Tämä kilpailu ei mennyt nappiin. Jalat tunuivat kuitenkin hyviltä ja kunto tuntuu olevan kohdillaan, mutta minun juoksuni ei vain lähtenyt käyntiin. Toki 4km:n maastopätkä ei ole hirmuisen ihanteellinen 10 000m juoksijalle, mutta mitali olisi kyllä pitänyt tulla. Minä epäonnistuin juoksussani ja se harmittaa tottakai hirmuisesti. Positiivistä tässä on se, etten tuntenut itseäni niin väsyneeksi kilpailun jälkeen. Uskon itse, että tuo maasto ei ollut minulle sopiva; mäkinen reitti ja tiukkoja käännöksiä. Minä pidän tasaisesta pitkästä raastosta.
Minä en tyydy tälläiseen keskiverto juoksuun enää ikinä. En pistänyt itseäni kunnolla likoon, vaikka tänään se olisi pitänyt tehdä. En löytänyt vain motivaatiota. Ensi lauantaina juoksen kunnes jalat lähtee alta. Minä aion valmistautua sellaiseen pahoinvointiin ja tsemppiin, ettei ikinä ennen. Minä annan kaikkeni, viimeisen asti.
Hyvää äitienpäivää! Jag älskar dig mamma <3
P.S Isoäiti oli katsomassa kilpailuja. Minua harmitti se, että hän näki noin huonon juoksun. Onneksi oli äitienpäiväkortti ja minun ensimmäinen SM-mitali mukana hänelle. Hän on hieno nainen. Arvotan hänta hyvin paljon.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar