Kalevan Kisat

JAG VÄNTAR SÅÅ PÅ TÄVLINGEN!

Jag har inte väntat såhär mycket på en tävling sedan BotniaGames. Så här skall det vara. YES! :)

I morgon kl 14.15 gäller det. Snälla Gud, lår det vara en bra dag i morgon.

Sov sött! :)

Back in the game (mentally and soon physically)

36.17 blev tiden. Jag är mera än nöjd, även om det är en minut från mitt rekord. 38.22 sprang jag i juni. Nu 2 månader senare, sprang jag två minuter hårdare. Om två veckor springer jag 10 000m på nytt. Nu vet jag att jag kan närma mig mitt rekord. Ännu denna höst.

Speciellt kul var det ju att jag sprang min slutspurt ett varv för tidigt. Hah.  Det varvet gick på 1.19 och då var jag ännu sjätte, men då jag väl insåg att jag ännu har ett varv kvar, miste jag min sjätteplats och blev åttonde. 1.27 var sista varvet. Det harmar mig inte nu, eftersom det där varvet bevisade, att jag ännu hade krafter kvar. Jag kan springa hårdare än sådär och det tänker jag göra. Jag är så otroligt glad att jag ställde mig på startstrecket, även om jag själv trodde att min kondition skulle räcka till en 37.30 tid. Annat blev det.

Tack alla härliga människor för stödet! Jag skulle inte ha sprungit utan er.

Efter loppet med Johanna och Lotta (blogföljaren Wulpes, som jag äntligen fick träffa live.)

Nu tummarna upp för HJK! :) 

Funderingar

Jag kommer så väl ihåg förra årets Kaleva Spel. Jag var i skick, jag var säker på mig själv och hade ytterst höga förväntningar på min 10 000m. Jag ville förnya mitt färska rekord och komma bland de fyra bästa.

Jag förberedde mig så bra jag kunde. Lite för bra kanske och lite för mycket, nu när jag tänker efter. Jag värmde upp ensam, eftersom jag ville göra allting så bra och koncentrerat som möjligt. Jag ville knappt tala med någon före starten. Jag åkte till Åbo i god tid för att slippa tröttheten som uppstår då man reser. Det här året gör jag annorlunda. Jag är hemma nu i min säng, en timme från Lahtis. Morgondagens bilväg kommer inte att påverka. negativt. Min kära pappa och Elina ställer upp som resesällskap. Det blir kul!

Jag tänker njuta av att få vara med på tävlingen och springa och se mina vänner. En tävlingsturist? Naturligtvis inte. Förstås är mitt mål är att springa så hårt det går och då jag tröttnar, ska jag bara pressa ännu mera. MEN, jag tänker inte glömma att njuta av det jag gör. Jag älskar att pressa mig själv till gränsen och det tänker jag göra imorgon. Imorgon ger jag allt jag har. Olli lova plocka upp mig från mållinjen om jag inte orkar stiga upp själv. Det är mitt mål. Att vara så trött.

Jag är mycket tacksam till alla er som orkat stötta och kämpa mig. Utan er, skulle jag inte springa imorgon.  Och det är ju just det jag vill, men rädslan och osäkerheten tog över här för en stund sedan. Nu är jag inte rädd eller osäker mera. Tack! Jag springer så hårt jag kan.

Förra året på U23 FM, efter mitt 5000m rekord lopp, sa Tapio Kantanen en sak jag alltid kommer att komma ihåg. Inte var det ju något speciellt, men från hans mun betyder det mycket för mig. Vi satt i bilen och han sade lite för sig själv, att nog är det konstigt hur mycket och hårt man kan springa efter att man mött den totala tröttheten under en tävling. Det verkade som om han tänkte tillbaka till tiden på något av hans lopp. Jag tänker vara lika stark som han. Då man mår skit och är fysiskt helt utmattad, skall man tagga upp psykiskt och springa vidare med ”tahdonvoima”. Det skulle vara fint att uppleva. Jag menar sådär påriktigt. Jag trodde att jag var en stark människa, men det har jag nog inte varit denna sommar.  Nu har jag ett bra mantra i huvudet. Den rullar redan i mitt huvud.

Ha de gött. Och imorgon skall jag ha roligt. (Vi skall inte tänka på de sista 15minutrarna på mitt lopp, efter som det är inte roligt, det är mycket mer!) ;)

Tack

Efter många om och men, tänker jag trots alla motgångar springa 10 000m i Kaleva Spelen. Den här gången tänker jag inte ta någon press. Jag tänker fara dit och springa, njuta av det jag gör. Det spelar ingen roll, om toppen varvar mig eller att jag springer en dålig tid. Jag vill bara få tävlingsglädjen tillbaka. Jag strävar till samma fiilis, som jag hade på fredagens hårda träning. Det här blir kul! :)

I morgon gör jag exakt samma förberedande träning, som jag gjorde före mitt rekord lopp i Ostrava. Annars är det lugna puckar för mig nästa vecka.

Ett special tack går nog till min tränare Kimmo och Sebu, som inte slutade tro på mig, även om mina prestationer inte varit något vidare denna sommar. Min pappa har igen tänkt förnuftigt och realistiskt, med tanke på min inflammerade fot. Det har varit mycket bra det också. Pricken på i:et var nog mitt träningssällskap idag. Jag fick den äran att få springa min morgon länk med Alexander Stubb. Han är tillsammans med min pappa, en av mina största förebilder. Han uppmuntrade och motiverade mig att fortsätta och dessutom sträva efter att springa med glädje. Det tänker jag göra.

Tack kära människor för stödet!

Onnistunut päivä

Hyvä treeni, parempi mieli.

Päivän kiihtyvä lenkki oli aivan ihana! En olisi ikinä uskonut, että jalkani voivat tuntua noin hyvältä enää/vielä tänä kesänä. Hassua tässä on se, että juhlin tässä keskiviikkona minun kilpailukauden päätöstä... Olin sata varma, että aloitan ylimenokauden ensi viikolla...

Päivän  pääharjoitus vain motivoi todella paljon kilpailukauden jatkamista ja kasvatti juoksunälkääni. 24km kiihtyvä 6minuutista 3.38min vauhtiin + loppuverkka, oli herkkua alusta loppuun. Fiilis oli mahtava! Illala herkkuharjoituksen jälkeen oli pakko vielä verkata kevyesti. Sen verran olin fiilareissa. 9km oli myös yhtä juhlaa. Sebu pyöräili vieressä, aurinko paistoi ja päällä oli uusi värikäs urheilutoppi! En halunut olla missään muuaalla, kun siinä hetkessä Sebun kanssa. Kevyt lenkki meren äärellä hyvässä seurassa ja mieli virkeänä. :) Mihinkään ei edes sattunut. Sain vain nauttia siitä hetkestä.

Tänään oli taas sellanen päivä, kun ajattelin, että ehkä minä kuitenkin olen kunnossa. Minun kilpailut vain sanovat toista.. Pitäsi kai vain luottaa niihin kilpailutuloksiin, eikä laittaa liian paljon painoa näihin harjoituksiin. Jos ei vitonen ole kolmeen otteeseen kulkenut lainkaan, niin miksi sitten olsin kunnossa? En tiedä. Harmi vain, kun tuo päivän harjoitus oli niin hyvä ja mieli katossa.

Ehkä juoksen huvin vuoki pari kilpailua vielä..? Kyllä minä sen 4 viikkoa vielä ehdin syksyllä levätä :D
Mutta joo, en tiedä mitä tehdä.

Yhden asian tiedän. Minä en aio antaa periksi. Hyvää yötä! :)

Kausi paketissa

Eilen juoksin kauden viimeisen kilpailun. Sen jälkeen oli helpottunut olo. Aloitin minun 1500m kilpailun 800m:n vauhtilla. Tarkotus oli lähteä rohkeasti, mutta tuo oli kyllä turhan rohkea. Hauskaa se kuitenkin oli. Tänään olen lepäillyt ja nauttinut auringosta. Juoksen mitä todennäköisemmin tämän viikon ohjelman mukaan ja sitten alkaa täysilepo. Sitä odotan. Voisinpa aloittaa heti, mutta olen jo sopinut pari yhteisharjoitusta.

Kiitos tuestanne!

P.S Tämä päätös tuntuu niin hyvältä juuri nyt. Olen iloinen ja aion aloittaa harjoittelun hyvin maltillisesti. En aio keittää yhtä isoa puuroa ensi kaudelle.

Slutspurt

De senaste månaderna har varit mycket tunga. Mycket smärta, tårar och starka känslor. Inga ben har gått av, men inflammationen i Plantar fascian har gjort mig galen. Varje steg jag tar har tagit, har gjort ont de senaste 2 månaderna. Läkaren sa, att jag kan löpa så länge jag klarar av smärtan. Den klarar jag nog. Viljan att lyckas och springa bra vinner inflammationfanskapet.

Men… Inflammationen är inte ens mitt huvudproblem. Problemet är att jag inte har sprungit bra i sommar. Jag har endast fyra bra tävlingar bakom mig. Ett rekord och de andra är bara nära mina rekord. Frustrationen över min löpform har bara växt under sommarens gång. Jag har många gånger velat ge upp och glömma löpningen för en stund (2-4veckor) och sedan börja om på nytt. Men när det går som värst, gör jag en kanonbra träning, som ger mig hopp. Jag orkar vidare. Det är hemskt. Jag vet inte mera vad som är smart eller galet.

Den här sommaren har varit den längsta och mest påfrestande på länge. Jag är psykiskt helt slut och önskar bara, att jag skulle få vila och inte mera springa dåliga tävlingar. Efter gårdagen, vet jag inte mera om jag skall löpa 10 000m på Kaleva Spelen. Är det någon vits?

Jag kommer nu att ta en dag i sänder fram till den 23.8, då 10 000m springs. 10 dagar har jag på mig att hitta min löpform. 10 dagar måste jag väl bara orka. Sedan skulle jag bara villa vila. Min säsong skulle ju ännu fortsätta med ett par 10 000metrar, en halvmaraton och en hel, men om inte löpformen hittas före dem, måste jag helt enkelt bara lämna dem till nästa höst.

10 dagar ännu. Det orkar jag med.

Kalevan kisat tai ei...

Minä en kerta kaikkiaan tiedä, mitä minun kannattaisi tehdä. Laittaa kilpailukausi pakettiin ja pitää ylimenoa nyt ja sitten saisin uuden startin. Miksi jatkaa tätä?

Peiposen eilinen juoksu motivoi. Hän juoksi mahtavan ajan ja vielä viime kesänä hän ei ihan ehkä ollut hänen parhaassa juoksukunnossa. Se oli hienoa nähdä, että vuodessa on mahdollista parantaa noi valtavasti.

SM 22 kilpailut

Tänään juoksen Nuorten SM-kilpailuissa 5000m. Kilpailusta voi tulla ihan minkälainen vain. Minä olen valmis kaikkeen.

Rukoilen, että juoksu menee hyvin. Tsempit myös muille! :)

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Toivoa ilmassa

Peruskommentteja minun juoksuasennon korjaamiseen:

- Älä heiluta päätä

-Älä kierrä yläkroppaa

- Avaa lantio

- Älä nosta jalkoja niin ylös

- Käytä enemmän käsiä

-Rentouta hartiat

Minä olen oikeasti yrittänyt parantaa minun juoksuasentoa, mutta kun en vain ole ymmärtänyt miten. Nyt uskon, että olen ymmärtänyt. 

Helppo vinkki Ollilta. Kierrä lantiota samalla tavalla kun yläkroppaa/hartioita uidessa ja pidä yläkroppa samalla tavalla kun olet kannatellut lantiota uidessa. Uinnissa alarajaat eivät saa kiertää, mutta lantiosta ylöspäin vartalon tulisi kiertää mahdollisimman paljon. 11 vuotta olen kiertänyt keskivartaloani ja lantiota olen pitänyt mahdollisimman paketissa. 

Nyt olen päässyt askeeleen eteenäpäin juoksuasennon löytämisessä. Olen saanut tuntuman siihen oikeaan asentoon. Miksi pää on heilunut/heiluu, on ollut tasapainottaakseen minun väärää asentoa. Jos yläkroppa heiluu väärään suuntaan juoksussa, niin onhan se hyvin vaikea juosta tasapainossa muun vartalon kanssa, kun painopiste muuttaa paikkaa kokoajan. Siksi se pääkin on siinä heilunut.

Olen hyvin helpottunut tästä löydöstä. En odota, että tulokseni paranisivat mitenkään tänä kesänä enää, mutta kiitos tämän usko itseeni palasi. Tämä on kestävää kehitystä.

Tämä on minulle iso asia, kun tiedän että pystyn muuttamaan asentoa parempaan. Juoksu tuntuu helpommaltaa, takareisien käyttö on parempaa, askellus on taloudellisempaa ja mitä tärkeintä minä olen saanut motivaation takaisin. Nyt on mielenkiintoista kyllä nähdä, jos Kimmo tai joku muu huomaa mitään eroa. Hän näki minun juoksevani viimeksi Salossa 1500m:n kilpailussa. Paljon on tapahtunut sen jälkeen.

Odotan huomista 5000m kilpailua. Ajasta viis veisaan, mutta haluan kokeilla uutta tekniikkaa kilpailussa.

Kent- Järnspöken

Näin pitkästä aikaa juoksu-unen. Ne ovat aina hieman erilaisia, mutta kaikkia unia yhdistää hyvin stressaava kilpailutilanne. Kilpailu on yleensä ollut maraton, mutta eilen se oli 5000m kilpailu.

Uni alkaa aina leppoisasti. Viime yön uni kertoi U23 SM- kilpailuista. Kaisa ja minä olimme kilpailupaikalla katsomassa Boltin 100m juoksua. :D Juuri kun meidän piti lähteä itse valmistautumaan omaan kilpailuun, huomasin ettei minulla ollut juoksuvarusteita mukana. Kaisa oli kiltti ja hän lähti minun mukaani hakemaan varusteitani. Hotellimme oli kaukana ja kyytiä ei ollut, niinpä me lähdimme juoksemaan MacBookPro tietokone (wait, whaat?) kädessä huoneistoomme. Matkan varrella kiipesimme jostain ylös lyhentääksemme matkaamme ja tietokoneeni tippui ja meni rikki, sen jälkeen matka taittui nopeasti. Nauroimme tilanteelle, mutta emme stressanneet huonoa verkkaame vain ainoa asia oli, että halusimme ehtiä starttiviivalle ajoissa. Tunnelma tiivistyi ja mutkia tuli matkaan. 20minuuttia ennen starttia yritimme vielä juosta (4km) kilpailupaikalle mitalitoivot vahvasti mielessä. Sen jälkeen heräsin.

Nämä juoksu- unet ovat aina kilpailutilanteita, jossa minulla on konkreetteja esteitä kilpailemiselle. Joskus on vaikea ehtiä starttiin, joskus ei ole kenkiä, joskus eksyn matkalla ja niin edelleen, mutta olen henkisesti aina 100% valmis kilpailuun. En epäröi hetkeäkään omaa kuntoani tai tilaani.

Ainoa asia joka vie minua eteenpäin näissä unissa on oma halu kilpailla ja tehdä mahdottomuudesta mahdollista. Minä uskon unissa, että pystyn juoksemaan vaikka kumisaappaissa alle 3 tunnnin maratonin tai saada kärkiporukan kiinni, kun olen myöhästynyt 10 minuuttia startista. Nämä unet motivoivat ja yleensä alan uneksimaan tämänkaltaisia unia, kun jokin asia muuttuu pään sisälläni. Eli vaikka nämä unet ovat melko epämukavia, olen aina iloinen kun näen niitä.

Ja niin tuli kummitus taas käymään...

Eilinen ilta oli muuttumassa hyvin huonoksi, vaikka koko päivä oli ollut ihana ja hyvä. Onneksi onneksi, yksi henkilö esti sen. En voi kiittää tarpeeksi tästä. Minä taistelin omaa syömishäiriökummitusta vastaan ja olin lähellä antaa periksi, mutta Sebu ei antanut sen tapahtua. Hän on ensimmäinen, joka on sai kummituksen hiljenemään tuollaisessa tilanteessa. Tuo eilinen tunnetila oli aivan tuomioon tuomittu ja siinä vaiheessa, en enää yleensä jaksa edes taistella vastaan, vaan annan kummituksen ottaa vallan, mutta eilen sain yliotteen. Kiitos Sebun ja kiitos hänen vaivannäöstään. Mieletöntä. Sairaus puhui suoraan hänelle, aivan kuten näinä vuosina äidilleni, isälleni, siskolleni ja entiselle poikaystävälleni. Se ei puhu kauniisti ja sen päätarkoitus on saada sen tahto läpi keinoja kaihtamatta. Se ei ole ennen taittunut kenenkään sanojen tai tekojen vuoksi, ei edes syömishäiriöosastolla. Eilen se antoi periksi. Minä olen niin kiitollinen, ettei Sebu antanut minun antaa sille valtaa. Koen vain huonoa omatuntoa tästä. Se motivoi minua taistelemaan eteenpäin minun terveen minäni kanssa syömishäiriökummitusta vastaan.

Älkää huoliko, en ole laihtunut. Tämä on vain se psyykkinen puoli, joka haluaa ottaa vallan tällä kertaa.

Eilinen voitto kummitusta vastaan ja tahdonvoimauni motivoi kummasti. Molemmissa tilanteissa tein mahdottomuudesta mahdollista. Tämä voisi olla viikon teema. En anna periksi, enkä aio minkään asian kaatua heikkojen hermojen takia.

Älkää tekään antako periksi, vaikka siltä joskus tuntuu. Me voitamme omat kummituksemme ja taistelemme eteenpäin. 

Ihanaa tiistaipäivää kaikille! Tehkää tästä päivästä hyvä. Niin minä ainakin aion tehdä. Minun päivää kruunaa isäni kanssa lounastaminen! Tämäkin onnistuu nyt, kun eilinenkin ilta pelastui. YES! :)

Eilinen kilpailu

Odotin melko paljon eilisestä kilpailusta. Tavoitteena oli juosta lähemmäs 17.00, mutta lopputulos oli 17.23. Juoksuni on tunutnut paljon paremmalta viime aikoina, niin eilinen tulos oli pettymys. Aloin sitten heti analysoimaan tilannetta. 17.16.9 juostu aika Norjassa oli siis minun kesän paras aika ja siihen valmistautumiset olivat aivan eri luokkaa kuin eiliselle juoksulle. Uskoin ennen eilistä starttia, että pystyn juoksemaan kovemman ajan vaikka treenejä ja kovia harjoituksia oli ennen tätä kilpailua paljon enemmän. Tämä tulos todisti sen, että minun pitäisi nyt vain laittaa jäitä hattuun ja keskittyä yhteen kilpailuun kerralla. Minun tiistain 800m:n kilpailu ja 10km:n maantiekilpailu oli ehkä turhan lähellä...

Nyt minulla on kaksi vaihtoehtoa. Keskittyä U23 SM- kilpailuihin hyvillä harjoitukislla tai sitten harjoitella kunnolla ja tehdä pitkäkestosia vauhtikestävyysharjoituksia maratonia ajatellen. 

Tänään on kuitenkin kevyttä ja huomenna lepo, no matter what. Loppuviikon harjoitukia aion muuttaa melkoisesti.