90 % terve päivän ensimmäisen harjoituksen jälkeen. Ennen harjoitusta olin melkein vihainen kun olin niin epävarma olotilastani. Verryttelyssä tuntui vielä takkuiselta, mutta alhaisten sykkeiden perusteella ajattelin, että lähden kokeilemaan reippata vetoja. Ensimmäinen veto oli pari sekuntia per kilometri kovempi, mitä olimme Kimmon kanssa suunnitelleet, mutta vauhti tuntui äärettömän helpolta. 5min palautus vaihtui 2-3min palautukseen, (pidin taukoa sykkeiden perusteella, koska oli kylmä viima siinä juostessa enkä halunut vilustua enempää) ja sitten lähdimme taas matkaan. Minä juosten ja Kimmo pyörällä vieressä. Toinen veto kulkin vielä paremmin ja kolmas siitä kovempaa ja viimeinen kulki sitten parhaiten.
Olisinko voinut toivoa parempaa? Eilisen epävarmuudet ja pähkäilyt jäi 2km:n vetopätkälle ja niiden sijaan onnellisuus ja itsevarmuus täytti kehoni ja mieleni. Oli ihanaa, kun Kimmo oli mukana jakamassa tätä iloa. Kiitos hänen sain korjattua juoksuasentoani ja sain hyvin tarpeellisia neuvoja puolikkaalle. Mitä parasta, Kimmo ja minä olimme hyvällä tuulella molemmat ja tähän oli hyvä lopettaa yhteinen leiri. Kimmo lähtee huomenna takaisin Suomeen, mutta onneksi näen hänet kohta taas.
Minulla on vain yksi suunta juoksun suhteen ja elämässä, ja se on eteenpäin. Taakse kannataa katsoa, mutta ei elää elämää elätyn elämän kautta. Elä hetkessä ja suunta katse kohti tulevaisuutta, koska siihen sinä voit vielä vaikuttaa. Minulla on hirmu vaiketa jättää menneisyys ja hyväksyä kaikki taphatunut, mutta askel kerralla eteenpäin. Kiitos juoksun minulla on kuitenkin jonkinlainen sisäinen rauha ja tasapaino. Juoksu on minun elämän energialähde.
Uskon, että jokin suurempi mahti tuntee ja tietää ihmisten epävakaudet ja hunot olot, ja kun vain uskaltaa pyytää apua hunoon oloon sitä saa häneltä. Näin minä tein eilen, ja kas kummaa. Tänään kaikki on paljon paremmin. Lyhyseti ja ytimekkäästi. Minä uskon Jumalaan ja koen, että saan häneltä apua ja voimaa. Tämän asian hyväksyminen on pelottanut minua ja olen jopa hävennyt sitä. Mutta nyt huomaan, että uskominen on auttanut minua elämässäni. Sitä avoimempi olen sen suhteen, sen paremmin voin.
Minä uskonnollinen? Kyllä vain.
Onko tämä tieni täydelliseen mielenrauhaan? Uskon, että Jumala on tarpeeksi vahva auttamaan minua kun itse en voi. Olen kiitollinen tästä heräämisestä. Minun taival on alkanut. Tunnen itseni vahvemmaksi kun koskaan ennen. Toivon muille kaikkea hyvää.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar