SM-maantie

Onnea kaikille juoksijoille, jotka juoksivat hyvin! Erityisen iloinen olen Elinan, Johannan ja Akin juoksusta! :) Tsemppiä ja voimia niille joiden juoksu ei eilen ihan kulkenut. Voisin todeta, että minä olen noiden kahden vaihtoehdon välillä. Aikuisten SM- bronssia tuli ja olen siitä hyvin iloinen! Kiitos jalat! Kiitos Kimmolle, Mammalle ja Sebulle, kun jaksoitte kuunnella koko viikon kestävää voivotusta omasta kunnostani. Olisin voinut jättää  75 % pois. :/

Ja kiitos Nikelle ja Kaitsulle! Taas oli suuri ilo laittaa Nike kamat niskaan ja lähteä raastamaan! En ole materialisti (hieman ehkä?), mutta uudet Niken pinkit Free 5.0 motivoi suuresti tulevaa kilpailua. En juossut kilpailua niillä, mutta sain tepastella niillä vapaa-ajalla.

Nike Free 5.0 

Viime viikon hunot jalat ja flunssa heikensi uskoa itseeni. Motivaatio oli kyllä viime viikon alussa sadassa ja halu juosta korkealla, vaikka väsytti. Olin niin väysnyt, että lepäsin kuitenkin mielellään, mutta oikein harmittavaa oli sitten lähteä lyhyille lenkeille, sykkeet taivaissa ja jalat laahaten perässä. Not cool. 

Esimerkiksi jokin aamulenkki alkoi 6min vauhdilla, joka on nykyään melko perus, mutta kun parin kilometrin jälkeen vauhti pitäisi luonnollisesti olla 5.25-5.10, se ei vain lähtenyt rullaamaan. Eli siinä sitten vedin 5.30 vauhtia 150 sykkeellä. Melko ihmeellistä. Valmistava harjoitus oli myös täyttä kakkaa, mutta sen jälkeen lähti sykkeet ja jalat toimimaan normaalisti. Se oli sellainen klassinen avaava harjoitus. Perjantain kevyellä kiihtyvällä, loppulenkki tulikin rennon kovaa ja jalat tuntuivat omilta. Usko itseeni palasi sen lenkin aikana. Olisin toivonut hieman aikaisempaa heräämistä, mutta onneksi tuli kuitenkin ennen kilpailua. 

Kilpailuvalmistelut menivät nappiin. 4 tuntia ennen starttia söin annoksen puuroa ja leivän suolakurkulla sekä lasin mehua ja kahvia. Kiitos Kaisan vinkistä, jätin maitotuotteet pois kisapäivävä. Turhat vatsamöngerrykset jäi sillä pois. Tänks Kaisuli! :) 

Jalat tuntuivat kisan aikana hyviltä 15 kilometirä. Sen jälkeen alkoi väymys tuntumaan jaloissa, mutta vasta viimeiset 3 kilometria olivat hyvin raskaat. Vedin alusta loppuun asti itse, niin olen hyvin tyytyävinen omaan vauhdin jakoon. Olisi peesiapu ollut kermaa, mutta kukaan ei halunut vetää. Sanna ehdotti vetovaihtoa 10km:n kohdallam mutta hän ei sitten ihan jaksanut samaa vauhtia. Olen kuitenkin kiitollinen hänen ehdotuksesta ja kilpailu on aina kilpailu. Hän juoksi mahtavasti kauan omaa kynnysvauhtia. Hänen viimeiset kilometrit olivat hänen mukaan raastoa. Se on oikein! Hyvä niin! Se on niin hienoa, että meitä hulluja löytyy kokonainen porukka.

Tänään kävin verkkaamassa 10.5km kl 5.57. Unta oli alla 5 tuntia ja 20minuuttia, mutta kun uni ei vain tullut enää. Aamupalan jäleen nukuin kuitenkin tunnin ja loppupäivä on sitten vain lepoa. Ihanaa!

Hyvä fiilis ja ensi viikolla saan harjoitella normaalisti! YES! :)