Kausi paketissa

Eilen juoksin kauden viimeisen kilpailun. Sen jälkeen oli helpottunut olo. Aloitin minun 1500m kilpailun 800m:n vauhtilla. Tarkotus oli lähteä rohkeasti, mutta tuo oli kyllä turhan rohkea. Hauskaa se kuitenkin oli. Tänään olen lepäillyt ja nauttinut auringosta. Juoksen mitä todennäköisemmin tämän viikon ohjelman mukaan ja sitten alkaa täysilepo. Sitä odotan. Voisinpa aloittaa heti, mutta olen jo sopinut pari yhteisharjoitusta.

Kiitos tuestanne!

P.S Tämä päätös tuntuu niin hyvältä juuri nyt. Olen iloinen ja aion aloittaa harjoittelun hyvin maltillisesti. En aio keittää yhtä isoa puuroa ensi kaudelle.

Slutspurt

De senaste månaderna har varit mycket tunga. Mycket smärta, tårar och starka känslor. Inga ben har gått av, men inflammationen i Plantar fascian har gjort mig galen. Varje steg jag tar har tagit, har gjort ont de senaste 2 månaderna. Läkaren sa, att jag kan löpa så länge jag klarar av smärtan. Den klarar jag nog. Viljan att lyckas och springa bra vinner inflammationfanskapet.

Men… Inflammationen är inte ens mitt huvudproblem. Problemet är att jag inte har sprungit bra i sommar. Jag har endast fyra bra tävlingar bakom mig. Ett rekord och de andra är bara nära mina rekord. Frustrationen över min löpform har bara växt under sommarens gång. Jag har många gånger velat ge upp och glömma löpningen för en stund (2-4veckor) och sedan börja om på nytt. Men när det går som värst, gör jag en kanonbra träning, som ger mig hopp. Jag orkar vidare. Det är hemskt. Jag vet inte mera vad som är smart eller galet.

Den här sommaren har varit den längsta och mest påfrestande på länge. Jag är psykiskt helt slut och önskar bara, att jag skulle få vila och inte mera springa dåliga tävlingar. Efter gårdagen, vet jag inte mera om jag skall löpa 10 000m på Kaleva Spelen. Är det någon vits?

Jag kommer nu att ta en dag i sänder fram till den 23.8, då 10 000m springs. 10 dagar har jag på mig att hitta min löpform. 10 dagar måste jag väl bara orka. Sedan skulle jag bara villa vila. Min säsong skulle ju ännu fortsätta med ett par 10 000metrar, en halvmaraton och en hel, men om inte löpformen hittas före dem, måste jag helt enkelt bara lämna dem till nästa höst.

10 dagar ännu. Det orkar jag med.

Kalevan kisat tai ei...

Minä en kerta kaikkiaan tiedä, mitä minun kannattaisi tehdä. Laittaa kilpailukausi pakettiin ja pitää ylimenoa nyt ja sitten saisin uuden startin. Miksi jatkaa tätä?

Peiposen eilinen juoksu motivoi. Hän juoksi mahtavan ajan ja vielä viime kesänä hän ei ihan ehkä ollut hänen parhaassa juoksukunnossa. Se oli hienoa nähdä, että vuodessa on mahdollista parantaa noi valtavasti.

SM 22 kilpailut

Tänään juoksen Nuorten SM-kilpailuissa 5000m. Kilpailusta voi tulla ihan minkälainen vain. Minä olen valmis kaikkeen.

Rukoilen, että juoksu menee hyvin. Tsempit myös muille! :)

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Toivoa ilmassa

Peruskommentteja minun juoksuasennon korjaamiseen:

- Älä heiluta päätä

-Älä kierrä yläkroppaa

- Avaa lantio

- Älä nosta jalkoja niin ylös

- Käytä enemmän käsiä

-Rentouta hartiat

Minä olen oikeasti yrittänyt parantaa minun juoksuasentoa, mutta kun en vain ole ymmärtänyt miten. Nyt uskon, että olen ymmärtänyt. 

Helppo vinkki Ollilta. Kierrä lantiota samalla tavalla kun yläkroppaa/hartioita uidessa ja pidä yläkroppa samalla tavalla kun olet kannatellut lantiota uidessa. Uinnissa alarajaat eivät saa kiertää, mutta lantiosta ylöspäin vartalon tulisi kiertää mahdollisimman paljon. 11 vuotta olen kiertänyt keskivartaloani ja lantiota olen pitänyt mahdollisimman paketissa. 

Nyt olen päässyt askeeleen eteenäpäin juoksuasennon löytämisessä. Olen saanut tuntuman siihen oikeaan asentoon. Miksi pää on heilunut/heiluu, on ollut tasapainottaakseen minun väärää asentoa. Jos yläkroppa heiluu väärään suuntaan juoksussa, niin onhan se hyvin vaikea juosta tasapainossa muun vartalon kanssa, kun painopiste muuttaa paikkaa kokoajan. Siksi se pääkin on siinä heilunut.

Olen hyvin helpottunut tästä löydöstä. En odota, että tulokseni paranisivat mitenkään tänä kesänä enää, mutta kiitos tämän usko itseeni palasi. Tämä on kestävää kehitystä.

Tämä on minulle iso asia, kun tiedän että pystyn muuttamaan asentoa parempaan. Juoksu tuntuu helpommaltaa, takareisien käyttö on parempaa, askellus on taloudellisempaa ja mitä tärkeintä minä olen saanut motivaation takaisin. Nyt on mielenkiintoista kyllä nähdä, jos Kimmo tai joku muu huomaa mitään eroa. Hän näki minun juoksevani viimeksi Salossa 1500m:n kilpailussa. Paljon on tapahtunut sen jälkeen.

Odotan huomista 5000m kilpailua. Ajasta viis veisaan, mutta haluan kokeilla uutta tekniikkaa kilpailussa.

Kent- Järnspöken

Näin pitkästä aikaa juoksu-unen. Ne ovat aina hieman erilaisia, mutta kaikkia unia yhdistää hyvin stressaava kilpailutilanne. Kilpailu on yleensä ollut maraton, mutta eilen se oli 5000m kilpailu.

Uni alkaa aina leppoisasti. Viime yön uni kertoi U23 SM- kilpailuista. Kaisa ja minä olimme kilpailupaikalla katsomassa Boltin 100m juoksua. :D Juuri kun meidän piti lähteä itse valmistautumaan omaan kilpailuun, huomasin ettei minulla ollut juoksuvarusteita mukana. Kaisa oli kiltti ja hän lähti minun mukaani hakemaan varusteitani. Hotellimme oli kaukana ja kyytiä ei ollut, niinpä me lähdimme juoksemaan MacBookPro tietokone (wait, whaat?) kädessä huoneistoomme. Matkan varrella kiipesimme jostain ylös lyhentääksemme matkaamme ja tietokoneeni tippui ja meni rikki, sen jälkeen matka taittui nopeasti. Nauroimme tilanteelle, mutta emme stressanneet huonoa verkkaame vain ainoa asia oli, että halusimme ehtiä starttiviivalle ajoissa. Tunnelma tiivistyi ja mutkia tuli matkaan. 20minuuttia ennen starttia yritimme vielä juosta (4km) kilpailupaikalle mitalitoivot vahvasti mielessä. Sen jälkeen heräsin.

Nämä juoksu- unet ovat aina kilpailutilanteita, jossa minulla on konkreetteja esteitä kilpailemiselle. Joskus on vaikea ehtiä starttiin, joskus ei ole kenkiä, joskus eksyn matkalla ja niin edelleen, mutta olen henkisesti aina 100% valmis kilpailuun. En epäröi hetkeäkään omaa kuntoani tai tilaani.

Ainoa asia joka vie minua eteenpäin näissä unissa on oma halu kilpailla ja tehdä mahdottomuudesta mahdollista. Minä uskon unissa, että pystyn juoksemaan vaikka kumisaappaissa alle 3 tunnnin maratonin tai saada kärkiporukan kiinni, kun olen myöhästynyt 10 minuuttia startista. Nämä unet motivoivat ja yleensä alan uneksimaan tämänkaltaisia unia, kun jokin asia muuttuu pään sisälläni. Eli vaikka nämä unet ovat melko epämukavia, olen aina iloinen kun näen niitä.

Ja niin tuli kummitus taas käymään...

Eilinen ilta oli muuttumassa hyvin huonoksi, vaikka koko päivä oli ollut ihana ja hyvä. Onneksi onneksi, yksi henkilö esti sen. En voi kiittää tarpeeksi tästä. Minä taistelin omaa syömishäiriökummitusta vastaan ja olin lähellä antaa periksi, mutta Sebu ei antanut sen tapahtua. Hän on ensimmäinen, joka on sai kummituksen hiljenemään tuollaisessa tilanteessa. Tuo eilinen tunnetila oli aivan tuomioon tuomittu ja siinä vaiheessa, en enää yleensä jaksa edes taistella vastaan, vaan annan kummituksen ottaa vallan, mutta eilen sain yliotteen. Kiitos Sebun ja kiitos hänen vaivannäöstään. Mieletöntä. Sairaus puhui suoraan hänelle, aivan kuten näinä vuosina äidilleni, isälleni, siskolleni ja entiselle poikaystävälleni. Se ei puhu kauniisti ja sen päätarkoitus on saada sen tahto läpi keinoja kaihtamatta. Se ei ole ennen taittunut kenenkään sanojen tai tekojen vuoksi, ei edes syömishäiriöosastolla. Eilen se antoi periksi. Minä olen niin kiitollinen, ettei Sebu antanut minun antaa sille valtaa. Koen vain huonoa omatuntoa tästä. Se motivoi minua taistelemaan eteenpäin minun terveen minäni kanssa syömishäiriökummitusta vastaan.

Älkää huoliko, en ole laihtunut. Tämä on vain se psyykkinen puoli, joka haluaa ottaa vallan tällä kertaa.

Eilinen voitto kummitusta vastaan ja tahdonvoimauni motivoi kummasti. Molemmissa tilanteissa tein mahdottomuudesta mahdollista. Tämä voisi olla viikon teema. En anna periksi, enkä aio minkään asian kaatua heikkojen hermojen takia.

Älkää tekään antako periksi, vaikka siltä joskus tuntuu. Me voitamme omat kummituksemme ja taistelemme eteenpäin. 

Ihanaa tiistaipäivää kaikille! Tehkää tästä päivästä hyvä. Niin minä ainakin aion tehdä. Minun päivää kruunaa isäni kanssa lounastaminen! Tämäkin onnistuu nyt, kun eilinenkin ilta pelastui. YES! :)

Eilinen kilpailu

Odotin melko paljon eilisestä kilpailusta. Tavoitteena oli juosta lähemmäs 17.00, mutta lopputulos oli 17.23. Juoksuni on tunutnut paljon paremmalta viime aikoina, niin eilinen tulos oli pettymys. Aloin sitten heti analysoimaan tilannetta. 17.16.9 juostu aika Norjassa oli siis minun kesän paras aika ja siihen valmistautumiset olivat aivan eri luokkaa kuin eiliselle juoksulle. Uskoin ennen eilistä starttia, että pystyn juoksemaan kovemman ajan vaikka treenejä ja kovia harjoituksia oli ennen tätä kilpailua paljon enemmän. Tämä tulos todisti sen, että minun pitäisi nyt vain laittaa jäitä hattuun ja keskittyä yhteen kilpailuun kerralla. Minun tiistain 800m:n kilpailu ja 10km:n maantiekilpailu oli ehkä turhan lähellä...

Nyt minulla on kaksi vaihtoehtoa. Keskittyä U23 SM- kilpailuihin hyvillä harjoitukislla tai sitten harjoitella kunnolla ja tehdä pitkäkestosia vauhtikestävyysharjoituksia maratonia ajatellen. 

Tänään on kuitenkin kevyttä ja huomenna lepo, no matter what. Loppuviikon harjoitukia aion muuttaa melkoisesti.