Kalevan Kisat

Lapinlahden 3000 metrin jälkeen sairastuin. En ole siitä sen kummemmin puhunut koska en halunnut antaa sairaudelle lainkaan tilaa. Maanantaina makasin sängyssä koko päivän ja tiistaina koitin jo jalkoja, mikä ei ollut järkevää. Keskiviikkona lähdin verkalle ja se tuntui yllättävän hyvältä, mutta siihen se sitten jäikin. Lyhyt verra vei kaikki voimat ja loppupäivä meni levätessä. Sovittiin Kirsin kanssa, että jos olo on vielä yhtä huono torstai iltana, en juokse vitosta. Olo kuitenkin parani torstaina ja päätin lähteä äidin kyydissä Vaasaan. Matka teki tehtävänsä ja Vaasaan tulo piristytti. Tampereen kohdalla päätin, että nyt olen 100% terve. Se olikin ihan hyvä veto, enkä sen jälkeen miettinyt huonoa oloa. Kentälle päästyäni torstai iltana fiilis nousi entistä enemmän kiitos muiden urheilijoiden ja hyvän kelin. Oli ihana olla Vaasassa ja nähdä yu- kavereita ja tuttuja! :)

Yö meni hikoillessa ja pyöriessä. Onneksi kisa oli illalla, joten ehdin vielä lepäillä päivällä. Kisaan menin luottavaisin mielin. Olo oli siinä vaiheessa erittäin hyvä. En tiedä olinko saanut itseni "psyykattua" oikein, mutta olo oli vahva. 5000 metrin kilpailussa tavoitteena oli mitali. Kärki lähti kuitenkin niin kovaa, että tajusin siinä, että jos siihen mukaan lähden, jään matkan varrelle. Päätin sitten taistella nelossijasta. Elinan kunto oli minulle arvoitus, joten en sitten uskaltanut riskeerata ja jäi hänen kanssa juoksemaan. Viimeisen kierroksen vedin sitten kovaa ja nelossija oli minun. Paras sijoitus minulle Kalevan Kisoissa! Jippii!! Koen, että se tuli helpolla. Näin jälkikäteen minua toki harmittaa, etten vetänyt aivan täysiä mutta samalla luulen, että se oli kuitenkin järkevää miettien minun alkuviikkoa. Siinä olisi voinut käydä myös niin, että olisin hyytynyt kovemmalla vauhdilla. Olen siis tyytyväinen minun 5000 metrin juoksuun ja erittäin iloinen Minnan puolesta joka voitti kyseisen matkan! Onnea Minna!

Kisan jälkeen sain nukuttua 2.5 tuntia. Sen jälkeen menin aamupalalle ja aamupalan jälkeen sain onneksi nukuttua 4tuntia. Onneksi. Loppupäivä meni rennosti. Yksi verra ja pyörähdys kentälle katsomaan 3000metrin esteiden taistelua. Se oli huikea kisa! Onnea Sandralle, Oonalle ja Mintulle! Hyvä tytöt! Lauantai iltana alkoi sitten taas heikottaa, mutta sitä en ajatellut sen kummemmin. 

Sunnuntai aamu meni normaalisti ja verryttely tuntui hyvältä. Mutta sitten 10000 metrin kisan alkaessa, minulla ei ollut mitään annettavaa. Se tuntui heti huonolta. Juoksin 5000m ja päätin, että keskeytän jotta palautuisin nopeammin tuosta raastosta. Ennätys- ja mitalijahti jäi, mutta nyt tunnen itseni kuitenkin terveeksi ja olen päätöksestäni tyytyväinen. Kisan jälkeen kaikki neste mitä suuhun laitoin nousi melkein heti ylös. Kehoni ei siis ollut ihan kunnossa. Verryttely meni hieman epämukavammin, kun nesteitä ei enää vatsassa ollut, mutta oksennusrefleksi kuitenkin sanoi muuta. Nam. Onneksi kestävyysnaiset tajusivat tilanteen eikä sitten sen kummemmin reagoinut, kun minun piti välillä pysähdellä. Hahah. Järkevää touhua..?  Nå sain kuitenkin verkattua aika hyvin.

Nyt olo on hyvä ja katseet ovat jo seuraavassa kilpailussa. Minulla on palava halu juosta kisoja! Olen kiitollinen, että jalkani ovat kunnossa ja muutenkin kaikki on hyvin. Yksi keskeytys ei minua kaada!  

Onnea kaikille Kalevan Kisoissa olleille ja mestareille! Hyviä ja hunoja kisoja tulee, mutta katse on aina eteenpäin!