On se kiva kun pohje alkaa kramppaa 9500m kohdalla. Kaadun, ajattelen Paavo Nurmea, nousen ylös ja yritän juosta, mutta jalka ei kestänyt. Pää sanoo, että juokse mutta jalka ei tahdo toimia. Asteita oli 33°, mutta olin juonut n. 4litraa ennen kisaa. Syöminen ei mennyt ihan putkeen. Tuo oli viimeinen kerta, kun syön noin huonosti ennen kisaa. Jos se olisi vaikkapa johtunut siitä, niin ei ainakaan toistu tuollainen.
Opin aivan valtavasti, mutta nyt en kyllä jaksa kirjottaa siitä. Toivottavasti huomenna pohje olisi normaali, kun nyt ei hyvältä tunnu…
Nyt kotiin, tai äidin luokse nukkumaan ja sitten toivottavasti ehjä yö.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar