Kesäkuulumisia vol 2.

Tämä kesä on ollut tähän asti mahtava! Kilpailut ovat menneet hyvin ja suurin osa harjoituksistakin. Jalat ja psyyke ovat suht hyvässä kunnossa. Välillä itseluottamus vajoaa turhan alas, mutta sitten se jotenkin taas nousee. Jämsän jälkeen olen vain harjoitellut. Harjoitukset ovat menneet hyvin, mutta sunnuntain 15x400m:n harjoituksen jälkeen iski tyhjyys. Motivaatio laski vaikka harjoitus meni kovempaa ja paremmin mitä olimme ajatelleet. Siitä seurasi 3 tuskaista kevyttä päivää. Olin aivan puhki. Maanatain ja tiistain harjoitukset menivät kuitenkin hyvin, mutta keskiviikkona päätin pitää levon. Minun ei kerta kaikkiaan tehnyt mieli tehdä  mitään. Lepo oli hyvä päätös.

Eilen sain taas juoksufiilikset takaisin. Aamulla oli 6km +8x150m+2km+kevyt jumppa ja illalla kevyt lenkki. Molemmat harjoitukset menivät hyvin. Illalla toisen harjoituksen jälkeen kävin sitten vielä hieronnassa. (Hierojani Emmi on paras!)

Päivä oli kaikin puolin hyvä. Sain aamupäivällä erittäin mielenkiintoisen puhelun, joka nosti minun motivaatiota ja juoksuintoa. Se oli juuri mitä kaipaisin. Illan kevyt lenkki oli myös yhtä juhlaa. Kevyt ja rullaava askel. Mieli lepäsi. Sitä paitsi, yksi mies (lääkäri Helsingin Urheilulääkäriasemalta) kommentoi positiivisesti minun juoksuaskeltani. Välillä toisten ihmisten kommentit ovat kultaa arvokkaammat. Ajoitus oli täydellinen. Kun oma usko välillä loppuu ja tekeminen tuntuu järjettömältä, ulkopuolinen ihminen voi kummasti vaikuttaa. Se on joskus niin pienestä kiinni, mutta tuo puhelu ja Heikin kommentit piristivät minun päivää. Iso kiitos siitä! Minun pitää itsekin jatkossa uskaltaa sanoa ääneen mitä ajattelen, jos vastaani esimerkiksi tulee kaunis juoksuaskel tai hyvännäköiset pohkeet tai jotain muuta vastaava. (Eilen yhdellä hölkkääjällä oli erittäin hienot pohkeet, ja mietin kauan pitäisikö sanoa se hänelle, mutta tunsin itseni tyhmäksi. Ensi kerralla en epäröi!) Suosittelen sitä muillekkin!

Nyt reippaalle lenkille. Minä pyydän ja toivon: ole hyvä päivä.