Ravitsemus ja viime viikko

Ruokavalion tasoittaminen näkyy ja tuntuu aivan järkyttävän hyvin minun juoksussa. Joka ikinen harjoitus on ollut mieluisa. Vaikka välillä jalat ovat olleet nihkeät, kovan treenin jälkeen, nautin silti, koska minulla on tasaisesti energiaa. Rakastan juoksua. Tällä hetkellä juoksen kevyet lenkit mieluiten keskuspuistossa nauttien rauhasta, luonnosta ja omasta kehostani. Sykkeet ovat ennätysmatalat ja tunne mahtava! 

Olen myös ehtinyt tehdä tehollisia harjoituksia josta 15x300m ja 3x5x200m ovat painautuneet parhaiten mieleen. Fiilis on ollut molemmissa hyvä ja askel on tuntunut helpolta. Toki tuo 15x300m hölkkäpalautuksella on kova, mutta minulle tuo hölkkäpalautus sopii, koska sitten ajat pysyvät kuosissa.

Eilinen 3x5x200m meni hyvin mutta vaihtelevasti. Minulla oli hieman vaikeuksia löytää se oikea rento mutta kova juoksu. Ensimmäinen ja toinen sarja oli hakemista, mutta viimeiselle sarjalle löysin sen oikean fiiliksen ja silloin ajatkin olivat oikeat. Kirsi oli katsomassa harjoitusta, joka teki harjoituksesta vielä mukavamman. Sitä paitsi minulla oli vielä verryttely seuraa. Harjoitus oli kerta kaikkiaan erittäin hauska. Uskon, että tulen löytämään tuon oikean fiiliksen myös tulevissa kisoissa.

Torstaina on ensimmäinen kilpailu harjoitusjakson jälkeen. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin onnellinen ja iloinen. Tunnen että olen kasassa. Olen henkisesti nyt todella vahvoilla. Nautin jokaisesta päivästä. Onhan minulla ollut näitä tuntemuksia hetkellisesti aiemminkin, mutta tämä eroaa niistä koska tämä hyvänolon tunne on pitkäkestoista ja tämä pohjautuu ammattilaisen apuun. Kiitos Kirsi! Häneen luotan 100%. 

Syysajatuksia

En ole pitkään aikaan puhunut Kiriringistä, mutta se on kuitenkin joka päivä mielessäni. Monestakin syystä. On ollut aivan mahtavaa huomata Kiriringin kautta, että Suomessakin ihmiset jaksavat ja haluavat tukea urheilijoita. Kiitos Kiriringin olen saanut niin paljon apua monella eri tasolla. Minun päätavoitteeni oli saada taloudellista tukea, mutta Kiririnki-projekti antoi vielä enemmän. Toki olen erittäin kiitollinen, että sain tavoitteeni reilusti ylitettyä, mutta yksi hieno homma, mitä en ollut odottanut, oli nämä ihanat ihmiset, johon olen tutustunut! Se, että joku uskoo sinuun on kullan arvoista! Minun pitkä kamppailu ravinnon kanssa on vienyt voimia. Jojoilu ravinnon kanssa on syönyt tuloksia ja mieltä. Välillä uskoni on hiipunut olemattomiin, mutta kiitos teidän olen jaksanut jatkaa, vaikka välillä on tehnyt mieli antaa periksi. Sitä en ikinä aio muuten tehdä, mutta välillä vain on niitä heikkoja hetkiä…

Nyt koen, että minä olen saanut oikeat välineet onnistumiseen. Kiitos kuuluu teille kaikille! Iso kiitos kuuluu toki perheelleni ja valmentajalleni Kirsille ja entiselle valmentajalleni Kimmolle. Mutta ilman teitä tsemppaajia ja tukijoita en olisi tässä näillä mielin. Ongelmia tulee mutta niistä pääsee yli!

Nyt voin rehellisesti sanoa, että uskon itseeni 100% ja uskon omaan onnistumiseen. Annan itselleni mahdollisuuden onnistua. Rio, here I come!

Minä toivon koko sydämelläni tsemppiä kaikille ja uskokaa itseenne! Jos usko hiipuu, puhukaa ihmisten kanssa. Ystävät ovat suuri voimavara jota kannattaa arvostaa. 

Iso kiitos kaikille ja ihanaa syksyä!

-Nina

Syksy 2013 on toivoa ja iloa täynnä!

Aikaa on kulunut viime päivityksestä jo jonkin aikaa, mutta mitään erityistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Kalevan Kisojen jälkeen olin vain pettynyt kympin keskeytykseen.  Siitä seurasi viikko raivokasta (niin ei kylläkään lukenut harjoitusohjelmassa) harjoittelua, jonka kruunasin 5000m:n kilpailulla.  On se mieletöntä, miten minä joskus toimin. Minulla oli kova tarve päästä paikkaamaan kuoppa, minkä olin kaivanut itselleni Kalevan Kisoissa, ilman syytä. Uskallan väittää, että toipilaana kukaan ei voi juosta kymppiä ja vitosta hyvin, jos niiden välissä on vain yksi päivä.

Harjoitukset Kalevan Kisojen jälkeen olivat tehokkaita ja henkisesti tärkeitä, mutta ne eivät valitettavasti auttaneet palautumisessa. Sen seurauksena tuo ”paikkaus-vitonen”, jonka vedin, ei ihan kulkenut. Yllätys yllätys.. Alkuvauhti oli oikea ja voittaminen on aina kivaa, mutta loppuaika oli kyllä melkoinen floppi. Väsyminen tuli jo 2-3km:n kohdalla. Jälkikäteen on helppoa sanoa, että olisin pitänyt kuunnella Kirsiä ja juosta tuohon kohtaan reipas/Vk ja iskeä vasta Hämeenlinnan tähtikisoissa….  Mutta turha jossitella sen enempää. Hihi.

”Paikkaus-vitosen” jälkeen otin järjen käteen ja kevensin tahtia. Nyt tuntuu juoksu erittäin hyvältä ja odotan innolla seuraavaa kovaa harjoitusta ja kilpailua! Kiitos Kirsi, että sait minut taas tajuamaan homman nimen. 

Ja niin, nyt vaihtui Nike PUMAAN! KIITOS KIITOS KIITOS! :)

P.S. Tästä tulee niin hyvä syksy! 

P.P.S. Onnea kaikille, jotka ovat kilpailleet hyvin! HYVÄ SUOMI! 

Kalevan Kisat

Lapinlahden 3000 metrin jälkeen sairastuin. En ole siitä sen kummemmin puhunut koska en halunnut antaa sairaudelle lainkaan tilaa. Maanantaina makasin sängyssä koko päivän ja tiistaina koitin jo jalkoja, mikä ei ollut järkevää. Keskiviikkona lähdin verkalle ja se tuntui yllättävän hyvältä, mutta siihen se sitten jäikin. Lyhyt verra vei kaikki voimat ja loppupäivä meni levätessä. Sovittiin Kirsin kanssa, että jos olo on vielä yhtä huono torstai iltana, en juokse vitosta. Olo kuitenkin parani torstaina ja päätin lähteä äidin kyydissä Vaasaan. Matka teki tehtävänsä ja Vaasaan tulo piristytti. Tampereen kohdalla päätin, että nyt olen 100% terve. Se olikin ihan hyvä veto, enkä sen jälkeen miettinyt huonoa oloa. Kentälle päästyäni torstai iltana fiilis nousi entistä enemmän kiitos muiden urheilijoiden ja hyvän kelin. Oli ihana olla Vaasassa ja nähdä yu- kavereita ja tuttuja! :)

Yö meni hikoillessa ja pyöriessä. Onneksi kisa oli illalla, joten ehdin vielä lepäillä päivällä. Kisaan menin luottavaisin mielin. Olo oli siinä vaiheessa erittäin hyvä. En tiedä olinko saanut itseni "psyykattua" oikein, mutta olo oli vahva. 5000 metrin kilpailussa tavoitteena oli mitali. Kärki lähti kuitenkin niin kovaa, että tajusin siinä, että jos siihen mukaan lähden, jään matkan varrelle. Päätin sitten taistella nelossijasta. Elinan kunto oli minulle arvoitus, joten en sitten uskaltanut riskeerata ja jäi hänen kanssa juoksemaan. Viimeisen kierroksen vedin sitten kovaa ja nelossija oli minun. Paras sijoitus minulle Kalevan Kisoissa! Jippii!! Koen, että se tuli helpolla. Näin jälkikäteen minua toki harmittaa, etten vetänyt aivan täysiä mutta samalla luulen, että se oli kuitenkin järkevää miettien minun alkuviikkoa. Siinä olisi voinut käydä myös niin, että olisin hyytynyt kovemmalla vauhdilla. Olen siis tyytyväinen minun 5000 metrin juoksuun ja erittäin iloinen Minnan puolesta joka voitti kyseisen matkan! Onnea Minna!

Kisan jälkeen sain nukuttua 2.5 tuntia. Sen jälkeen menin aamupalalle ja aamupalan jälkeen sain onneksi nukuttua 4tuntia. Onneksi. Loppupäivä meni rennosti. Yksi verra ja pyörähdys kentälle katsomaan 3000metrin esteiden taistelua. Se oli huikea kisa! Onnea Sandralle, Oonalle ja Mintulle! Hyvä tytöt! Lauantai iltana alkoi sitten taas heikottaa, mutta sitä en ajatellut sen kummemmin. 

Sunnuntai aamu meni normaalisti ja verryttely tuntui hyvältä. Mutta sitten 10000 metrin kisan alkaessa, minulla ei ollut mitään annettavaa. Se tuntui heti huonolta. Juoksin 5000m ja päätin, että keskeytän jotta palautuisin nopeammin tuosta raastosta. Ennätys- ja mitalijahti jäi, mutta nyt tunnen itseni kuitenkin terveeksi ja olen päätöksestäni tyytyväinen. Kisan jälkeen kaikki neste mitä suuhun laitoin nousi melkein heti ylös. Kehoni ei siis ollut ihan kunnossa. Verryttely meni hieman epämukavammin, kun nesteitä ei enää vatsassa ollut, mutta oksennusrefleksi kuitenkin sanoi muuta. Nam. Onneksi kestävyysnaiset tajusivat tilanteen eikä sitten sen kummemmin reagoinut, kun minun piti välillä pysähdellä. Hahah. Järkevää touhua..?  Nå sain kuitenkin verkattua aika hyvin.

Nyt olo on hyvä ja katseet ovat jo seuraavassa kilpailussa. Minulla on palava halu juosta kisoja! Olen kiitollinen, että jalkani ovat kunnossa ja muutenkin kaikki on hyvin. Yksi keskeytys ei minua kaada!  

Onnea kaikille Kalevan Kisoissa olleille ja mestareille! Hyviä ja hunoja kisoja tulee, mutta katse on aina eteenpäin!

Eliittikisat

Mietin kauan, jos jättäisin SavoGamesit kokonaan väliin ja juoksisin turvallisen SFI-kilpailun täällä kotona Helsingissä. Kirsi sai kuitenkin minut järkiini ja lähdin Lapinlahdelle. Heti sinne tultuani olin iloinen tästä ratkaisusta. Minulla oli Jämsän jälkeen kilpailutaukoa ja keskityin vain harjoitteluun. Sen takia kovemman tason kilpailuun lähteminen pelotti. Minulla oli kuitenkin nämä samat asiat edessä Kalevan Kisoissa, joten oli parempi nyt lähteä tekemään yksi valmistava kisa reissu ennen Kalevalaisia. Ei minua tuo juoksu pelota, vain kaikki muu sen ympärillä. Tämä oli hyvä harjoitus ja nyt voin lähteä varmoin mielin Vaasaan juoksemaan.

Kilpailu oli ihan ok. Minulla ei ollut kulkua päällä ja sen takia olen melko tyytyväinen aikaani. En saanut puristettua kaikkea irti ja se harmittaa, mutta nyt olen taas oikeassa kilpailuvireessä. Sain Lapinlahdelta osittain mitä hain, kilpailuintoa ja itsevarmuutta. PB jäi, mutta se(ne) tulee ensi viikolla. Sitä paitsi tutustuin uusiin juoksijoihin, joka on aina erittäin mukavaa! Minä pidän niin kovasti kansainvälisistä kilpailuista, kun tunnelma on niin hyvä ja saa tutustua uusiin ihmisiin.

Nyt keksityn tämän viikon kokonaan Kalevan Kisoihin. Siitä tulee niin hauskaa! 

Kesäkuulumisia vol 2.

Tämä kesä on ollut tähän asti mahtava! Kilpailut ovat menneet hyvin ja suurin osa harjoituksistakin. Jalat ja psyyke ovat suht hyvässä kunnossa. Välillä itseluottamus vajoaa turhan alas, mutta sitten se jotenkin taas nousee. Jämsän jälkeen olen vain harjoitellut. Harjoitukset ovat menneet hyvin, mutta sunnuntain 15x400m:n harjoituksen jälkeen iski tyhjyys. Motivaatio laski vaikka harjoitus meni kovempaa ja paremmin mitä olimme ajatelleet. Siitä seurasi 3 tuskaista kevyttä päivää. Olin aivan puhki. Maanatain ja tiistain harjoitukset menivät kuitenkin hyvin, mutta keskiviikkona päätin pitää levon. Minun ei kerta kaikkiaan tehnyt mieli tehdä  mitään. Lepo oli hyvä päätös.

Eilen sain taas juoksufiilikset takaisin. Aamulla oli 6km +8x150m+2km+kevyt jumppa ja illalla kevyt lenkki. Molemmat harjoitukset menivät hyvin. Illalla toisen harjoituksen jälkeen kävin sitten vielä hieronnassa. (Hierojani Emmi on paras!)

Päivä oli kaikin puolin hyvä. Sain aamupäivällä erittäin mielenkiintoisen puhelun, joka nosti minun motivaatiota ja juoksuintoa. Se oli juuri mitä kaipaisin. Illan kevyt lenkki oli myös yhtä juhlaa. Kevyt ja rullaava askel. Mieli lepäsi. Sitä paitsi, yksi mies (lääkäri Helsingin Urheilulääkäriasemalta) kommentoi positiivisesti minun juoksuaskeltani. Välillä toisten ihmisten kommentit ovat kultaa arvokkaammat. Ajoitus oli täydellinen. Kun oma usko välillä loppuu ja tekeminen tuntuu järjettömältä, ulkopuolinen ihminen voi kummasti vaikuttaa. Se on joskus niin pienestä kiinni, mutta tuo puhelu ja Heikin kommentit piristivät minun päivää. Iso kiitos siitä! Minun pitää itsekin jatkossa uskaltaa sanoa ääneen mitä ajattelen, jos vastaani esimerkiksi tulee kaunis juoksuaskel tai hyvännäköiset pohkeet tai jotain muuta vastaava. (Eilen yhdellä hölkkääjällä oli erittäin hienot pohkeet, ja mietin kauan pitäisikö sanoa se hänelle, mutta tunsin itseni tyhmäksi. Ensi kerralla en epäröi!) Suosittelen sitä muillekkin!

Nyt reippaalle lenkille. Minä pyydän ja toivon: ole hyvä päivä. 

Kiririnki

Jippii! Tänään lähetin kaikki Kiririnki jutut postin mukana teille kirittäjille. Toivottavasti kaikki on tyytyväisiä... Koitin valita parhaani mukaan jonkun edes hieman edustavan kuvan minusta.

Noname paidat ovat sika hienot! Taidanpa itsekkin alkaa juoksennella sellaisella, kun Nike ei enää sponssaa. Nyt pitää vaan toivoa, että kaikki kirjeet ja paketit tulevat perille. :)


SUPER HYPER ISO KIITOS VIELÄ KAIKILLE JA HYVÄÄ KESÄÄ! :)