Ah, ja eiliset tonnit menivät niin helposti! Suunnitelma oli aloittaa 3.40 vauhdsta ja sitten pitää melko tasasta vauhtia yllä. Ensimmäinen tonni meni 3. 37 aivan itsestään. Vilkuilin hieman kelloa, mutta löysin todella nopeasti mukavan rytmin. Siitä vauhti kiihtyi parisen sekuntia joka tonnilla ja palautusta oli pari minuuttia, paitsi kolmannen jälkeen, kun vatsa meni sekasin. Silloin palautusta kertyi lähemmäs 4min. Onneksi vatsa kesti sitten viimeiset kolme vetoa. Hieman stressaannuin tilanteesta ja kiristin huomaamatta turhan paljon vauhtia, mutta sain sen rauhoitettua. Sarjasta tuli todella hyvä ja tonnit eivät ikinä ole tuntuneet näin helpoilta.
Ensi kerralla en syö vihannespohjasta lounasta noin lähellä harjoitusta. Kuidut tulevat suoraan läpi. Sen tiesin, mutta annos oli niin pieni niin luulin, että vatsa oli kestänyt. Kokeilemalla oppii! Lauantain VK:lle aion syödä lounaaksi keittoa. Keitto sisältää hyvin nestettä ja se pitäsi pysyä hyvin sisällä. Hassua jotenkin taas yrittää löytää hyvää ruokavaliota. Vatsa on nyt herkempi kuin ennen, joten pitää löytää uudestaan ne oikeat ja sopivat "kisa-ruoat".
Tänään on tiedossa 17km lenkki ja illalla minulla on hieronta. Siinä välissä olen koulussa ja muuten on aika leppoisa päivä. Ulkona on kylmä, mutta minä olen saanut lainata Sebun villa alusasua, muiden varustusten alle. Villa-alusasu on kyllä nyt aivan ehdoton, kun mittari näyttää -14 astetta. Pelottaa vain kurkun puolesta, kun eilen juoksin kovaa hallissa ja tänään ulkona pitkää lenkkiä.
Nyt tuntuu taas, että minulla on arki ja rutiinit kasassa näin viikonlopun ja muuton jälkeen.
Juoksu on irtonaista, mutta elämä kasassa! :)
P.S Irtoinainen juoksu on siis hyvä asia. Jalat rullaavat ja askel on kevyttä.
Hyvä Nina! Kun elämän tärkeimmät asiat ovat balanssissa, se näkyy kaikessa muussakin. Treeni-iloa! T. Lotta
SvaraRadera