harjoittelemiseen ja famun kanssa olemiseen. Tästä tulee hyvä viikonloppu! Ensi viikon projektille löysin yhteistyökumppanin, joka tekee projektista paljon hauskemman. Hyvä niin. Ensi viikolla toivon, että näkisin Sebun. Kyllähän nämä viikot ilman häntäkin on mukavia, mutta hänen kanssaan kaikki on paljon mukavempaa. :)
En ota paineita tällä hetkellä mistään, joka tuntuu hyvin mukavalta. Koulu, harjoitukset ja muu elämä rullaa hyvin eteenpäin. Minulla ei ole huolia eikä murheita. Tällä fiiliksellä on hyvä lähteä kirjoittamaan huomista tenttiä sekä juoksemaan sunnuntain testijuoksua. :)
torsdag 15 november 2012
Hanken+ juoksu
Treenit kulkee ja koulussa olen loppuajan vuorokaudesta, jos unta ei lasketa. Ihan kivaa vaihtelua tämäkin. En ole pitkään aikaan taas panostanut näin paljon koulun käyntiin.
Yrittäjyys on mielenkiintoista, mutta suurin osa opiskeluajasta menee kuitenkin statistiikan jatkokurssin kanssa. Sitä inhoan, mutta se on pakko vain läpäistä. Sen jälkeen, saan vain ja ainoastaan opiskella asioita, jotka kiinnostavat.
Eilinen VK meni paremmin kuin edellinen ja kevyet lenkit tuntuvat entistä kevyemmiltä. Hyvä näin. Lauantina on tentti ja sunnuntaina tonnin tasotesti. Jee! :)
Kutsuin Famun kylään, niin saan tentin jälkeen viettää laatuaikaa hänen kanssan. Famu on hyvin rakas minulle.
Kaikki menee nyt melko hyvin. Sebua on totta kai ikävä, kun hän on Kokkolassa, mutta se on hyvä, että hän on perheensä kanssa, kun hänellä on siihen mahdollisuus. Sebu on minulle hyvin tärkeä ja olen niin kiitollinen, että löysimme toisemme. <3
Pahoittelen huonoa kieltä, en nyt vain jaksa keskittyä tekstin laatuun.
Hyvää yötä!
Yrittäjyys on mielenkiintoista, mutta suurin osa opiskeluajasta menee kuitenkin statistiikan jatkokurssin kanssa. Sitä inhoan, mutta se on pakko vain läpäistä. Sen jälkeen, saan vain ja ainoastaan opiskella asioita, jotka kiinnostavat.
Eilinen VK meni paremmin kuin edellinen ja kevyet lenkit tuntuvat entistä kevyemmiltä. Hyvä näin. Lauantina on tentti ja sunnuntaina tonnin tasotesti. Jee! :)
Kutsuin Famun kylään, niin saan tentin jälkeen viettää laatuaikaa hänen kanssan. Famu on hyvin rakas minulle.
Kaikki menee nyt melko hyvin. Sebua on totta kai ikävä, kun hän on Kokkolassa, mutta se on hyvä, että hän on perheensä kanssa, kun hänellä on siihen mahdollisuus. Sebu on minulle hyvin tärkeä ja olen niin kiitollinen, että löysimme toisemme. <3
Pahoittelen huonoa kieltä, en nyt vain jaksa keskittyä tekstin laatuun.
Hyvää yötä!
onsdag 7 november 2012
VK+mäet
Kevyt 8km aamulenkki, jossa törmäsin Mäyrään. Hän on aina niin energinen ja positiivinen. Lenkin jälkeen oli luvassa opiskelua ja lepäilyä. Illalla juoksin Ollin kanssa 6km vk:n + 4xmäki. Andrea oli treenissä mukana osittain. Ehdimme sopivasti vaihtaa kuulumiset, ennen kun oikiskirjat alkoivat jo kutusa häntä.
Päivän saalis: hyvä fiilis, 24km juoksua (sisältäen aivan loistavan kovan harjoituksen) ja opiskelua.
Huomista harjoitusta odotellen! :)
tisdag 6 november 2012
Super tiistai
Ollin aamutreenit on just mitä tarvin. Kiitos! Tästä on hyvä alottaa kunnon treenaaminen ehjän jalan, tukijoukkojen ja motivoituneen mielen kanssa. Kohti kautta 2013!
Tsemppiä kaikille treenihulluille! :)
P.S
Treenihulluihin kuuluu nykyään mun rakas äiti, joka on myös hurahtanut juoksuun. I'M SO PROUD! <3
Papankin innostus on herännyt. YES! Uskon heihin molempiin ja on hienoa nähdä, kun he ovat löytäneet sen pienen kipinän, joka saa meidät kaikki liikkeelle.
Ihanaa tiistaita kaikille! :)
Tsemppiä kaikille treenihulluille! :)
P.S
Treenihulluihin kuuluu nykyään mun rakas äiti, joka on myös hurahtanut juoksuun. I'M SO PROUD! <3
Papankin innostus on herännyt. YES! Uskon heihin molempiin ja on hienoa nähdä, kun he ovat löytäneet sen pienen kipinän, joka saa meidät kaikki liikkeelle.
Ihanaa tiistaita kaikille! :)
söndag 4 november 2012
Älska livet
Denna dag har varit härlig! Gjorde en alldeles toppen backträning med en alldeles toppen brud Andrea. Hon och träningen gjorde mej på så otroligt gott humör. På nerjoggen möter jag dessutom på en massa bekanta, vilket endast gjorde förmiddagen ännu bättre. Väl hemma så fiksar jag mat, tar en lång dusch och sedan tar jag det bara lugnt. Så chill. Njuter bara av känslan som uppstår efter en hård och lyckad träning.
Lite senare går jag ut med hunden och sedan går jag till min vän Frida. Härlig brud hon med. En av mina närmaste barndomsvänner. Från Frida kör jag till Meilans Unisport och kör en återhämtande träning. Den gick också bra och det var kul och träna. Passligt med folk på gymmet. Man fick göra i lugn och ro det man skulle, men ändå inte bara stirra in i de vita väggarna. Där mötte jag på Sebus kompis. En 1.5h återhämtande träning är ju kanske inte den mest spännande, så sällskap gör susen. :D
Backträningen kändes så jäklit bra idag, så inget stör mig nu. Imorgon skall jag på länk med Alli och därefter tänker jag räkna matematik ända tills jag går och lägger mig. Jag väntar till och med på morgon dagen. :D
Mitt liv, som ni märker, en människo- berg-och-dalbana. Inget är stabilt i mitt huvud. Därför försöker jag göra berg-och dalbanan lite flakare, genom rutiner och matvanor. Det är mitt skydd. Genom dessa, känner jag att det är jag som kontrollerar mitt liv och då känner jag mig trygg. Jag skapar min egen trygghet genom kontroll.
Kontroll är något jag har ett "love-hate-relationship" med, men det tar vi en annan gång. Nu älskar jag bara det att jag kontrollerar mig själv med allt jag gör till 100%. Det är jag som bestämmer och nu känns det bra så.
Lite senare går jag ut med hunden och sedan går jag till min vän Frida. Härlig brud hon med. En av mina närmaste barndomsvänner. Från Frida kör jag till Meilans Unisport och kör en återhämtande träning. Den gick också bra och det var kul och träna. Passligt med folk på gymmet. Man fick göra i lugn och ro det man skulle, men ändå inte bara stirra in i de vita väggarna. Där mötte jag på Sebus kompis. En 1.5h återhämtande träning är ju kanske inte den mest spännande, så sällskap gör susen. :D
Backträningen kändes så jäklit bra idag, så inget stör mig nu. Imorgon skall jag på länk med Alli och därefter tänker jag räkna matematik ända tills jag går och lägger mig. Jag väntar till och med på morgon dagen. :D
Mitt liv, som ni märker, en människo- berg-och-dalbana. Inget är stabilt i mitt huvud. Därför försöker jag göra berg-och dalbanan lite flakare, genom rutiner och matvanor. Det är mitt skydd. Genom dessa, känner jag att det är jag som kontrollerar mitt liv och då känner jag mig trygg. Jag skapar min egen trygghet genom kontroll.
Kontroll är något jag har ett "love-hate-relationship" med, men det tar vi en annan gång. Nu älskar jag bara det att jag kontrollerar mig själv med allt jag gör till 100%. Det är jag som bestämmer och nu känns det bra så.
lördag 3 november 2012
Bra dag
Idag var träningarna mycket sega, för jag var såååå trött, men så är det ibland. Smart var jag ändå och förkortade båda träningarna och sprang riktigt lugnt. Ingen skada skedd. Slutade i tid. För en gångs skull. Winning!
Annars har dagen varit lugn och bra. Det bästa var, att jag delade mina sorger och oro med min pappa och styvmamma. Jag känner mig typ 10kg lättare nu. Det var härligt att få vara 100% ärlig med dem. Nu är det tre människor i världen, som vet min situation. Det känns bättre nu. Mycket mycket bättre. Och dessutom är det fint att pappa och Elina, som är en del av min familj, vet nu så mycket mera. Vardagen blir lättare såhär. Jag behöver inte ha någon mask på mig, när jag är med dem.
Ha en fin fortsättning. Nu orkar jag med skolan och allt annat. :)
Annars har dagen varit lugn och bra. Det bästa var, att jag delade mina sorger och oro med min pappa och styvmamma. Jag känner mig typ 10kg lättare nu. Det var härligt att få vara 100% ärlig med dem. Nu är det tre människor i världen, som vet min situation. Det känns bättre nu. Mycket mycket bättre. Och dessutom är det fint att pappa och Elina, som är en del av min familj, vet nu så mycket mera. Vardagen blir lättare såhär. Jag behöver inte ha någon mask på mig, när jag är med dem.
Ha en fin fortsättning. Nu orkar jag med skolan och allt annat. :)
torsdag 1 november 2012
Running is my therapy
19km rauhallisessa tahdissa teki terää. Jalat ovat ok ja mieli huomattavasti parempi. Nyt makaan kotisohvalla ja rentoudun. Varmaan ensimmäistä kertaa maanantain jälkeen.
Koulujutut ovat nyt suunniteltu jouluun asti. Tästä se lähtee. 1.5kk melko tiukkaa koulunkäyntiä ja sen päälle normaaliin tahtiin kahdet treenit päivässä. Treenit ovat 45min- 2.5tunita pitkiä+ matkat päälle. En aio tehdä muuta kun käydä koulua ja harjoitella.
Tenttejä, tehtäviä ja luentoja on nyt jouluun saakka. Sen jälkeen, saan toivon mukaan vain harjoitella tammikuun loppuun asti ja sitten keväällä otan hieman rauhallisemmin koulun kanssa.
Tänään alan lukemaan matematiikan tenttiin, joka on ensi lauantaina. Illan vietän Mäkelänrinteen uimahallissa.
Tänään on hyvä päivä.
Koulujutut ovat nyt suunniteltu jouluun asti. Tästä se lähtee. 1.5kk melko tiukkaa koulunkäyntiä ja sen päälle normaaliin tahtiin kahdet treenit päivässä. Treenit ovat 45min- 2.5tunita pitkiä+ matkat päälle. En aio tehdä muuta kun käydä koulua ja harjoitella.
Tenttejä, tehtäviä ja luentoja on nyt jouluun saakka. Sen jälkeen, saan toivon mukaan vain harjoitella tammikuun loppuun asti ja sitten keväällä otan hieman rauhallisemmin koulun kanssa.
Tänään alan lukemaan matematiikan tenttiin, joka on ensi lauantaina. Illan vietän Mäkelänrinteen uimahallissa.
Tänään on hyvä päivä.
onsdag 31 oktober 2012
Haavat
Haavat ovat
juuri ja juuri arpeutuneet. Hieman isompi liike tai liian iso askel avaa
arpikudoksen. Kun kävelen normaalisti, unohdan arvet ja silloin elämä tuntuu
aivan normaalilta. Tasainen arki on minulle turvallista, saan iloita päivän
pienistä iloista. Olen niistä hyvin kiitollinen. Kun tarpeeksi aikaa on kulunut
siinä tutussa ja turvallisessa
ilmapiirissä mieleni rohkenee ja otan hypäyksen. Ja silloin haava
aukeaa. Se ei juuri satu, mutta muistuttaa siitä syvästä haavasta mikä arven
alla on. Se tekee minut surulliseksi. Joka kerta kun arpeutuma aukeaa, tuntuu
että romahdan korkealta. En pysty hallitsemaan niitä tunteita. Silmäni
tummenavat ja mieli synkkenee. Onnistun elämään sen kanssa, mutta en pysty
peittämään sitä ulkoisesti vaikka kuinka yritän. Koen, etten ole tarpeeksi
vahva. Minä en ole riittävä. Vaikka kuinka yritän, epäonnistun.
Tavoitteena on saada nämä ajatukset pois, koska nämä ajautkset ovat minun ja huippu kunnon välissä. En saisi ajatella näin. Minun pitää oppia uskomaan itseäni ja rakastamaan. Minulla on vähän alle 4 vuotta aikaa. Minä aion onnistua.
Tällä hetkellä koulu tuottaa minulle aivan suunnattomasti stressiä. Uusi jakso, mutta se ei todellakaan ole helpottanut tilannetta. Jalkakin reistailee. Siinä on tuntemukisa ja kipuja. Koulu stressit vie minulta yöunet. Syömiset eivät onnistu niin hyvin. Nämä kolme asiaa ovat minun arjen suurimmat huolen aiheet. Naurettavaltahan minä kuullostan, mutta näin tämä menee.
Onneksi juoksu kulkee aika kivasti. Juoksu on minun ainoa henkireikä. Harmi vain, että ulkona on niin hyytävän kylmä. Kunpa pääsisin ulkomaille juoksemaan. Voisin vaikka lähetä heti, jos ei olisi koulua tai muuta vastuuta täällä.
Tarvitsisin viikon omaa aikaa. Toivoisin voivani keskittyä 100 % juoksuun ja jättää koulu murheet vaikkapa ensi viikolle. Huomenna teen meidän ryhmätyön valmiiksi ja sen jälkeen aion pakolla löytää vielä yhden kurssin, jonne aion ilmottautua. Sen jälkeen aion pyhittää to, pe, la ja su:n juoksulle.
Hyvää yötä.
fredag 26 oktober 2012
Tentveckan över
Det har varit en mycket tung vecka. Jag kom hem från London på måndag natt rakt in på min tentvecka. I London lyckades jag ändå göra ett skolprojekt, träna, umgås med familjen, shoppa, äta gott, turista och mycket annat.
Det var härligt att besöka min käraste syster Isabella tillsammans med min pappa. Resan kunde inte ha gott bättre. Isabella bor på ett super läge, med en massa intressanta människor, restauranger och andra (organiska) ställen. Hon passar in dit perfekt med de andra ambitiösa och intressanta modemänniskorna. Pappa hade också en massa att kolla på. London är ju en riktig skattekista, då man snackar lägenheter. Där finns massor otroligt fina och gamla hus som är helt övergivna. Dessa hus är liksom drömmen för sådana som pappa. Stora projekt.
Min dröm var parkerna i London. Jag kunde springa mitt i London 15km:s länkar på sand eller gräs. Otroligt. Det var super! Benen mådde bra och dessutom var det otroligt angenämt med så mycket andra löpare.
En annan nämnvärd sak från London var musikalen vi var och kolla på, Les Miserables. WOW! Jag, Isabella, kvinnan brevid oss och gamla mannen framför oss grät. Den rörde oss alla. Mer behöver man inte säga. Eller jo, 3h tog den och jag var inte uttråkad.
Efter London var det träning och tentläsning på schemat. Tyvärr blev det mycket litet tid till något annat. Nu idag efter sista tenten och hårda träningen fick jag pusta ut. Då var kl. 21.00. Förstås krånglade snön och de hala vägarna till min träning, men jag lyckades dra träningen rätt. Inte alls för hårt, fastän jag hade haft lust att springa 10km på fullt idag. Springa så hårt jag orkar. Springa iväg från allting och alla. Springa tills jag är så utmattad att jag inte mera märker min rädsla inom mig.
Jag sprang kontrollerat. Jag tänker inte springa med känslor mera. Resultatet såg ni förra sommaren. Nästa sommar springer jag hårt som fan.
Imorgon åker jag på min första fotbollsfan-resa till Jyväskylä, där HJK spelar sin sista match denna säsong. Målet är guld. Det skall dom få! :)
Jag hatar när det är kallt. Jag vet inte hur jag kommer att klara mig imorgon 1.5h ute utan att röra på mig. Jag har med mig MASSOR med kläder, filtar, mössor, etc...
Det var härligt att besöka min käraste syster Isabella tillsammans med min pappa. Resan kunde inte ha gott bättre. Isabella bor på ett super läge, med en massa intressanta människor, restauranger och andra (organiska) ställen. Hon passar in dit perfekt med de andra ambitiösa och intressanta modemänniskorna. Pappa hade också en massa att kolla på. London är ju en riktig skattekista, då man snackar lägenheter. Där finns massor otroligt fina och gamla hus som är helt övergivna. Dessa hus är liksom drömmen för sådana som pappa. Stora projekt.
Min dröm var parkerna i London. Jag kunde springa mitt i London 15km:s länkar på sand eller gräs. Otroligt. Det var super! Benen mådde bra och dessutom var det otroligt angenämt med så mycket andra löpare.
En annan nämnvärd sak från London var musikalen vi var och kolla på, Les Miserables. WOW! Jag, Isabella, kvinnan brevid oss och gamla mannen framför oss grät. Den rörde oss alla. Mer behöver man inte säga. Eller jo, 3h tog den och jag var inte uttråkad.
Efter London var det träning och tentläsning på schemat. Tyvärr blev det mycket litet tid till något annat. Nu idag efter sista tenten och hårda träningen fick jag pusta ut. Då var kl. 21.00. Förstås krånglade snön och de hala vägarna till min träning, men jag lyckades dra träningen rätt. Inte alls för hårt, fastän jag hade haft lust att springa 10km på fullt idag. Springa så hårt jag orkar. Springa iväg från allting och alla. Springa tills jag är så utmattad att jag inte mera märker min rädsla inom mig.
Jag sprang kontrollerat. Jag tänker inte springa med känslor mera. Resultatet såg ni förra sommaren. Nästa sommar springer jag hårt som fan.
Imorgon åker jag på min första fotbollsfan-resa till Jyväskylä, där HJK spelar sin sista match denna säsong. Målet är guld. Det skall dom få! :)
Jag hatar när det är kallt. Jag vet inte hur jag kommer att klara mig imorgon 1.5h ute utan att röra på mig. Jag har med mig MASSOR med kläder, filtar, mössor, etc...
torsdag 18 oktober 2012
Nu går de bra
Skolan är under kontroll, benen mår bra och jag mår bra. Idag skall jag till London och hälsa på min syster. Andra saker som gläder mig är, att Sebu kan spela igen. HJK har match imorgon i Vasa, vilket betyder en ganska säker vinst för dem. Guldet är nära.
Igår sprang jag min första tempo länk utan smärta och den kändes annars också bra. I armen hade jag min härliga Suunto och på fötterna mina Nike-skor. Bättre kunde det inte bli. :)
På veckoslutet får jag springa och umgås med min familj. Det blir super att få spendera ett lugnt veckoslut med Isabella och pappa.
Igår sprang jag min första tempo länk utan smärta och den kändes annars också bra. I armen hade jag min härliga Suunto och på fötterna mina Nike-skor. Bättre kunde det inte bli. :)
På veckoslutet får jag springa och umgås med min familj. Det blir super att få spendera ett lugnt veckoslut med Isabella och pappa.
fredag 12 oktober 2012
Hyvä päivä
Heräsin ja olin yllättävän pirteä, joten menin suoraan juoksemaan 10km:n aamulenkin Helsingin keskuspuistossa. Tänään oli sellainen unelma aamulenkki tunne. Juoksu kulki juuri kuten pitikin ja mieli oli rauhallinen. Joka askel tuntui hyvältä eikä mistään sattunut. Nämä aamuhetket, kun metsässä ei juuri ole muita, ovat mahtavia. Kuulet vain oman hengityksen ja askelluksen. Luonto ja sen kauneus vahvitsuu ja ymmärrän arvostaa kaikkea ihanaa ympärilläni. Lenkki jatkuu ja ajatukset rullaavat päässä. Ei mitenkään stressaavia ajatuksia vaan positiivisia. Lenkin kruunasi se kun tulin kotiin lenkiltä, niin herätyskelloni soi. Winning! Ihana aamu kerrassaan!
Lenkin jälkeen valmistuduin Suunnon koulutuspäivään. Suunto on minun uusi yhteistyö kumppani. Minä autan heitä jouksukouluissa ja tuote-esittelyissä ja heiltä saan siiten vastinetta siihen. Suunto-tiimi vaikutti todella mahtavalta. Hyviä tyyppejä! Hej på dej Suunto, hej då Garmin!
Koulutuksen jälkeen menin Mäkelänrinteen uimahalliin uimaan ja jumppaamaan. Olli oli seurana, vaikka me eri radoilla uitiin. Tein kelaus treenin, eli kelaus vastaa juoksun pk-treeniä. Uin yhteensä vähän päälle 4km. Menin hieman sekasin laskuissa, kun sarjat olivat niin pitkiä. Hauska yllätys oli vanhan uintikaverin näkeminen. Hänkin on vaihtanut lajia. Oli hyvin hauska jutella hänen kanssaa.
Hyvää yötä. Tänään minä voin erittäin hyvin. :)
Lenkin jälkeen valmistuduin Suunnon koulutuspäivään. Suunto on minun uusi yhteistyö kumppani. Minä autan heitä jouksukouluissa ja tuote-esittelyissä ja heiltä saan siiten vastinetta siihen. Suunto-tiimi vaikutti todella mahtavalta. Hyviä tyyppejä! Hej på dej Suunto, hej då Garmin!
Koulutuksen jälkeen menin Mäkelänrinteen uimahalliin uimaan ja jumppaamaan. Olli oli seurana, vaikka me eri radoilla uitiin. Tein kelaus treenin, eli kelaus vastaa juoksun pk-treeniä. Uin yhteensä vähän päälle 4km. Menin hieman sekasin laskuissa, kun sarjat olivat niin pitkiä. Hauska yllätys oli vanhan uintikaverin näkeminen. Hänkin on vaihtanut lajia. Oli hyvin hauska jutella hänen kanssaa.
Hyvää yötä. Tänään minä voin erittäin hyvin. :)
onsdag 10 oktober 2012
Normaali harjoitus
Tänään juoksin 8 kilometrin aamulenkin. Oli ihana saada tehdä normaali harjoitus ilman kipua. Hymyilin koko matkan, sateessa. Mieli ja sielu lepäsi. Kiitos.
måndag 8 oktober 2012
Vko 41
Harjoitusviikkoni alkoi levolla. Pieni flunssan poikanen iski sunnuntaina joten ajattelin, että täysilepo tekisi terää. Niinhän se tekikin. Minulla ei ollut missään vaiheessa kuumetta joten ajattelin, että harjoittelen seuraavan kerran silloin kun tuntuu hyvältä. Kello on nyt 6.30 ja tunnen itseni terveeksi. Jos tunnen itseni terveeksi vielä n. 10-12 tunnin päästä, menen juoksemaan. Jos en, pidän toisen lepopäivän. Helppoa.
söndag 7 oktober 2012
Sunnuntai
Päivän treeni
meni todella mukavasti. Olen
ottanut tavaksi aloittaa jokaisen jumpan käsien ja jalkojen pyörittelyllä. Sen
jälkeen teen n. 10-15minuuttia astanga jooga liikkeitä, jotka vahvistavat ja
avaavat koko vartalon. Sen jälkeen teen minun perus keskivartalo- jumpan, joka
on melko kevyt. Päivän harjoitus lähti siis hyvin käyntiin. Siitä jatkoin
sitten altaaseen, jossa olin ajattelut vesijuosta, mutta se on niin tylsää,
niin päätin uida vesijuoksun sijaan. Kilometrejä kertyi 3.7km, josta
ensimmäiset 3km uin putkeen vapaa-uintia. Se oli hauskaa, kun se tuntui niin
helpolta. Uinti jatkui potkuilla ja lyhyellä loppuverrytellyllä. Jotta saisin
1.5h kasaan, jatkoin sitten vesijuoksulla. Onneksi sitä ei tarvinnut tehdä niin
kauan, kun tuossa uinnissa meni aika kauan, kun potkuja kertyi 500m. Harjoittelun
jälkeen oli todella hyvä olo. Kyllähän minä nyt tunnen, etten ole uinut hirmu
paljon viimeiseen 3vuoteen, mutta se ei haittaa. Olo on raukea ja sopivan
väsynyt. Loppupäivä menee lepäillessä ja koulun parissa. Harmittavaa on
kuitenkin tämä pieni nuha, jonka huomasin harjoituksen jälkeen. Toivottavasti
se on lyhytaikaista.
Hyvää sunnuntaita kaikille! :)
torsdag 4 oktober 2012
Kohti kautta 2013
Tällä viikolla on
kertynyt kasaan monta erittäin hyvää treeniä. Olen harjoitellut hyvin
monipuolisesti oman maun mukaan. Tai ainakin melkein. En ole valitettavasti
juossut enkä vetänyt mitään tappotreenejä, mutta kuitenkin hyvin hauskoja ja
spontaaneja harjoituksia. Olen harjoitellut ilman harjoitusohjelmaa, koska tämä
on minun viimeinen ”ylimenoviikkoni”. Niin me sovittiin Kimblen kanssa. (Kimmon
siis) Tällä viikolla olen pyöräillyt,
cross-trainannut, juossut (kerran 10km), vesijuossut, jumpannut ja uinut.
Tämän viikon
kohokohta oli tietenkin se 10km:n juoksulenkki. Se tuntui niin hyvältä ja olin
niin innoissani! Koko askel tuntui erilaiselta, kun paikat olivat auki.
Seuraavana päivänä oli lonkankoukistajat ja takareidet jumissa! Yes! Minulla on
yleensä etureidet ja sääret kipeät, niin minä otin tämän hyvänä merkkinä. Takareidet
ovat juoksijan tärkeimmät lihakset ja minä olen nyt löytänyt ne!
Lonkankoukistajat ovat olleet niin jumissa, niin minun askel on ollut erittäin
lyhyt ja se on estänyt minun takareisien kunnollisen käytön. Tämä oli hieno
oivallus! Reisien lähentäjätkin olivat kipeät. Kädet tulivat myös rennosti
mukana ja juoksu tuntui todella ihanalta. Askel oli matala ja melko pitkä. Toki
seuraavana päivänä plantaari ilmoitteli itsestään, mutta se oli odotettavissa,
kun jalka on saanut olla suuremmitta iskuitta jo kolme viikkoa. Jalkaa
arvostaen ja kuunnellen, jatkoin harjoitusviikkoa muun kehittävän urheilun
parissa. Määrää on tullut melko hyvin, vaikka olen vain harjoitellut kerran
päivässä.
Tänään oli sitten
toiseksi paras harjoitus. Se sisälsi 40min jumpan (astangajooga+keskivartalo),
3km:n uinnin, joka sisälsi yhden kovan osuuden sekä loppuun vedin vielä 25min
vesijuoksua ja venyttelyt päälle.
Uintikin on
alkanut taas kulkea. Jaksan vetää rauhallista vauhtia vaikka kuinka kauan ja pystyn
uimaan jo melko kovaa. En toki mitään kilpavauhtia, mutta tekniikka ei hajoa
heti, jos alan uimaan hieman kovempaa. Tänään uin ensimmäisen uintisarjan
varmaan 2 vuoteen. Se oli lyhyt mutta ytimekäs. 4x50m potkuja kovaa, 15-20sek
palautus+ 100mverkka, 2x2x50m VU kovaa, 15sek palautus. Sarjahan on hyvin
naurettava kun vertaa niihin 10x100mpu kovaa, mitä vedin parhaimpina päivinä
uintiaikoina, mutta jostakin on pakko aloittaa... Minä kyllä häpesin omaa
uintiani, mutta onneksi kukaan ei ollut katsomassa.
Mäkelänrinne on
hyvä paikka. Siellä on hyvät harjoitusolosuhteet sekä saman henkistä porukkaa.
Olen tutustunut erittäin mukavaan tyttöön, joka kilpailee nykyaikaisessa
5-ottelussa. Hyvin mielenkiintoinen laji! Näin parin kerran juttelutuokion
jälkeen, olen jo tähän tyttöön tykäsitynyt. Niin mukava ja energinen! Ja mitä
hauskinta, hän on hyvin tunnollinen ja ahkera harjoittelija. Se näkyy hänestä
suoraan läpi.
Muuten kaikki
menee ihan kivasti. Hieman on ollut ongelmia tuon jalan kanssa, mutta minä en
aio hätiköidä. Toivon voivani juosta toisen lenkin tällä viikolla, mutta jos ei
jalka ole 100% kivuton, niin en juokse. Olli avasi paikat tiistaina. Se oli
täyttä tuskaa, mutta uskon sen tepsineen. Jalkaa pystyy nyt kuitenkin hieroa ja
ympäröivät lihaksetkin alkavat hellittää.
Minä uskon Kimmoon, Olliin ja mitä
tärkeintä, uskon itseeni. Aion harjoitella maltillisesti kohti kautta 2013.
Ensi kesänä juoksen ennätykset kaikilla matkoilla. Muuta vaihtoehtoa ei ole. ;)
Good night and God Bless
onsdag 26 september 2012
Haluan juoksuelämäni takasin
Nyt on 2.5 viikkoa mennyt. Kaipaan juoksemista. Kaipaan aamulenkkejä, pitkiä lenkkejä, palauttavia lenkkejä, veto harjoituksia, VK-harjoituksia, intervalli harjoituksia, mäkijuokusa, maastojuoksua....
Haluan harjoittaa nopeutta ja kestävyyttä kaikissa muodoissa sekä vahvistaa lihaksiani. Halauan hajrjotella määrätietoisesti. Haluan taas elää juoksun ehdoilla. Haluan juosta.
Juoksu on minun terapiani. Se antaa minulle voimaa ja aikaa itselleni. Juoksu rauhoittaa ja antaa minulle hyvän olon tunteen. Eniten ehkä kaipaan kovia harjoituksia ja pitkiä lenkkejä yksin tai seurassa.
Mieli lepää juostessa. Ajatukset virtaavat ja mieli tyhjenee. Lopputuloksena on virkeä ja vahva olo.
Ylimenokauteni on mennyt kaikkinaan tähän asti hyvin. Ensimmäisen puolentoista viikon aikana en jaksanut edes kävellä. Minua huimasi joka kerta, kun nousin ylös ja silmissä sumeni. Vähän väliä piti pysähtyä tai ottaa jostain tukea. Minulla oli hyvin heikko olo. Välillä oksetti mutta usein vain väsytti. Jaksoin juuri ja juuri kävellä koulussa. Aivot toimivat, mutta kaikki fyysinen tekeminen oli todella raskasta. 1.5 viikon jälkeen menin vesijuoksemaan. Siellä meni ihan hyvin. Seuraavaksi olin pyöräilemässä. Lihakset huusivat vaikka sykkeet eivät nousseet. 55minuuttia oli täyttä helvettiä. Päätin etten pyöräile ennen kuin on pakko. Syy tuohon "rankkaan" treenin oli varmasti pitkä päivä ja olin mitä luultavammin liian vähällä energialla liikkeellä. Spinningin jälkeen oli taas vesijuoksua ja crossia ohjelmassa. Ne tuntuivat helpoilta. Eilen vedin todella energisen harjoituksen. 35min crossilla kevyesti ja sen päälle 30minuutin kovan keskivartalo jumpan, joka oli hyvin rankka. Se tuntui ihanalta!
Ensi kaudelle riittää haastetta. En tiedä mitä aion tehdä. Minulla ei tosiaan ole aavistustakaan. En ole stressanut tai miettinyt sen koommin mitä aion tehdä, kun aloitan juoksemisen, mutta kohta pitäisi pikku hiljaa alkaa tietämään.
Pahoittelen sekalaisen kirjoitukseni. En ihan jaksa keskittyä kielioppiin tai mihinkään muuhun.
Hyvää yötä!
Haluan harjoittaa nopeutta ja kestävyyttä kaikissa muodoissa sekä vahvistaa lihaksiani. Halauan hajrjotella määrätietoisesti. Haluan taas elää juoksun ehdoilla. Haluan juosta.
Juoksu on minun terapiani. Se antaa minulle voimaa ja aikaa itselleni. Juoksu rauhoittaa ja antaa minulle hyvän olon tunteen. Eniten ehkä kaipaan kovia harjoituksia ja pitkiä lenkkejä yksin tai seurassa.
Mieli lepää juostessa. Ajatukset virtaavat ja mieli tyhjenee. Lopputuloksena on virkeä ja vahva olo.
Ylimenokauteni on mennyt kaikkinaan tähän asti hyvin. Ensimmäisen puolentoista viikon aikana en jaksanut edes kävellä. Minua huimasi joka kerta, kun nousin ylös ja silmissä sumeni. Vähän väliä piti pysähtyä tai ottaa jostain tukea. Minulla oli hyvin heikko olo. Välillä oksetti mutta usein vain väsytti. Jaksoin juuri ja juuri kävellä koulussa. Aivot toimivat, mutta kaikki fyysinen tekeminen oli todella raskasta. 1.5 viikon jälkeen menin vesijuoksemaan. Siellä meni ihan hyvin. Seuraavaksi olin pyöräilemässä. Lihakset huusivat vaikka sykkeet eivät nousseet. 55minuuttia oli täyttä helvettiä. Päätin etten pyöräile ennen kuin on pakko. Syy tuohon "rankkaan" treenin oli varmasti pitkä päivä ja olin mitä luultavammin liian vähällä energialla liikkeellä. Spinningin jälkeen oli taas vesijuoksua ja crossia ohjelmassa. Ne tuntuivat helpoilta. Eilen vedin todella energisen harjoituksen. 35min crossilla kevyesti ja sen päälle 30minuutin kovan keskivartalo jumpan, joka oli hyvin rankka. Se tuntui ihanalta!
Ensi kaudelle riittää haastetta. En tiedä mitä aion tehdä. Minulla ei tosiaan ole aavistustakaan. En ole stressanut tai miettinyt sen koommin mitä aion tehdä, kun aloitan juoksemisen, mutta kohta pitäisi pikku hiljaa alkaa tietämään.
Pahoittelen sekalaisen kirjoitukseni. En ihan jaksa keskittyä kielioppiin tai mihinkään muuhun.
Hyvää yötä!
lördag 22 september 2012
onsdag 19 september 2012
Ylimenokauden kuulumisa
Tämä ylimenokausi on ollut paras mahdollinen tähän asti. Olen elänyt hyvin terveellisesti ja aktiivisesti. Olen opiskellut paljon ja yrittänyt viettää aikaa läheisteni kanssa. En ole juossut kohta kahteen viikkoon, joka on mennyt yllättävän nopeasti. Olen tämän 1.5 viikon aika tehnyt kaksi lyhyttä harjotusta. Hieman krossia, jumppaa, vesijuoksua ja uintia. Olen nauttinut harjottelusta enkä ole suunnitellut niitä. Olen harjoitellut vain tuntemuksen mukaaan. Eilinen harjottelu vedessä oli hauska. 25min vesijuoksua Sebun kanssa ja sen jälkeen 400m uintia. Oli aika huvittavaa uida 400m. Sehän ei edes riittäsi alkuverryttelyksi uinnissa, mutta näillä mennään. En ole enää uimari, enkä ole uinut pitkään aikaan. Tekihän minun mieli vetää kunnon uinti treeni, mutta ylimenoa kunnioittaen en sitä tehnyt. Uin 200m alkuverkkaa, vesijuoksun jälkeen ja sen jälkeen 2x25 maksimia 25m:n palautuksella+1min ja sen jälkeen loppuverkka. Oli hauskaa ja käsiä hapotti!
Illalla olisin tehnyt mitä vain, yhdestä lenkistä, mutta jalassa on vielä tunemuksia. Tuntemukset muistuttaa, että minä lepään syystä. Unohdan sen niin helposti muuten. 2.5 viikkoa vielä ilman juoksua, ei se niin pahalta enää tunnu. Siihen mennessä minulla on niin kova juoksu nälkä, että jaksan vetää vaikka koko talven Suomessa.
Tänään halauaisin mennä spinnaamaan. Odotan iltaan, koska nyt minun pitäsisi opsikella.
Illalla olisin tehnyt mitä vain, yhdestä lenkistä, mutta jalassa on vielä tunemuksia. Tuntemukset muistuttaa, että minä lepään syystä. Unohdan sen niin helposti muuten. 2.5 viikkoa vielä ilman juoksua, ei se niin pahalta enää tunnu. Siihen mennessä minulla on niin kova juoksu nälkä, että jaksan vetää vaikka koko talven Suomessa.
Tänään halauaisin mennä spinnaamaan. Odotan iltaan, koska nyt minun pitäsisi opsikella.
onsdag 12 september 2012
Vilavilavila
Jag har nu vilat i fyra dagar och det känns faktiskt helt skönt. Foten är bättre, men läkaren rekommenderade att inte springa på fyra veckor. Det tänker jag hålla, men han sade att det är okei att göra andra sporter. Totalvila tänker jag ändå försöka ha i två veckor och sedan tänker jag börja göra andra sporter, sånt som inte belastar foten.
måndag 10 september 2012
Ylimenokausi
Ylimenokausi. Dvs. en viloperiod, en period som jag gör allt annat än springer.
Nu vilar jag ända tills jag kan röra på mig smärtfritt. Jag mår trots allt psykiskt mycket bra.
Jag är inte ens rädd att vila nu. Andra dagen på gång, så månne inte abstinensbesvären kommen snart. Hoppas inte riktigt ännu. Nog kan man väl använda det där ordet när man snackar om att vara beroende av träning...? Det var i varje fall det jag talar om.
Det är förresten mycket skönt att bo i stan. Allt är så jäkligt nära.
Nu vilar jag ända tills jag kan röra på mig smärtfritt. Jag mår trots allt psykiskt mycket bra.
Jag är inte ens rädd att vila nu. Andra dagen på gång, så månne inte abstinensbesvären kommen snart. Hoppas inte riktigt ännu. Nog kan man väl använda det där ordet när man snackar om att vara beroende av träning...? Det var i varje fall det jag talar om.
Det är förresten mycket skönt att bo i stan. Allt är så jäkligt nära.
onsdag 5 september 2012
Sommarens första guld
Jag sprang 10 000m idag och jag vann. Det var roligt! Lördagens Midnightrun och söndagens långa länk kändes mycket i benen, så tiden blev inte något att hurra för, men jag är trots allt ändå glad att jag tävlade.
Jag är glad att jag flyttade till Helsingfors, men det blir nog helt fantastiskt att åka upp till Vasa för veckoslutet! :)
Sov gott!
Jag är glad att jag flyttade till Helsingfors, men det blir nog helt fantastiskt att åka upp till Vasa för veckoslutet! :)
Sov gott!
tisdag 4 september 2012
Min pappa är världens bästa pappa. Utan honom skulle jag inte vara något.
Tack pappa att du alltid har funnits för Isabella och mig. Jag kunde aldrig ha bett om något mera. Han är den, som alltid stött och lyssnat och hjälpt mig. Han är den finaste mannen jag vet. Han förtjänar endast det bästa.
Tack pappa att du alltid har funnits för Isabella och mig. Jag kunde aldrig ha bett om något mera. Han är den, som alltid stött och lyssnat och hjälpt mig. Han är den finaste mannen jag vet. Han förtjänar endast det bästa.
Pappa
lördag 25 augusti 2012
Kalevan Kisat
JAG VÄNTAR SÅÅ PÅ TÄVLINGEN!
Jag har inte väntat såhär mycket på en tävling sedan BotniaGames. Så här skall det vara. YES! :)
I morgon kl 14.15 gäller det. Snälla Gud, lår det vara en bra dag i morgon.
Sov sött! :)
Jag har inte väntat såhär mycket på en tävling sedan BotniaGames. Så här skall det vara. YES! :)
I morgon kl 14.15 gäller det. Snälla Gud, lår det vara en bra dag i morgon.
Sov sött! :)
torsdag 23 augusti 2012
Back in the game (mentally and soon physically)
36.17 blev tiden. Jag är mera än nöjd, även om det är en minut från mitt rekord. 38.22 sprang jag i juni. Nu 2 månader senare, sprang jag två minuter hårdare. Om två veckor springer jag 10 000m på nytt. Nu vet jag att jag kan närma mig mitt rekord. Ännu denna höst.
Speciellt kul var det ju att jag sprang min slutspurt ett varv för tidigt. Hah. Det varvet gick på 1.19 och då var jag ännu sjätte, men då jag väl insåg att jag ännu har ett varv kvar, miste jag min sjätteplats och blev åttonde. 1.27 var sista varvet. Det harmar mig inte nu, eftersom det där varvet bevisade, att jag ännu hade krafter kvar. Jag kan springa hårdare än sådär och det tänker jag göra. Jag är så otroligt glad att jag ställde mig på startstrecket, även om jag själv trodde att min kondition skulle räcka till en 37.30 tid. Annat blev det.
Tack alla härliga människor för stödet! Jag skulle inte ha sprungit utan er.
Speciellt kul var det ju att jag sprang min slutspurt ett varv för tidigt. Hah. Det varvet gick på 1.19 och då var jag ännu sjätte, men då jag väl insåg att jag ännu har ett varv kvar, miste jag min sjätteplats och blev åttonde. 1.27 var sista varvet. Det harmar mig inte nu, eftersom det där varvet bevisade, att jag ännu hade krafter kvar. Jag kan springa hårdare än sådär och det tänker jag göra. Jag är så otroligt glad att jag ställde mig på startstrecket, även om jag själv trodde att min kondition skulle räcka till en 37.30 tid. Annat blev det.
Tack alla härliga människor för stödet! Jag skulle inte ha sprungit utan er.
Efter loppet med Johanna och Lotta (blogföljaren Wulpes, som jag äntligen fick träffa live.)
Nu tummarna upp för HJK! :)
onsdag 22 augusti 2012
Funderingar
Jag kommer så väl ihåg förra årets Kaleva Spel. Jag var i skick, jag var säker på mig själv och hade ytterst höga förväntningar på min 10 000m. Jag ville förnya mitt färska rekord och komma bland de fyra bästa.
Jag förberedde mig så bra jag kunde. Lite för bra kanske och lite för mycket, nu när jag tänker efter. Jag värmde upp ensam, eftersom jag ville göra allting så bra och koncentrerat som möjligt. Jag ville knappt tala med någon före starten. Jag åkte till Åbo i god tid för att slippa tröttheten som uppstår då man reser. Det här året gör jag annorlunda. Jag är hemma nu i min säng, en timme från Lahtis. Morgondagens bilväg kommer inte att påverka. negativt. Min kära pappa och Elina ställer upp som resesällskap. Det blir kul!
Jag tänker njuta av att få vara med på tävlingen och springa och se mina vänner. En tävlingsturist? Naturligtvis inte. Förstås är mitt mål är att springa så hårt det går och då jag tröttnar, ska jag bara pressa ännu mera. MEN, jag tänker inte glömma att njuta av det jag gör. Jag älskar att pressa mig själv till gränsen och det tänker jag göra imorgon. Imorgon ger jag allt jag har. Olli lova plocka upp mig från mållinjen om jag inte orkar stiga upp själv. Det är mitt mål. Att vara så trött.
Jag är mycket tacksam till alla er som orkat stötta och kämpa mig. Utan er, skulle jag inte springa imorgon. Och det är ju just det jag vill, men rädslan och osäkerheten tog över här för en stund sedan. Nu är jag inte rädd eller osäker mera. Tack! Jag springer så hårt jag kan.
Förra året på U23 FM, efter mitt 5000m rekord lopp, sa Tapio Kantanen en sak jag alltid kommer att komma ihåg. Inte var det ju något speciellt, men från hans mun betyder det mycket för mig. Vi satt i bilen och han sade lite för sig själv, att nog är det konstigt hur mycket och hårt man kan springa efter att man mött den totala tröttheten under en tävling. Det verkade som om han tänkte tillbaka till tiden på något av hans lopp. Jag tänker vara lika stark som han. Då man mår skit och är fysiskt helt utmattad, skall man tagga upp psykiskt och springa vidare med ”tahdonvoima”. Det skulle vara fint att uppleva. Jag menar sådär påriktigt. Jag trodde att jag var en stark människa, men det har jag nog inte varit denna sommar. Nu har jag ett bra mantra i huvudet. Den rullar redan i mitt huvud.
Ha de gött. Och imorgon skall jag ha roligt. (Vi skall inte tänka på de sista 15minutrarna på mitt lopp, efter som det är inte roligt, det är mycket mer!) ;)
söndag 19 augusti 2012
Tack
Efter många om och men, tänker jag trots alla motgångar springa 10 000m i Kaleva Spelen. Den här gången tänker jag inte ta någon press. Jag tänker fara dit och springa, njuta av det jag gör. Det spelar ingen roll, om toppen varvar mig eller att jag springer en dålig tid. Jag vill bara få tävlingsglädjen tillbaka. Jag strävar till samma fiilis, som jag hade på fredagens hårda träning. Det här blir kul! :)
I morgon gör jag exakt samma förberedande träning, som jag gjorde före mitt rekord lopp i Ostrava. Annars är det lugna puckar för mig nästa vecka.
Ett special tack går nog till min tränare Kimmo och Sebu, som inte slutade tro på mig, även om mina prestationer inte varit något vidare denna sommar. Min pappa har igen tänkt förnuftigt och realistiskt, med tanke på min inflammerade fot. Det har varit mycket bra det också. Pricken på i:et var nog mitt träningssällskap idag. Jag fick den äran att få springa min morgon länk med Alexander Stubb. Han är tillsammans med min pappa, en av mina största förebilder. Han uppmuntrade och motiverade mig att fortsätta och dessutom sträva efter att springa med glädje. Det tänker jag göra.
Tack kära människor för stödet!
I morgon gör jag exakt samma förberedande träning, som jag gjorde före mitt rekord lopp i Ostrava. Annars är det lugna puckar för mig nästa vecka.
Ett special tack går nog till min tränare Kimmo och Sebu, som inte slutade tro på mig, även om mina prestationer inte varit något vidare denna sommar. Min pappa har igen tänkt förnuftigt och realistiskt, med tanke på min inflammerade fot. Det har varit mycket bra det också. Pricken på i:et var nog mitt träningssällskap idag. Jag fick den äran att få springa min morgon länk med Alexander Stubb. Han är tillsammans med min pappa, en av mina största förebilder. Han uppmuntrade och motiverade mig att fortsätta och dessutom sträva efter att springa med glädje. Det tänker jag göra.
Tack kära människor för stödet!
fredag 17 augusti 2012
Onnistunut päivä
Hyvä treeni, parempi mieli.
Päivän kiihtyvä lenkki oli aivan ihana! En olisi ikinä uskonut, että jalkani voivat tuntua noin hyvältä enää/vielä tänä kesänä. Hassua tässä on se, että juhlin tässä keskiviikkona minun kilpailukauden päätöstä... Olin sata varma, että aloitan ylimenokauden ensi viikolla...
Päivän pääharjoitus vain motivoi todella paljon kilpailukauden jatkamista ja kasvatti juoksunälkääni. 24km kiihtyvä 6minuutista 3.38min vauhtiin + loppuverkka, oli herkkua alusta loppuun. Fiilis oli mahtava! Illala herkkuharjoituksen jälkeen oli pakko vielä verkata kevyesti. Sen verran olin fiilareissa. 9km oli myös yhtä juhlaa. Sebu pyöräili vieressä, aurinko paistoi ja päällä oli uusi värikäs urheilutoppi! En halunut olla missään muuaalla, kun siinä hetkessä Sebun kanssa. Kevyt lenkki meren äärellä hyvässä seurassa ja mieli virkeänä. :) Mihinkään ei edes sattunut. Sain vain nauttia siitä hetkestä.
Tänään oli taas sellanen päivä, kun ajattelin, että ehkä minä kuitenkin olen kunnossa. Minun kilpailut vain sanovat toista.. Pitäsi kai vain luottaa niihin kilpailutuloksiin, eikä laittaa liian paljon painoa näihin harjoituksiin. Jos ei vitonen ole kolmeen otteeseen kulkenut lainkaan, niin miksi sitten olsin kunnossa? En tiedä. Harmi vain, kun tuo päivän harjoitus oli niin hyvä ja mieli katossa.
Ehkä juoksen huvin vuoki pari kilpailua vielä..? Kyllä minä sen 4 viikkoa vielä ehdin syksyllä levätä :D
Mutta joo, en tiedä mitä tehdä.
Yhden asian tiedän. Minä en aio antaa periksi. Hyvää yötä! :)
Päivän kiihtyvä lenkki oli aivan ihana! En olisi ikinä uskonut, että jalkani voivat tuntua noin hyvältä enää/vielä tänä kesänä. Hassua tässä on se, että juhlin tässä keskiviikkona minun kilpailukauden päätöstä... Olin sata varma, että aloitan ylimenokauden ensi viikolla...
Päivän pääharjoitus vain motivoi todella paljon kilpailukauden jatkamista ja kasvatti juoksunälkääni. 24km kiihtyvä 6minuutista 3.38min vauhtiin + loppuverkka, oli herkkua alusta loppuun. Fiilis oli mahtava! Illala herkkuharjoituksen jälkeen oli pakko vielä verkata kevyesti. Sen verran olin fiilareissa. 9km oli myös yhtä juhlaa. Sebu pyöräili vieressä, aurinko paistoi ja päällä oli uusi värikäs urheilutoppi! En halunut olla missään muuaalla, kun siinä hetkessä Sebun kanssa. Kevyt lenkki meren äärellä hyvässä seurassa ja mieli virkeänä. :) Mihinkään ei edes sattunut. Sain vain nauttia siitä hetkestä.
Tänään oli taas sellanen päivä, kun ajattelin, että ehkä minä kuitenkin olen kunnossa. Minun kilpailut vain sanovat toista.. Pitäsi kai vain luottaa niihin kilpailutuloksiin, eikä laittaa liian paljon painoa näihin harjoituksiin. Jos ei vitonen ole kolmeen otteeseen kulkenut lainkaan, niin miksi sitten olsin kunnossa? En tiedä. Harmi vain, kun tuo päivän harjoitus oli niin hyvä ja mieli katossa.
Ehkä juoksen huvin vuoki pari kilpailua vielä..? Kyllä minä sen 4 viikkoa vielä ehdin syksyllä levätä :D
Mutta joo, en tiedä mitä tehdä.
Yhden asian tiedän. Minä en aio antaa periksi. Hyvää yötä! :)
torsdag 16 augusti 2012
Kausi paketissa
Eilen juoksin kauden viimeisen kilpailun. Sen jälkeen oli helpottunut olo. Aloitin minun 1500m kilpailun 800m:n vauhtilla. Tarkotus oli lähteä rohkeasti, mutta tuo oli kyllä turhan rohkea. Hauskaa se kuitenkin oli. Tänään olen lepäillyt ja nauttinut auringosta. Juoksen mitä todennäköisemmin tämän viikon ohjelman mukaan ja sitten alkaa täysilepo. Sitä odotan. Voisinpa aloittaa heti, mutta olen jo sopinut pari yhteisharjoitusta.
Kiitos tuestanne!
P.S Tämä päätös tuntuu niin hyvältä juuri nyt. Olen iloinen ja aion aloittaa harjoittelun hyvin maltillisesti. En aio keittää yhtä isoa puuroa ensi kaudelle.
Kiitos tuestanne!
P.S Tämä päätös tuntuu niin hyvältä juuri nyt. Olen iloinen ja aion aloittaa harjoittelun hyvin maltillisesti. En aio keittää yhtä isoa puuroa ensi kaudelle.
måndag 13 augusti 2012
Slutspurt
De senaste månaderna har varit mycket tunga. Mycket
smärta, tårar och starka känslor. Inga ben har gått av, men inflammationen i
Plantar fascian har gjort mig galen. Varje steg jag tar har tagit, har gjort
ont de senaste 2 månaderna. Läkaren sa, att jag kan löpa så länge jag klarar av
smärtan. Den klarar jag nog. Viljan att lyckas och springa bra vinner
inflammationfanskapet.
Men… Inflammationen är inte ens mitt huvudproblem.
Problemet är att jag inte har sprungit bra i sommar. Jag har endast fyra bra
tävlingar bakom mig. Ett rekord och de andra är bara nära mina rekord. Frustrationen
över min löpform har bara växt under sommarens gång. Jag har många gånger velat
ge upp och glömma löpningen för en stund (2-4veckor) och sedan börja om på
nytt. Men när det går som värst, gör jag en kanonbra träning, som ger mig hopp.
Jag orkar vidare. Det är hemskt. Jag vet inte mera vad som är smart eller
galet.
Den
här sommaren har varit den längsta och mest påfrestande på länge. Jag är
psykiskt helt slut och önskar bara, att jag skulle få vila och inte mera
springa dåliga tävlingar. Efter gårdagen, vet jag inte mera om jag skall löpa
10 000m på Kaleva Spelen. Är det någon vits?
Jag kommer nu att ta en dag i sänder fram till den
23.8, då 10 000m springs. 10 dagar har jag på mig att hitta min löpform. 10
dagar måste jag väl bara orka. Sedan skulle jag bara villa vila. Min säsong
skulle ju ännu fortsätta med ett par 10 000metrar, en halvmaraton och en hel, men om inte löpformen
hittas före dem, måste jag helt enkelt bara lämna dem till nästa höst.
10 dagar ännu. Det orkar jag med.
söndag 12 augusti 2012
Kalevan kisat tai ei...
Minä en kerta kaikkiaan tiedä, mitä minun kannattaisi tehdä. Laittaa kilpailukausi pakettiin ja pitää ylimenoa nyt ja sitten saisin uuden startin. Miksi jatkaa tätä?
Peiposen eilinen juoksu motivoi. Hän juoksi mahtavan ajan ja vielä viime kesänä hän ei ihan ehkä ollut hänen parhaassa juoksukunnossa. Se oli hienoa nähdä, että vuodessa on mahdollista parantaa noi valtavasti.
Peiposen eilinen juoksu motivoi. Hän juoksi mahtavan ajan ja vielä viime kesänä hän ei ihan ehkä ollut hänen parhaassa juoksukunnossa. Se oli hienoa nähdä, että vuodessa on mahdollista parantaa noi valtavasti.
SM 22 kilpailut
Tänään juoksen Nuorten SM-kilpailuissa 5000m. Kilpailusta voi tulla ihan minkälainen vain. Minä olen valmis kaikkeen.
Rukoilen, että juoksu menee hyvin. Tsempit myös muille! :)
Hyvää sunnuntaita kaikille!
Rukoilen, että juoksu menee hyvin. Tsempit myös muille! :)
Hyvää sunnuntaita kaikille!
lördag 11 augusti 2012
Toivoa ilmassa
Peruskommentteja minun juoksuasennon korjaamiseen:
- Älä heiluta päätä
-Älä kierrä yläkroppaa
- Avaa lantio
- Älä nosta jalkoja niin ylös
- Käytä enemmän käsiä
-Rentouta hartiat
Minä olen oikeasti yrittänyt parantaa minun juoksuasentoa, mutta kun en vain ole ymmärtänyt miten. Nyt uskon, että olen ymmärtänyt.
Helppo vinkki Ollilta. Kierrä lantiota samalla tavalla kun yläkroppaa/hartioita uidessa ja pidä yläkroppa samalla tavalla kun olet kannatellut lantiota uidessa. Uinnissa alarajaat eivät saa kiertää, mutta lantiosta ylöspäin vartalon tulisi kiertää mahdollisimman paljon. 11 vuotta olen kiertänyt keskivartaloani ja lantiota olen pitänyt mahdollisimman paketissa.
Nyt olen päässyt askeeleen eteenäpäin juoksuasennon löytämisessä. Olen saanut tuntuman siihen oikeaan asentoon. Miksi pää on heilunut/heiluu, on ollut tasapainottaakseen minun väärää asentoa. Jos yläkroppa heiluu väärään suuntaan juoksussa, niin onhan se hyvin vaikea juosta tasapainossa muun vartalon kanssa, kun painopiste muuttaa paikkaa kokoajan. Siksi se pääkin on siinä heilunut.
Olen hyvin helpottunut tästä löydöstä. En odota, että tulokseni paranisivat mitenkään tänä kesänä enää, mutta kiitos tämän usko itseeni palasi. Tämä on kestävää kehitystä.
Tämä on minulle iso asia, kun tiedän että pystyn muuttamaan asentoa parempaan. Juoksu tuntuu helpommaltaa, takareisien käyttö on parempaa, askellus on taloudellisempaa ja mitä tärkeintä minä olen saanut motivaation takaisin. Nyt on mielenkiintoista kyllä nähdä, jos Kimmo tai joku muu huomaa mitään eroa. Hän näki minun juoksevani viimeksi Salossa 1500m:n kilpailussa. Paljon on tapahtunut sen jälkeen.
Odotan huomista 5000m kilpailua. Ajasta viis veisaan, mutta haluan kokeilla uutta tekniikkaa kilpailussa.
måndag 6 augusti 2012
Kent- Järnspöken
Näin pitkästä
aikaa juoksu-unen. Ne ovat aina hieman erilaisia, mutta kaikkia unia yhdistää
hyvin stressaava kilpailutilanne. Kilpailu on yleensä ollut maraton, mutta
eilen se oli 5000m kilpailu.
Uni alkaa aina
leppoisasti. Viime yön uni kertoi U23 SM- kilpailuista. Kaisa ja minä olimme
kilpailupaikalla katsomassa Boltin 100m juoksua. :D Juuri kun meidän piti
lähteä itse valmistautumaan omaan kilpailuun, huomasin ettei minulla ollut
juoksuvarusteita mukana. Kaisa oli kiltti ja hän lähti minun mukaani hakemaan
varusteitani. Hotellimme oli kaukana ja kyytiä ei ollut, niinpä me lähdimme
juoksemaan MacBookPro tietokone (wait, whaat?) kädessä huoneistoomme. Matkan varrella
kiipesimme jostain ylös lyhentääksemme matkaamme ja tietokoneeni tippui ja meni rikki,
sen jälkeen matka taittui nopeasti. Nauroimme tilanteelle, mutta emme
stressanneet huonoa verkkaame vain ainoa asia oli, että halusimme ehtiä
starttiviivalle ajoissa. Tunnelma tiivistyi ja mutkia tuli matkaan. 20minuuttia
ennen starttia yritimme vielä juosta (4km) kilpailupaikalle mitalitoivot
vahvasti mielessä. Sen jälkeen heräsin.
Nämä juoksu- unet ovat
aina kilpailutilanteita, jossa minulla on konkreetteja esteitä kilpailemiselle.
Joskus on vaikea ehtiä starttiin, joskus ei ole kenkiä, joskus eksyn matkalla
ja niin edelleen, mutta olen henkisesti aina 100% valmis kilpailuun. En epäröi hetkeäkään omaa kuntoani tai tilaani.
Ainoa asia joka
vie minua eteenpäin näissä unissa on oma halu kilpailla ja tehdä
mahdottomuudesta mahdollista. Minä uskon unissa, että pystyn juoksemaan vaikka
kumisaappaissa alle 3 tunnnin maratonin tai saada kärkiporukan kiinni, kun olen
myöhästynyt 10 minuuttia startista. Nämä unet motivoivat ja yleensä alan
uneksimaan tämänkaltaisia unia, kun jokin asia muuttuu pään sisälläni. Eli
vaikka nämä unet ovat melko epämukavia, olen aina iloinen kun näen niitä.
Ja niin tuli kummitus taas käymään...
Eilinen ilta oli
muuttumassa hyvin huonoksi, vaikka koko päivä oli ollut ihana ja hyvä. Onneksi
onneksi, yksi henkilö esti sen. En voi kiittää tarpeeksi tästä. Minä taistelin
omaa syömishäiriökummitusta vastaan ja olin lähellä antaa periksi, mutta Sebu
ei antanut sen tapahtua. Hän on ensimmäinen, joka on sai kummituksen
hiljenemään tuollaisessa tilanteessa. Tuo eilinen tunnetila oli aivan tuomioon
tuomittu ja siinä vaiheessa, en enää yleensä jaksa edes taistella vastaan, vaan
annan kummituksen ottaa vallan, mutta eilen sain yliotteen. Kiitos Sebun ja
kiitos hänen vaivannäöstään. Mieletöntä. Sairaus puhui suoraan hänelle, aivan
kuten näinä vuosina äidilleni, isälleni, siskolleni ja entiselle
poikaystävälleni. Se ei puhu kauniisti ja sen päätarkoitus on saada sen tahto
läpi keinoja kaihtamatta. Se ei ole ennen taittunut kenenkään sanojen tai
tekojen vuoksi, ei edes syömishäiriöosastolla. Eilen se antoi periksi. Minä
olen niin kiitollinen, ettei Sebu antanut minun antaa sille valtaa. Koen vain
huonoa omatuntoa tästä. Se motivoi minua taistelemaan eteenpäin minun terveen minäni
kanssa syömishäiriökummitusta vastaan.
Älkää huoliko, en
ole laihtunut. Tämä on vain se psyykkinen puoli, joka haluaa ottaa vallan tällä
kertaa.
Eilinen voitto kummitusta vastaan ja
tahdonvoimauni motivoi kummasti. Molemmissa tilanteissa tein mahdottomuudesta
mahdollista. Tämä voisi olla viikon teema. En anna periksi, enkä aio minkään
asian kaatua heikkojen hermojen takia.
Älkää tekään antako
periksi, vaikka siltä joskus tuntuu. Me voitamme omat kummituksemme ja
taistelemme eteenpäin.
Ihanaa tiistaipäivää kaikille! Tehkää tästä päivästä hyvä. Niin minä ainakin aion tehdä. Minun päivää kruunaa isäni kanssa lounastaminen! Tämäkin onnistuu nyt, kun eilinenkin ilta pelastui. YES! :)
torsdag 2 augusti 2012
Eilinen kilpailu
Odotin melko paljon eilisestä kilpailusta. Tavoitteena oli juosta lähemmäs 17.00, mutta lopputulos oli 17.23. Juoksuni on tunutnut paljon paremmalta viime aikoina, niin eilinen tulos oli pettymys. Aloin sitten heti analysoimaan tilannetta. 17.16.9 juostu aika Norjassa oli siis minun kesän paras aika ja siihen valmistautumiset olivat aivan eri luokkaa kuin eiliselle juoksulle. Uskoin ennen eilistä starttia, että pystyn juoksemaan kovemman ajan vaikka treenejä ja kovia harjoituksia oli ennen tätä kilpailua paljon enemmän. Tämä tulos todisti sen, että minun pitäisi nyt vain laittaa jäitä hattuun ja keskittyä yhteen kilpailuun kerralla. Minun tiistain 800m:n kilpailu ja 10km:n maantiekilpailu oli ehkä turhan lähellä...
Nyt minulla on kaksi vaihtoehtoa. Keskittyä U23 SM- kilpailuihin hyvillä harjoitukislla tai sitten harjoitella kunnolla ja tehdä pitkäkestosia vauhtikestävyysharjoituksia maratonia ajatellen.
Tänään on kuitenkin kevyttä ja huomenna lepo, no matter what. Loppuviikon harjoitukia aion muuttaa melkoisesti.
tisdag 31 juli 2012
Ne parhaat hetket
Eilen aamulenkille lähtiessäni, en odottanut muuta kun aivan perus aamulenkkiä. Eli hieman tukkoista ja kevyttä lenkkiä, joka lähtee loppuun kohti kiihtymään lihaksien lämmetessä. Olin ottanut muusiikkisoittimen mukaan, koska ajattelin että tarvitsin jotain motivaatiota sille lenkille. Sitä en tarvinnut.
Se on hienoa, kun joskus nämä arjen pienet hetket voivat olla niin hienoja. Heti ensimmäisen askeleen myötä lenkki oli yhtä juhlaa. Se tuntui niin hyvältä ja koko keho ja mieli oli siinä tekemisessä niin läsnä. Harjoituksen paras osa oli se, että askel oli kevyt ja se rullasi, mutta silloin kun jotenkin kaikki ympärillä oleva ja pään sisällä olevat ajatukset selkenevät, lenkki on niin terapeuttista. Keskuspuiston hiljaisuus, hiekkatie ja metsä antoivat ajatukset levätä ja rauha valtasi mieleni. Se rauha otti pois kaiken stressin ja ne ajatukset, että minun on pakko juosta kovaa ja pärjätä. Minun ei ole pakko. Annan keholle sen ajan, mitä se tarivtsee, enkä aio stressata enää. Se syö aivan liika energiaani, jota voin käyttää hyviin asioihin. Esimerkiksi elämän nauttimiseen.
Minä olen kamppaillut itseni kanssa vuosia enkä ole uskaltanut löysätä otteita, koska pelkään kontrollin menettämisestä. Tulin eilen siihen tulokseen, että olen kontrollin myötä vain elänyt puoliteholla. Olen tukahduttanut monta eri asiaa, mutta yksi niistä isoimmista asioista on ollut se, että en ole kuunnellut itseäni. Sen sijaan olen ruosikinut itseäni ajatuksilla, etten ikinä kelpaa mihinkään. En ole töissä, koska juoksen. Opiskelen hieman hitaammin, koska juoksen. En juhli tai käy hirveästi ulkona näkemässä ystäviä, koska juoksen. En tunne itseäni hyväksi ihmiseksi, kun laitan juoksun aina etusijalle. Etenkin silloin, kun juoksu ei kulje. Minä tunnen itseni hyvin itsekkääksi, kun elän näin. Rakastan juoksua, mutta se tuntuu välillä vain liian itsekkäältä elämäntyyliltä. Tämä painaa mieltäni.
Ajattelin tämän takia muuttaa hieman ajatusmalleja päässäni. Minä aion jatkaa juoksemista suurin piirtein samalla tavalla. En vain aio kokea huonoa omaatuntoa muista asioista. Minä aion järjestää minun siiviilielämän sillä tavalla, etten saa siitä hunoa omaa tuntoa. Minä uskon, että minun juoksuni paranee tällä menetelmällä. Vähemmän stressia ja paineita juoksuun. Keskityn kuitenkin olennaiseen, juoksemiseen ja kehon kuuntelemiseen. Minä olen kesän aikana rapusittain saanut hienoja AHA-oivalluksia ja tulokset ovat harjoituksissa parantuneet.
Minun matkani oman huippukunnon löytämiseen on siis jo alkanut. Harjoituksiet ovat kulkeneet jo todella kivasti viimeiset 2.5 viikkoa. En odota, että huippuvire löytyisi tänä kesänä, mutta se tulee kun on tullakseen. Keskityn nyt enemmän balanssin löytämiseen. Koulun alotan parin viikon päästä. Käyn yhden kurssin Helsingissä, ja sen jälkeen muutan Vaasaan. Siellä alkaa sitten koulu. Töitä en valitettavasti tule tekemään. Huonojen tuloksien takia, minun tuetkin tulevat laskemaan, eli ulkomaanleirityksetkin ovat nyt hieman vaakalaudalla. Minä pystyn kyllä harjoittelemaan Suomessakin. Toivotaan vain lämpimää keliä talveksi. Minun panostus juoksuun ei laske, vaikka leirejä ei tule. Se tarkoittaa vain sitä, että minun täytyy tehä asiat hieman huolellisemmin, kun liukkaat kelit alkavat. Minä pystyn siihen. Pääasia on se, että nautin tekemisestäni. Tottakai juoksu +25 auringonpaiseessa on mukavampaa kuin -20 lumisateessa, mutta nuo ovat vain pieniä yksityiskohtia.
Kesää on vielä jäljellä ja nyt aion nauttia siitä, ettei minulla ole suurempia vammoja ja että saan juosta ja harjoitella normaalisti. Minä juoksen, koska se antaa minulle enemmän kuin mikään muu asia maan päällä. Siitä en pysty luopumaan, mutta yritän tässä nyt samalla saada hyvän fiiliksen muun elämän kanssa, jottei huono omatunto olisi jokapäiväinen murhe. Oma hyvinvointi ei saisi olla juoksun tai syömisen/ei syömisen varassa. Se pitäsi tulla sisältäpäin. Sitten muutkin asiat toimivat. Tavoitteenahan tässä kuitenkin tulla huippujuoksijaksi, ja silloin mielen pitää olla vahva. Minä teen töitä pitkällä tähtäimellä. Kaksi vuotta aikaa EM:ihin, neljä vuotta aikaa Rioon. Nyt on sitten vain aika treenata ja pitää mieli selvänä ja virkeänä!
Nyt menen aamupäivälenkille. Olen hyvin iloinen, että te luette blogiani. Kiitos ja ihanaa päivänjatkoa teille! :)
lördag 28 juli 2012
Huh hellettä
Kävin eilen hölkkäämässä Hämeenlinnan Kaupunkimaratonin 10km matkan. Reitti oli melko mukava, mutta keli oli kyllä reippaasti yli mukavuusalueen. Minä juoksin kolmantena maaliin ajalla 38.48. Olen tyytyväinen. Suunnitelma oli lähteä 4min vauhdista ja tehdä kiihtyvä vauhtikestävyysharjoitus. Sen sijaan juoksin hyvin tasaisen kympin. Hyvä niinkin.
Tänään on sitten pitkää tiedossa ja muuten aion ottaa ihan rennosti.
Tänään on sitten pitkää tiedossa ja muuten aion ottaa ihan rennosti.
onsdag 25 juli 2012
måndag 23 juli 2012
Sommaren fortsätter...
Gårdagens 25km flöt på som smort. Medelfarten höll jag vid 5.35 och medelpulsen var 136. Sebu cyklade med mig nästan hela länken. Det var underbart. Efter länken hade vi inte så mycket tid kvar, förrän jag skulle kasta honom till flygfältet.
HJK har idag den andra matchen mot KR Reykjavik på Island. Vinsten är rätt så säker, med tanke på att de vann 7-0 förra gången. Men man får ju inte underskatta dem och Islands vind :P Hihi. Jag minns så väl, då jag sprang 10 000m på de Nordiska mästerskapen på Island... Jessus! Jag har säkert aldrig varit med om en så stark vind. Men brons fick jag ändå.
Gårdagen var nog riktigt lyckad. Jag träffade min kära syster och hennes kompis från London på Café Regatta. Förutom det gjorde jag en till träning, var på massage och sedan hade vi "sleep- over" med Isabella. Det var hur mysigt som helst! Nu skall jag på länk och sedan åker vi till Hangö.
Här är lite bilder från min vardag.
Sebu och jag på Origo, Hangö.
Mina babyn+ Tiger Balsam!
HJK-KR Reykjavik med mami
7-0!
Nordic- Baltic Championships, Jessheim, Norge
Sleep- over med syrran! Pizza, jordisar, rödvin och mycket mera... Men det bästa, syrran e här!
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)