Kent- Järnspöken

Näin pitkästä aikaa juoksu-unen. Ne ovat aina hieman erilaisia, mutta kaikkia unia yhdistää hyvin stressaava kilpailutilanne. Kilpailu on yleensä ollut maraton, mutta eilen se oli 5000m kilpailu.

Uni alkaa aina leppoisasti. Viime yön uni kertoi U23 SM- kilpailuista. Kaisa ja minä olimme kilpailupaikalla katsomassa Boltin 100m juoksua. :D Juuri kun meidän piti lähteä itse valmistautumaan omaan kilpailuun, huomasin ettei minulla ollut juoksuvarusteita mukana. Kaisa oli kiltti ja hän lähti minun mukaani hakemaan varusteitani. Hotellimme oli kaukana ja kyytiä ei ollut, niinpä me lähdimme juoksemaan MacBookPro tietokone (wait, whaat?) kädessä huoneistoomme. Matkan varrella kiipesimme jostain ylös lyhentääksemme matkaamme ja tietokoneeni tippui ja meni rikki, sen jälkeen matka taittui nopeasti. Nauroimme tilanteelle, mutta emme stressanneet huonoa verkkaame vain ainoa asia oli, että halusimme ehtiä starttiviivalle ajoissa. Tunnelma tiivistyi ja mutkia tuli matkaan. 20minuuttia ennen starttia yritimme vielä juosta (4km) kilpailupaikalle mitalitoivot vahvasti mielessä. Sen jälkeen heräsin.

Nämä juoksu- unet ovat aina kilpailutilanteita, jossa minulla on konkreetteja esteitä kilpailemiselle. Joskus on vaikea ehtiä starttiin, joskus ei ole kenkiä, joskus eksyn matkalla ja niin edelleen, mutta olen henkisesti aina 100% valmis kilpailuun. En epäröi hetkeäkään omaa kuntoani tai tilaani.

Ainoa asia joka vie minua eteenpäin näissä unissa on oma halu kilpailla ja tehdä mahdottomuudesta mahdollista. Minä uskon unissa, että pystyn juoksemaan vaikka kumisaappaissa alle 3 tunnnin maratonin tai saada kärkiporukan kiinni, kun olen myöhästynyt 10 minuuttia startista. Nämä unet motivoivat ja yleensä alan uneksimaan tämänkaltaisia unia, kun jokin asia muuttuu pään sisälläni. Eli vaikka nämä unet ovat melko epämukavia, olen aina iloinen kun näen niitä.

Ja niin tuli kummitus taas käymään...

Eilinen ilta oli muuttumassa hyvin huonoksi, vaikka koko päivä oli ollut ihana ja hyvä. Onneksi onneksi, yksi henkilö esti sen. En voi kiittää tarpeeksi tästä. Minä taistelin omaa syömishäiriökummitusta vastaan ja olin lähellä antaa periksi, mutta Sebu ei antanut sen tapahtua. Hän on ensimmäinen, joka on sai kummituksen hiljenemään tuollaisessa tilanteessa. Tuo eilinen tunnetila oli aivan tuomioon tuomittu ja siinä vaiheessa, en enää yleensä jaksa edes taistella vastaan, vaan annan kummituksen ottaa vallan, mutta eilen sain yliotteen. Kiitos Sebun ja kiitos hänen vaivannäöstään. Mieletöntä. Sairaus puhui suoraan hänelle, aivan kuten näinä vuosina äidilleni, isälleni, siskolleni ja entiselle poikaystävälleni. Se ei puhu kauniisti ja sen päätarkoitus on saada sen tahto läpi keinoja kaihtamatta. Se ei ole ennen taittunut kenenkään sanojen tai tekojen vuoksi, ei edes syömishäiriöosastolla. Eilen se antoi periksi. Minä olen niin kiitollinen, ettei Sebu antanut minun antaa sille valtaa. Koen vain huonoa omatuntoa tästä. Se motivoi minua taistelemaan eteenpäin minun terveen minäni kanssa syömishäiriökummitusta vastaan.

Älkää huoliko, en ole laihtunut. Tämä on vain se psyykkinen puoli, joka haluaa ottaa vallan tällä kertaa.

Eilinen voitto kummitusta vastaan ja tahdonvoimauni motivoi kummasti. Molemmissa tilanteissa tein mahdottomuudesta mahdollista. Tämä voisi olla viikon teema. En anna periksi, enkä aio minkään asian kaatua heikkojen hermojen takia.

Älkää tekään antako periksi, vaikka siltä joskus tuntuu. Me voitamme omat kummituksemme ja taistelemme eteenpäin. 

Ihanaa tiistaipäivää kaikille! Tehkää tästä päivästä hyvä. Niin minä ainakin aion tehdä. Minun päivää kruunaa isäni kanssa lounastaminen! Tämäkin onnistuu nyt, kun eilinenkin ilta pelastui. YES! :)

Eilinen kilpailu

Odotin melko paljon eilisestä kilpailusta. Tavoitteena oli juosta lähemmäs 17.00, mutta lopputulos oli 17.23. Juoksuni on tunutnut paljon paremmalta viime aikoina, niin eilinen tulos oli pettymys. Aloin sitten heti analysoimaan tilannetta. 17.16.9 juostu aika Norjassa oli siis minun kesän paras aika ja siihen valmistautumiset olivat aivan eri luokkaa kuin eiliselle juoksulle. Uskoin ennen eilistä starttia, että pystyn juoksemaan kovemman ajan vaikka treenejä ja kovia harjoituksia oli ennen tätä kilpailua paljon enemmän. Tämä tulos todisti sen, että minun pitäisi nyt vain laittaa jäitä hattuun ja keskittyä yhteen kilpailuun kerralla. Minun tiistain 800m:n kilpailu ja 10km:n maantiekilpailu oli ehkä turhan lähellä...

Nyt minulla on kaksi vaihtoehtoa. Keskittyä U23 SM- kilpailuihin hyvillä harjoitukislla tai sitten harjoitella kunnolla ja tehdä pitkäkestosia vauhtikestävyysharjoituksia maratonia ajatellen. 

Tänään on kuitenkin kevyttä ja huomenna lepo, no matter what. Loppuviikon harjoitukia aion muuttaa melkoisesti. 

Ne parhaat hetket

Eilen aamulenkille lähtiessäni, en odottanut muuta kun aivan perus aamulenkkiä. Eli hieman tukkoista ja kevyttä lenkkiä, joka lähtee loppuun kohti kiihtymään lihaksien lämmetessä. Olin ottanut muusiikkisoittimen mukaan, koska ajattelin että tarvitsin jotain motivaatiota sille lenkille. Sitä en tarvinnut.

Se on hienoa, kun joskus nämä arjen pienet hetket voivat olla niin hienoja. Heti ensimmäisen askeleen myötä lenkki oli yhtä juhlaa. Se tuntui niin hyvältä ja koko keho ja mieli oli siinä tekemisessä niin läsnä.  Harjoituksen paras osa oli se, että askel oli kevyt ja se rullasi, mutta silloin kun jotenkin kaikki ympärillä oleva ja pään sisällä olevat ajatukset selkenevät, lenkki on niin terapeuttista. Keskuspuiston hiljaisuus, hiekkatie ja metsä antoivat ajatukset levätä ja rauha valtasi mieleni. Se rauha otti pois kaiken stressin ja ne ajatukset, että minun on pakko juosta kovaa ja pärjätä. Minun ei ole pakko. Annan keholle sen ajan, mitä se tarivtsee, enkä aio stressata enää. Se syö aivan liika energiaani, jota voin käyttää hyviin asioihin. Esimerkiksi elämän nauttimiseen.

Minä olen kamppaillut itseni kanssa vuosia enkä ole uskaltanut löysätä otteita, koska pelkään kontrollin menettämisestä. Tulin eilen siihen tulokseen, että olen kontrollin myötä vain elänyt puoliteholla. Olen tukahduttanut monta eri asiaa, mutta yksi niistä isoimmista asioista on ollut se, että en ole kuunnellut itseäni. Sen sijaan olen ruosikinut itseäni ajatuksilla, etten ikinä kelpaa mihinkään. En ole töissä, koska juoksen. Opiskelen hieman hitaammin, koska juoksen. En juhli tai käy hirveästi ulkona näkemässä ystäviä, koska juoksen. En tunne itseäni hyväksi ihmiseksi, kun laitan juoksun aina etusijalle. Etenkin silloin, kun juoksu ei kulje. Minä tunnen itseni hyvin itsekkääksi, kun elän näin. Rakastan juoksua, mutta se tuntuu välillä vain liian itsekkäältä elämäntyyliltä. Tämä painaa mieltäni. 

Ajattelin tämän takia muuttaa hieman ajatusmalleja päässäni. Minä aion jatkaa juoksemista suurin piirtein samalla tavalla. En vain aio kokea huonoa omaatuntoa muista asioista. Minä aion järjestää minun siiviilielämän sillä tavalla, etten saa siitä hunoa omaa tuntoa. Minä uskon, että minun juoksuni paranee tällä menetelmällä. Vähemmän stressia ja paineita juoksuun. Keskityn kuitenkin olennaiseen, juoksemiseen ja kehon kuuntelemiseen. Minä olen kesän aikana rapusittain saanut hienoja AHA-oivalluksia ja tulokset ovat harjoituksissa parantuneet. 

Minun matkani oman huippukunnon löytämiseen on siis jo alkanut. Harjoituksiet ovat kulkeneet jo todella kivasti viimeiset 2.5 viikkoa. En odota, että huippuvire löytyisi tänä kesänä, mutta se tulee kun on tullakseen. Keskityn nyt enemmän balanssin löytämiseen. Koulun alotan parin viikon päästä. Käyn yhden  kurssin Helsingissä, ja sen jälkeen muutan Vaasaan. Siellä alkaa sitten koulu. Töitä en valitettavasti tule tekemään. Huonojen tuloksien takia, minun tuetkin tulevat laskemaan, eli ulkomaanleirityksetkin ovat nyt hieman vaakalaudalla. Minä pystyn kyllä harjoittelemaan Suomessakin.  Toivotaan vain lämpimää keliä talveksi. Minun panostus juoksuun ei laske, vaikka leirejä ei tule. Se tarkoittaa vain sitä, että minun täytyy tehä asiat hieman huolellisemmin, kun liukkaat kelit alkavat. Minä pystyn siihen. Pääasia on se, että nautin tekemisestäni. Tottakai juoksu +25 auringonpaiseessa on mukavampaa kuin -20 lumisateessa, mutta nuo ovat vain pieniä yksityiskohtia. 

Kesää on vielä jäljellä ja nyt aion nauttia siitä, ettei minulla ole suurempia vammoja ja että saan juosta ja harjoitella normaalisti. Minä juoksen, koska se antaa minulle enemmän kuin mikään muu asia maan päällä. Siitä en pysty luopumaan, mutta yritän tässä nyt samalla saada hyvän fiiliksen muun elämän kanssa, jottei huono omatunto olisi jokapäiväinen murhe. Oma hyvinvointi ei saisi olla juoksun tai syömisen/ei syömisen varassa. Se pitäsi tulla sisältäpäin. Sitten muutkin asiat toimivat. Tavoitteenahan tässä kuitenkin tulla huippujuoksijaksi, ja silloin mielen pitää olla vahva. Minä teen töitä pitkällä tähtäimellä. Kaksi vuotta aikaa EM:ihin, neljä vuotta aikaa Rioon. Nyt on sitten vain aika treenata ja pitää mieli selvänä ja virkeänä!

Nyt menen aamupäivälenkille. Olen hyvin iloinen, että te luette blogiani. Kiitos ja ihanaa päivänjatkoa teille! :)

Huh hellettä

Kävin eilen hölkkäämässä Hämeenlinnan Kaupunkimaratonin 10km matkan. Reitti oli melko mukava, mutta keli oli kyllä reippaasti yli mukavuusalueen. Minä juoksin kolmantena maaliin ajalla 38.48. Olen tyytyväinen. Suunnitelma oli lähteä 4min vauhdista ja tehdä kiihtyvä vauhtikestävyysharjoitus. Sen sijaan juoksin hyvin tasaisen kympin. Hyvä niinkin.

Tänään on sitten pitkää tiedossa ja muuten aion ottaa ihan rennosti.

AH!

Min träning var perfekt! That's all. :)

Sommaren fortsätter...

Gårdagens 25km flöt på som smort. Medelfarten höll jag vid 5.35 och medelpulsen var 136. Sebu cyklade med mig nästan hela länken. Det var underbart. Efter länken hade vi inte så mycket tid kvar, förrän jag skulle kasta honom till flygfältet.

HJK har idag den andra matchen mot KR Reykjavik på Island. Vinsten är rätt så säker, med tanke på att de vann 7-0 förra gången. Men man får ju inte underskatta dem och Islands vind :P Hihi. Jag minns så väl, då jag sprang 10 000m på de Nordiska mästerskapen på Island... Jessus! Jag har säkert aldrig varit med om en så stark vind. Men brons fick jag ändå.

Gårdagen var nog riktigt lyckad. Jag träffade min kära syster och hennes kompis från London på Café Regatta. Förutom det gjorde jag en till träning, var på massage och sedan hade vi "sleep- over" med Isabella. Det var hur mysigt som helst! Nu skall jag på länk och sedan åker vi till Hangö. 

Här är lite bilder från min vardag.

Sebu och jag på Origo, Hangö. 

Mina babyn+ Tiger Balsam!

HJK-KR Reykjavik med mami

7-0!

Nordic- Baltic Championships, Jessheim, Norge

Sleep- over med syrran! Pizza, jordisar, rödvin och mycket mera... Men det bästa, syrran e här!

Kisafiilikset

Kaksi päivää ennen kilpailua alkoi jo tuntua hyvältä. Tuntui, että olisin jo voinut kilpailla lauantaina. Olli käsitteli jalkoja torstaina ja sitten meidän maajoukkueen hieroja Anssi hoiti niitä perjantaina ja lauantaina. Perjantaina maltoin juosta 5km:n verryttelyn, ja lauantaina yhden hyvän lyhyen harjoituksen. Lauantaina tuli kilometrejä 8.5. Eli hyvin kevyesti valmistelin. Lauantain harjoituksessa juoksin yhden reippaan kilometrin ja sen päälle 4x100m vetoja.  Jalat tuntuivat hyviltä.

Lauantai iltana aloin jo yllättäen odottaa kilpailua. Minähän olin päättänyt, etten kilpaile hetkeen, mutta kutsu tuli ja minä päätin kuitenkin juosta. Hyvä niin.

Onneksi kilpailu oli melko aikaisin, niin en tarvinnut enää sitten sunnuntaina odotella hirmuisesti. Sunnuntain aamuverryttely oli sitkeä, mutta milloin lenkki on lennokasta kl 7.15 suoraan sängystä nousseena?

Verryttely ennen vitosta tuntui lennokkaalta. Se enteili hyvää. Jalat eivät ole tuntuneet tuollaisilta pitkään aikaan. Ja sitten se kilpailu alkoikin...

Ensimmäinen kilometri oli hyvän tuntuinen ja se meni minulle sopivaa vauhtia. Toinen kilometri oli samanlainen. Me juoksimme hyvässä ryhmässä, niin pääsin tuulen suojaan.  Kun kolmas kilometri alkoi, iski ruotsalaiset jarrut pohjaan. Normaalisti, olisin lähtenyt vetohommiin, koska minunkaltainen juoksija tarvitsee tasavauhtia päästäkseen ennätykseen.  Niin ei tällä kertaa käynyt, koska minun kesän pidemmän matkan räpellykset eivät ole olleet hyvin vauhdikkaista. Epävarmuus iski ja päätin vain pysyä mukana ryhmässä. Sitten kun neljäs kilometri lähti käyntiin, olivat jalat vielä todella hyvän tuntuiset ja niin oli monella muullakin, niin siitäpä me sitten kiristettiin vauhtia. Tämä ratkaisu oli mailereille melko hyvä, koska heillä oli kiriherkimmät jalat kuin muilla. Kuitenkin sain kiristettyä viimeiset kilometrit kelpovauhtiin niin lopputulos olikin sitten noin 40 sekuntia kovempi kuin Oulun kilpailussa. Toki jäin omasta ennätyksestä 26 sekuntia, mutta se tuntuu hirmu vähältä tällä hetkellä. Minä olen todella tyytyväinen omaan aikaani ja juoksuun.

Tämä oli kesän paras juoksu, parempi kuin 1500m ennätys juoksu. Tämä juoksu tuntui hyvältä ja se ei hyytynyt se vauhti. Annoin kaikkeni ja opin valtavasti. Minulla on nyt hyvin selvät suunnitelmat tulevaa varten. Kiitos tämän juoksun uskon, että tästä kesästä tulee vielä hyvä. 

Kevään ja kesän pettymykset ovat opettaneet hirmuisesti. Olin jo unohtanut miltä hyvän tuntuinen juoksu tuntuu. Nyt on motivaatio hyvin korkealla ja halu onnistua ja rikkoa ennätyksiä taivaissa. Uskon, että jos nyt harjoittelen järkevästi ja annan kehoni palautua kunnolla ennen kovia harjoituksia, kympin vauhti löytyy vielä tänä kesänä.  

Nyt saa turhautumiset ja epätoivon tuntemukset loppua.  Kiitos Ollin,  valmistava harjoitus meni nappiin ja sitä seuraava pitkä lenkki. Hän sai hyvän onnistumisen putken päälle ja sitä en aio pilata. Minä odotan jo huomista harjoitusta ja seuraavaa kilpailua!

Odotan erityisen paljon seuraavaa vitosen kilpailua. Nyt on helppo lähteä viivalle, kun tiedän suurin piirtein mihin aikaan voin tähdätä. Nordic- Baltic kilpailun tavoite oli juosta kauden paras aika. Siihen ei paljoa tarvittu, mutta se tuntui vaikealta, kun en lainkaan tiennyt kuntoani. Nyt tiedän ja nyt muistan miksi juoksen.