OLEN MUUTTANUT!

HEIPPA KAIKILLE!

Minun ajatuksiani voi nykyään lukea Fitalandian sivuilta. Suosittelen sivua muutenkin, koska sieltä voi saada aika kivasti treenimotivaatiota ja vinkkejä itselleen. :)

Eli: http://www.fitlandia.fi/

Syksyn hurmaa

Viikot ovat hurahtaneet kovaa vauhtia. Finnkampenin jälkeen tuli viikon kestävä väsymys. 14.10.2013 puolimaratonin juokseminen tuntui mahdottomalta idealta ja parin päivän kevyen, mutta takkuisen harjoituspäivän jälkeen, laitettiin harjoitusohjelma jäihin. Harjoitukseen lähteminen oli vaikeaa ja harjoituksen toteuttaminen oli takkuista sekä vielä harjoituksen jälkeenkin olo oli huono. Minun nyrkkisääntö tämän kaltaisiin tilanteisiin on ollut, että jossain vaiheessa pitää tuntua hyvältä. Hyvä tunne pitää olla joko ennen treeniä tai treenin aikana tai sitten edes treenin jälkeen. Nyt kuitenkin sitä tunnetta ei löytynyt missään vaiheessa. Päätimme valmentajani kanssa yhteisymmärryksessä keventää ohjelmaa ja se tuntui oikealta ratkaisulta. Loppuviikon harjoittelin ilman harjoitusohjelmaa ja perjantaina nautin pitkästä aikaa hyvistä viineistä ja mahtavasta seurasta. Se teki terää irtautua juoksun arjesta. Lauantaina pidin ihan hyvillä mielin lepopäivän, mutta se meni tosin urheilun katsomisessa. Sunnuntaina juoksukaverini Heini ehdotti pitkää lenkkiä ja se kuulosti mielekkäältä, joten sunnuntaina juoksin rauhallisen 26km hyvässä seurassa jokaisesta askeleesta nauttien. Illalla oli kuitenkin jotenkin rauhaton olo ja menin vielä rauhalliselle pyörälenkille. Olin laittanut ihan normaalit olovaatteet päälle, etten innostuisi, mutta Suunto Ambit mittaili ”salaa” matkaa ja siitä tuli ihan hyvän pituinen lenkki. Tiedän, että se oli tyhmää, mutta voin kertoa, että tuo kyseinen pyörälenkki oli vuoden paras pyörälenkki! Tosin pyöräni ei ole hyvä, mutta se ei haitannut menoa. Sunnuntain jälkeen huomasin, että ajatukset pyörivät vielä puolikkaan ympärillä ja tuo yksi kevennetty viikko teki henkisesti tehtävänsä. Palasimme takasin alkuperäiseen suunnitelmaan ja pidämme puolikkaan kuitenkin harjoitusohjelmassa. En tosin ota mitään paineita siitä ja harjoittelen tällä hetkellä suurimmaksi osaa hauskuuden ja nautinnon vuoksi.

Ihanainen Sanni juoksukaverini on taas palannut juoksupiireihin toden teolla ja hänen seurastaan olen nauttinut kovasti. Olen niin iloinen, että hän on muuttanut Helsinkiin ja päättänyt panostaa taas juoksuun. Olen myös niin innoissani tästä tulevasta harjoituskaudesta. Minulla on ihania juoksuystäviä sekä aivan mahtava valmentaja.

Yksi minun syksyn lempijuoksuharjoituksista oli keskiviikon mäkitreeni Kirsin kanssa. Sen päivän aamu 10km oli ollut nihkeä ja unta olin taas saanut huonosti, mutta kaikki jotenkin kääntyi kun pääsin verkan jälkeen juoksemaan mäkiä kaatosateessa. Oloni oli vahva ja juoksu tuntui lennokkaalta. Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Nuo hetket ovat niin arvokkaita. Se tunne, kun kaikki tuntuu mahdolliselta ja helpolta. Ne ruokkivat juoksunälkääsi ja motivaatiotasi. Etenkin kun huonoja juoksupäivä  sattuu eteen. Se hyvä juoksutunne on takaraivossa, ja sitä tunnetta voi joka päivä hakea ja toivoa. Se ei kuitenkaan tule joka päivä, mutta aina saa toivoa.

Syksyn haaste on kylläkin ollut ylimenokauden ajoittaminen. Minä en koe väsymystä eikä minua satu mistään. Tosin minun kuntohuippuni oli kesäkuussa ja sen takia olisi järkevää ehkä levätä, mutta mutta…  Monet pitävät ylimenokauden nyt, mutta kun minä olin suunnitellut jo alkukaudesta juosta puolikkaan syksyllä ja sen jälkeen vasta pitää ylimenokauden. Näillä näkymin aion pysyä tuossa suunnitelmassa. Se tuntuu oikealta. Tuo viikon kevennetty osa ratakauden jälkeen oli kuitenkin hyvä juttu. (harjoittelin kyllä 7 kertaa tuolla viikolla,  mutta määrällisesti vähän) Viikko kevyttä antoi minulle sopivasti aikaa palautua henkisesti pitkän ratakauden jälkeen,  mutta kuitenkin se oli niin lyhyt, että juoksutuntuma pysyi. Hyvä niin, koska minä aion juosta sunnuntaina kovan treeniviikon päätteeksi maantiekympin harjoitusmielessä. Menen sinne samoissa fiiliksissä kun Aktia-cup osakilpailuun, eli rennosti. En ole pitkään aikaan harjoitellut määrällisesti näin paljon, joten saa nähdä miten paljon se vaikuttaa kovaan kympin vetoon.

Tänään on tosin vain yksi 15km ja loppupäivä menee kandin parissa. Hyvä päivä kaikin puolin.

P.S. Eilen teimme muuten omatekoista suhsia Sebun kanssa. Se oli niin hyvää, mutta ensi kerralla haen kyllä soijat, merilevät, inkiväärit, wasabit ja riisit sekä kaiken muun japanilaisesta erikoiskaupasta. 

Remonttireiska

Syksy on nytt toden teolla täällä ja sen kunniaksi olen tehnyt kaikenlaista remonttia. Olen esimerkiksi sisutanut kotona, suunnitellut harjoitus- ja kouluvuoteni sekä pitänyt kiinni minun uudesta toimivasta ruokavaliosta. Voin erittäin hyvin ja energiaa riittää vielä muuhunkin. Tässä samalla uudistin myös blogini ulkonäön, koska se tarvitsi kovasti uutta näköä. Mitäs pidätte?

Juoksu on ollut ja on erittäin mielekästä. Harjoitukset ovat kulkeneet ja mistään ei satu. Ratakausi on valitettavasti nyt loppumaisillaan, mutta yhden kilpailun minä vielä juoksen. Minut valittiin mukaan Suomi-Ruotsi maaotteluun, joka on aivan super mahtavaa! Siellä juoksen 10 000m. Olen siitä erittäin iloinen, koska en ole saanut juosta tänä kautena kunnollista kymppiä. Kalevan Kisoissa olisi ollut saumaa, mutta flunssa vei voimani. Näen tämän nyt minun tilaisuutena juosta niin kovaa kun lähtee ja paketoida kausi sen jälkeen pakettiin. En keksi parempaa tapaa lopettaa kautta kun näin.

Tänään olin ensimmäistä päivää koulussa ja se olikin ihan kivaa. Oli ihana nähdä kavereita ja tuttuja. Kandiluentokin oli ihan ok. Haha.

Ravitsemus ja viime viikko

Ruokavalion tasoittaminen näkyy ja tuntuu aivan järkyttävän hyvin minun juoksussa. Joka ikinen harjoitus on ollut mieluisa. Vaikka välillä jalat ovat olleet nihkeät, kovan treenin jälkeen, nautin silti, koska minulla on tasaisesti energiaa. Rakastan juoksua. Tällä hetkellä juoksen kevyet lenkit mieluiten keskuspuistossa nauttien rauhasta, luonnosta ja omasta kehostani. Sykkeet ovat ennätysmatalat ja tunne mahtava! 

Olen myös ehtinyt tehdä tehollisia harjoituksia josta 15x300m ja 3x5x200m ovat painautuneet parhaiten mieleen. Fiilis on ollut molemmissa hyvä ja askel on tuntunut helpolta. Toki tuo 15x300m hölkkäpalautuksella on kova, mutta minulle tuo hölkkäpalautus sopii, koska sitten ajat pysyvät kuosissa.

Eilinen 3x5x200m meni hyvin mutta vaihtelevasti. Minulla oli hieman vaikeuksia löytää se oikea rento mutta kova juoksu. Ensimmäinen ja toinen sarja oli hakemista, mutta viimeiselle sarjalle löysin sen oikean fiiliksen ja silloin ajatkin olivat oikeat. Kirsi oli katsomassa harjoitusta, joka teki harjoituksesta vielä mukavamman. Sitä paitsi minulla oli vielä verryttely seuraa. Harjoitus oli kerta kaikkiaan erittäin hauska. Uskon, että tulen löytämään tuon oikean fiiliksen myös tulevissa kisoissa.

Torstaina on ensimmäinen kilpailu harjoitusjakson jälkeen. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin onnellinen ja iloinen. Tunnen että olen kasassa. Olen henkisesti nyt todella vahvoilla. Nautin jokaisesta päivästä. Onhan minulla ollut näitä tuntemuksia hetkellisesti aiemminkin, mutta tämä eroaa niistä koska tämä hyvänolon tunne on pitkäkestoista ja tämä pohjautuu ammattilaisen apuun. Kiitos Kirsi! Häneen luotan 100%. 

Syysajatuksia

En ole pitkään aikaan puhunut Kiriringistä, mutta se on kuitenkin joka päivä mielessäni. Monestakin syystä. On ollut aivan mahtavaa huomata Kiriringin kautta, että Suomessakin ihmiset jaksavat ja haluavat tukea urheilijoita. Kiitos Kiriringin olen saanut niin paljon apua monella eri tasolla. Minun päätavoitteeni oli saada taloudellista tukea, mutta Kiririnki-projekti antoi vielä enemmän. Toki olen erittäin kiitollinen, että sain tavoitteeni reilusti ylitettyä, mutta yksi hieno homma, mitä en ollut odottanut, oli nämä ihanat ihmiset, johon olen tutustunut! Se, että joku uskoo sinuun on kullan arvoista! Minun pitkä kamppailu ravinnon kanssa on vienyt voimia. Jojoilu ravinnon kanssa on syönyt tuloksia ja mieltä. Välillä uskoni on hiipunut olemattomiin, mutta kiitos teidän olen jaksanut jatkaa, vaikka välillä on tehnyt mieli antaa periksi. Sitä en ikinä aio muuten tehdä, mutta välillä vain on niitä heikkoja hetkiä…

Nyt koen, että minä olen saanut oikeat välineet onnistumiseen. Kiitos kuuluu teille kaikille! Iso kiitos kuuluu toki perheelleni ja valmentajalleni Kirsille ja entiselle valmentajalleni Kimmolle. Mutta ilman teitä tsemppaajia ja tukijoita en olisi tässä näillä mielin. Ongelmia tulee mutta niistä pääsee yli!

Nyt voin rehellisesti sanoa, että uskon itseeni 100% ja uskon omaan onnistumiseen. Annan itselleni mahdollisuuden onnistua. Rio, here I come!

Minä toivon koko sydämelläni tsemppiä kaikille ja uskokaa itseenne! Jos usko hiipuu, puhukaa ihmisten kanssa. Ystävät ovat suuri voimavara jota kannattaa arvostaa. 

Iso kiitos kaikille ja ihanaa syksyä!

-Nina

Syksy 2013 on toivoa ja iloa täynnä!

Aikaa on kulunut viime päivityksestä jo jonkin aikaa, mutta mitään erityistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Kalevan Kisojen jälkeen olin vain pettynyt kympin keskeytykseen.  Siitä seurasi viikko raivokasta (niin ei kylläkään lukenut harjoitusohjelmassa) harjoittelua, jonka kruunasin 5000m:n kilpailulla.  On se mieletöntä, miten minä joskus toimin. Minulla oli kova tarve päästä paikkaamaan kuoppa, minkä olin kaivanut itselleni Kalevan Kisoissa, ilman syytä. Uskallan väittää, että toipilaana kukaan ei voi juosta kymppiä ja vitosta hyvin, jos niiden välissä on vain yksi päivä.

Harjoitukset Kalevan Kisojen jälkeen olivat tehokkaita ja henkisesti tärkeitä, mutta ne eivät valitettavasti auttaneet palautumisessa. Sen seurauksena tuo ”paikkaus-vitonen”, jonka vedin, ei ihan kulkenut. Yllätys yllätys.. Alkuvauhti oli oikea ja voittaminen on aina kivaa, mutta loppuaika oli kyllä melkoinen floppi. Väsyminen tuli jo 2-3km:n kohdalla. Jälkikäteen on helppoa sanoa, että olisin pitänyt kuunnella Kirsiä ja juosta tuohon kohtaan reipas/Vk ja iskeä vasta Hämeenlinnan tähtikisoissa….  Mutta turha jossitella sen enempää. Hihi.

”Paikkaus-vitosen” jälkeen otin järjen käteen ja kevensin tahtia. Nyt tuntuu juoksu erittäin hyvältä ja odotan innolla seuraavaa kovaa harjoitusta ja kilpailua! Kiitos Kirsi, että sait minut taas tajuamaan homman nimen. 

Ja niin, nyt vaihtui Nike PUMAAN! KIITOS KIITOS KIITOS! :)

P.S. Tästä tulee niin hyvä syksy! 

P.P.S. Onnea kaikille, jotka ovat kilpailleet hyvin! HYVÄ SUOMI! 

Kalevan Kisat

Lapinlahden 3000 metrin jälkeen sairastuin. En ole siitä sen kummemmin puhunut koska en halunnut antaa sairaudelle lainkaan tilaa. Maanantaina makasin sängyssä koko päivän ja tiistaina koitin jo jalkoja, mikä ei ollut järkevää. Keskiviikkona lähdin verkalle ja se tuntui yllättävän hyvältä, mutta siihen se sitten jäikin. Lyhyt verra vei kaikki voimat ja loppupäivä meni levätessä. Sovittiin Kirsin kanssa, että jos olo on vielä yhtä huono torstai iltana, en juokse vitosta. Olo kuitenkin parani torstaina ja päätin lähteä äidin kyydissä Vaasaan. Matka teki tehtävänsä ja Vaasaan tulo piristytti. Tampereen kohdalla päätin, että nyt olen 100% terve. Se olikin ihan hyvä veto, enkä sen jälkeen miettinyt huonoa oloa. Kentälle päästyäni torstai iltana fiilis nousi entistä enemmän kiitos muiden urheilijoiden ja hyvän kelin. Oli ihana olla Vaasassa ja nähdä yu- kavereita ja tuttuja! :)

Yö meni hikoillessa ja pyöriessä. Onneksi kisa oli illalla, joten ehdin vielä lepäillä päivällä. Kisaan menin luottavaisin mielin. Olo oli siinä vaiheessa erittäin hyvä. En tiedä olinko saanut itseni "psyykattua" oikein, mutta olo oli vahva. 5000 metrin kilpailussa tavoitteena oli mitali. Kärki lähti kuitenkin niin kovaa, että tajusin siinä, että jos siihen mukaan lähden, jään matkan varrelle. Päätin sitten taistella nelossijasta. Elinan kunto oli minulle arvoitus, joten en sitten uskaltanut riskeerata ja jäi hänen kanssa juoksemaan. Viimeisen kierroksen vedin sitten kovaa ja nelossija oli minun. Paras sijoitus minulle Kalevan Kisoissa! Jippii!! Koen, että se tuli helpolla. Näin jälkikäteen minua toki harmittaa, etten vetänyt aivan täysiä mutta samalla luulen, että se oli kuitenkin järkevää miettien minun alkuviikkoa. Siinä olisi voinut käydä myös niin, että olisin hyytynyt kovemmalla vauhdilla. Olen siis tyytyväinen minun 5000 metrin juoksuun ja erittäin iloinen Minnan puolesta joka voitti kyseisen matkan! Onnea Minna!

Kisan jälkeen sain nukuttua 2.5 tuntia. Sen jälkeen menin aamupalalle ja aamupalan jälkeen sain onneksi nukuttua 4tuntia. Onneksi. Loppupäivä meni rennosti. Yksi verra ja pyörähdys kentälle katsomaan 3000metrin esteiden taistelua. Se oli huikea kisa! Onnea Sandralle, Oonalle ja Mintulle! Hyvä tytöt! Lauantai iltana alkoi sitten taas heikottaa, mutta sitä en ajatellut sen kummemmin. 

Sunnuntai aamu meni normaalisti ja verryttely tuntui hyvältä. Mutta sitten 10000 metrin kisan alkaessa, minulla ei ollut mitään annettavaa. Se tuntui heti huonolta. Juoksin 5000m ja päätin, että keskeytän jotta palautuisin nopeammin tuosta raastosta. Ennätys- ja mitalijahti jäi, mutta nyt tunnen itseni kuitenkin terveeksi ja olen päätöksestäni tyytyväinen. Kisan jälkeen kaikki neste mitä suuhun laitoin nousi melkein heti ylös. Kehoni ei siis ollut ihan kunnossa. Verryttely meni hieman epämukavammin, kun nesteitä ei enää vatsassa ollut, mutta oksennusrefleksi kuitenkin sanoi muuta. Nam. Onneksi kestävyysnaiset tajusivat tilanteen eikä sitten sen kummemmin reagoinut, kun minun piti välillä pysähdellä. Hahah. Järkevää touhua..?  Nå sain kuitenkin verkattua aika hyvin.

Nyt olo on hyvä ja katseet ovat jo seuraavassa kilpailussa. Minulla on palava halu juosta kisoja! Olen kiitollinen, että jalkani ovat kunnossa ja muutenkin kaikki on hyvin. Yksi keskeytys ei minua kaada!  

Onnea kaikille Kalevan Kisoissa olleille ja mestareille! Hyviä ja hunoja kisoja tulee, mutta katse on aina eteenpäin!