Voittaja

Jos ylitän itseni, olen itseeni tyytyväinen. Riippuen päivästä, voi itseni ylittäminen olla melkein mitä vain.

Tänään 90 minuutin cross-training palauttava harjoitus oli minulle kova suoritus. Se ei ollut fyysisesti rankka. Keskisyke oli 131 ja vointi hyvä, mutta tänään tuo harjoitus otti psyykkisesti koville. 90 minuuttia tuntui ikuisuudelta. Harjoitus maistui ensimmäiset 30 minuuttia puulta. Mietin jo, että lopetan tähän ja teen tuon kyseisen harjoituksen illalla, mutta ikinä ei saa antaa periksi mielelle. Minun kehoni oli hyvän tuntuinen, niin en kuunnellut mitään tekosyitä. 

Ensimmäiset 30minuuttia olin turhautunut, mutta sen jälkeen havahduin omaan asenteeseen. Miten voin olla niin epäkiitollinen, kun jalkani ovat sen verran hyvässä kunnossa, että voin harjoitella? Miten voin edes ajatella negatiivisesti ja antaa tilaa periksiantamisen tunteelle? Jos minä haluan juosta kilpaa ja kovaa, en ikinä saa epäröidä suorituksen aikana. Jokainen harjoitus lasketaan ja vaikka tämä kyseinen harjoitus oli tylsä, en sitä saa miettiä. Tämä harjoitus oli yhtä tärkeä, kuin eilinen puntti ja lauantain VK, vaikka se oli huomattavasti tylsempi. Tämän jälkeen omistin harjotuksen mielenhallinnalle. Jos on tylsää/sattuu/väsyttää, niin en anna sille tunteelle valtaa. Etsin ne hyvät asiat tilanteesta ja keskityn taisteluun. 

Minä tein harjoituksen loppuun ja se tunne minkä siitä sain on kulla arvoinen. Minä olen voittaja. En antanut periksi. 

Hassua tässä on se, että minä jaksan juosta vaikka 180km viikossa ja opiskella sekä harjoitella itseni uuvuksiin verenmaku suussa, mutta sitten tulee päiviä kun 4km:n verkka voi olla yhtä helvettiä. Silloin asenne ratkaisee. Anaatko periksi tai päättääkö, että minä olen voittaja ja minä teen kuten suunnteltu.

Minä en aio antaa periksi. Ikinä. 

Halusin vain sanoa, että kyllä niitä hunojoa harjoituspäiviä on myös minulla. Silloin kun harjoitteleminen ei maistu, pitää vain jatkaa suunnitelman mukaan ja sitten se hyvä tunne tulee.

 

Talvi on ikävää aikaa juoksijoille, mutta kyllä ne sulat tiet tulevat vielä. Talvi on hyvää aikaa mielenhallinnalle. Nämä kelit haastavat sekä mielen että kehon. Itselleni eniten tämä kylmyys ja lumi rassaa mieltäni. Ei anneta sen vain vaikuttaa! Talven jälkeen olemme kaikki vielä vahvempia ja parempikuntoisa! 

Tsemppiä kaikille treenaajille! :)