Kalevan Kisat

Lapinlahden 3000 metrin jälkeen sairastuin. En ole siitä sen kummemmin puhunut koska en halunnut antaa sairaudelle lainkaan tilaa. Maanantaina makasin sängyssä koko päivän ja tiistaina koitin jo jalkoja, mikä ei ollut järkevää. Keskiviikkona lähdin verkalle ja se tuntui yllättävän hyvältä, mutta siihen se sitten jäikin. Lyhyt verra vei kaikki voimat ja loppupäivä meni levätessä. Sovittiin Kirsin kanssa, että jos olo on vielä yhtä huono torstai iltana, en juokse vitosta. Olo kuitenkin parani torstaina ja päätin lähteä äidin kyydissä Vaasaan. Matka teki tehtävänsä ja Vaasaan tulo piristytti. Tampereen kohdalla päätin, että nyt olen 100% terve. Se olikin ihan hyvä veto, enkä sen jälkeen miettinyt huonoa oloa. Kentälle päästyäni torstai iltana fiilis nousi entistä enemmän kiitos muiden urheilijoiden ja hyvän kelin. Oli ihana olla Vaasassa ja nähdä yu- kavereita ja tuttuja! :)

Yö meni hikoillessa ja pyöriessä. Onneksi kisa oli illalla, joten ehdin vielä lepäillä päivällä. Kisaan menin luottavaisin mielin. Olo oli siinä vaiheessa erittäin hyvä. En tiedä olinko saanut itseni "psyykattua" oikein, mutta olo oli vahva. 5000 metrin kilpailussa tavoitteena oli mitali. Kärki lähti kuitenkin niin kovaa, että tajusin siinä, että jos siihen mukaan lähden, jään matkan varrelle. Päätin sitten taistella nelossijasta. Elinan kunto oli minulle arvoitus, joten en sitten uskaltanut riskeerata ja jäi hänen kanssa juoksemaan. Viimeisen kierroksen vedin sitten kovaa ja nelossija oli minun. Paras sijoitus minulle Kalevan Kisoissa! Jippii!! Koen, että se tuli helpolla. Näin jälkikäteen minua toki harmittaa, etten vetänyt aivan täysiä mutta samalla luulen, että se oli kuitenkin järkevää miettien minun alkuviikkoa. Siinä olisi voinut käydä myös niin, että olisin hyytynyt kovemmalla vauhdilla. Olen siis tyytyväinen minun 5000 metrin juoksuun ja erittäin iloinen Minnan puolesta joka voitti kyseisen matkan! Onnea Minna!

Kisan jälkeen sain nukuttua 2.5 tuntia. Sen jälkeen menin aamupalalle ja aamupalan jälkeen sain onneksi nukuttua 4tuntia. Onneksi. Loppupäivä meni rennosti. Yksi verra ja pyörähdys kentälle katsomaan 3000metrin esteiden taistelua. Se oli huikea kisa! Onnea Sandralle, Oonalle ja Mintulle! Hyvä tytöt! Lauantai iltana alkoi sitten taas heikottaa, mutta sitä en ajatellut sen kummemmin. 

Sunnuntai aamu meni normaalisti ja verryttely tuntui hyvältä. Mutta sitten 10000 metrin kisan alkaessa, minulla ei ollut mitään annettavaa. Se tuntui heti huonolta. Juoksin 5000m ja päätin, että keskeytän jotta palautuisin nopeammin tuosta raastosta. Ennätys- ja mitalijahti jäi, mutta nyt tunnen itseni kuitenkin terveeksi ja olen päätöksestäni tyytyväinen. Kisan jälkeen kaikki neste mitä suuhun laitoin nousi melkein heti ylös. Kehoni ei siis ollut ihan kunnossa. Verryttely meni hieman epämukavammin, kun nesteitä ei enää vatsassa ollut, mutta oksennusrefleksi kuitenkin sanoi muuta. Nam. Onneksi kestävyysnaiset tajusivat tilanteen eikä sitten sen kummemmin reagoinut, kun minun piti välillä pysähdellä. Hahah. Järkevää touhua..?  Nå sain kuitenkin verkattua aika hyvin.

Nyt olo on hyvä ja katseet ovat jo seuraavassa kilpailussa. Minulla on palava halu juosta kisoja! Olen kiitollinen, että jalkani ovat kunnossa ja muutenkin kaikki on hyvin. Yksi keskeytys ei minua kaada!  

Onnea kaikille Kalevan Kisoissa olleille ja mestareille! Hyviä ja hunoja kisoja tulee, mutta katse on aina eteenpäin!

Eliittikisat

Mietin kauan, jos jättäisin SavoGamesit kokonaan väliin ja juoksisin turvallisen SFI-kilpailun täällä kotona Helsingissä. Kirsi sai kuitenkin minut järkiini ja lähdin Lapinlahdelle. Heti sinne tultuani olin iloinen tästä ratkaisusta. Minulla oli Jämsän jälkeen kilpailutaukoa ja keskityin vain harjoitteluun. Sen takia kovemman tason kilpailuun lähteminen pelotti. Minulla oli kuitenkin nämä samat asiat edessä Kalevan Kisoissa, joten oli parempi nyt lähteä tekemään yksi valmistava kisa reissu ennen Kalevalaisia. Ei minua tuo juoksu pelota, vain kaikki muu sen ympärillä. Tämä oli hyvä harjoitus ja nyt voin lähteä varmoin mielin Vaasaan juoksemaan.

Kilpailu oli ihan ok. Minulla ei ollut kulkua päällä ja sen takia olen melko tyytyväinen aikaani. En saanut puristettua kaikkea irti ja se harmittaa, mutta nyt olen taas oikeassa kilpailuvireessä. Sain Lapinlahdelta osittain mitä hain, kilpailuintoa ja itsevarmuutta. PB jäi, mutta se(ne) tulee ensi viikolla. Sitä paitsi tutustuin uusiin juoksijoihin, joka on aina erittäin mukavaa! Minä pidän niin kovasti kansainvälisistä kilpailuista, kun tunnelma on niin hyvä ja saa tutustua uusiin ihmisiin.

Nyt keksityn tämän viikon kokonaan Kalevan Kisoihin. Siitä tulee niin hauskaa! 

Kesäkuulumisia vol 2.

Tämä kesä on ollut tähän asti mahtava! Kilpailut ovat menneet hyvin ja suurin osa harjoituksistakin. Jalat ja psyyke ovat suht hyvässä kunnossa. Välillä itseluottamus vajoaa turhan alas, mutta sitten se jotenkin taas nousee. Jämsän jälkeen olen vain harjoitellut. Harjoitukset ovat menneet hyvin, mutta sunnuntain 15x400m:n harjoituksen jälkeen iski tyhjyys. Motivaatio laski vaikka harjoitus meni kovempaa ja paremmin mitä olimme ajatelleet. Siitä seurasi 3 tuskaista kevyttä päivää. Olin aivan puhki. Maanatain ja tiistain harjoitukset menivät kuitenkin hyvin, mutta keskiviikkona päätin pitää levon. Minun ei kerta kaikkiaan tehnyt mieli tehdä  mitään. Lepo oli hyvä päätös.

Eilen sain taas juoksufiilikset takaisin. Aamulla oli 6km +8x150m+2km+kevyt jumppa ja illalla kevyt lenkki. Molemmat harjoitukset menivät hyvin. Illalla toisen harjoituksen jälkeen kävin sitten vielä hieronnassa. (Hierojani Emmi on paras!)

Päivä oli kaikin puolin hyvä. Sain aamupäivällä erittäin mielenkiintoisen puhelun, joka nosti minun motivaatiota ja juoksuintoa. Se oli juuri mitä kaipaisin. Illan kevyt lenkki oli myös yhtä juhlaa. Kevyt ja rullaava askel. Mieli lepäsi. Sitä paitsi, yksi mies (lääkäri Helsingin Urheilulääkäriasemalta) kommentoi positiivisesti minun juoksuaskeltani. Välillä toisten ihmisten kommentit ovat kultaa arvokkaammat. Ajoitus oli täydellinen. Kun oma usko välillä loppuu ja tekeminen tuntuu järjettömältä, ulkopuolinen ihminen voi kummasti vaikuttaa. Se on joskus niin pienestä kiinni, mutta tuo puhelu ja Heikin kommentit piristivät minun päivää. Iso kiitos siitä! Minun pitää itsekin jatkossa uskaltaa sanoa ääneen mitä ajattelen, jos vastaani esimerkiksi tulee kaunis juoksuaskel tai hyvännäköiset pohkeet tai jotain muuta vastaava. (Eilen yhdellä hölkkääjällä oli erittäin hienot pohkeet, ja mietin kauan pitäisikö sanoa se hänelle, mutta tunsin itseni tyhmäksi. Ensi kerralla en epäröi!) Suosittelen sitä muillekkin!

Nyt reippaalle lenkille. Minä pyydän ja toivon: ole hyvä päivä. 

Kiririnki

Jippii! Tänään lähetin kaikki Kiririnki jutut postin mukana teille kirittäjille. Toivottavasti kaikki on tyytyväisiä... Koitin valita parhaani mukaan jonkun edes hieman edustavan kuvan minusta.

Noname paidat ovat sika hienot! Taidanpa itsekkin alkaa juoksennella sellaisella, kun Nike ei enää sponssaa. Nyt pitää vaan toivoa, että kaikki kirjeet ja paketit tulevat perille. :)


SUPER HYPER ISO KIITOS VIELÄ KAIKILLE JA HYVÄÄ KESÄÄ! :)