Ratakauden avaus

3000m: 9.45.43

Kierrosajat: 

1: 200m: 38,3 

(400m) 2: 77.2, 3: 77.6, 4: 78.9, 5: 78.7, 6: 78.8, 7: 80.1, 8: 74.8

Kilpailu oli kaikin puolin hyvä. Minulla oli jo aamulla todella hyvä tuntuma, kun olin saanut kasvatettua hyvää fiilistä ja itseluottamusta jo melkein viikon. Tässä tilassa urheilijan pitäsi olla 365 päivää vuodessa ja 24/7, mutta en ole vielä pystynyt siihen. Nyt tilanne on kuitenkin se, että olen löytänyt itselleni hyvän rytmin. Aion vetää koko kesän samalla rytmillä. Tosin yöunet ovat vielä melko huonot, mutta siinne mahtuu kuitenkin hyviäkin öitä. 

Lähdin tänään kilpailemaan luottavaisin mielein, mutta puolessa välissä usko tippui vaikka juoksu  tuntui hyvältä. En tiennyt lainkaan omaa kuntoani, koska se on riippunut niin paljon miten olen onnistunut syömään ja nukkumaan ennen kilpailua. Nyt tosin ruokailut olivat menneet hyvin ja unta olin saanut riittävän paljon. (5h kisäyönä+ 20min päikkärit) Yöt ennen sitä olivat olleet 6.5tunnin-7.5tunnin välissä. Heräilyt kolmen tunnin välein ovat rasittavia, mutta en enää stressaa siitä. Tuosta kisan viimeisestä kierroksesta päätellen, uskon kuitenkin pystyväni parempaan. Nuo keskimmäiset kierrokset tuntuivat juoksun aikanakin liian hitaalta. Nyt pystyn kuitenkin hieman hahmottamaan oman kisakunnon. Ja tästä rytmistä aion pitää kiinni. Uskon sen tuottavan tulosta. 

Tästä on erittäin hyvä jatkaa eteenpäin! :)

Kesää kohti

Olisin toivonut aloittavani ratakauden jo lauantaina, mutta keskitymme valmentajani kanssa vielä pariin kovaan viimeistelevään harjoitukseen. Kovat harjoitukset ovat menneet mielestäni hyvin. On kuitenkin vaikea sanoa sen enempää, koska en ole aiemmin juossut näin lyhyitä ja kovia vetoja.

Huomenna on luvassa tuttu ja turvallinen 8km vauhtikestävyys (VK). Hieman (lue: paljon) pelottaa, kun viimeiset kolme päivää ovat olleet hyvin tukkoisia, vaikka olen vain juossut kevyttä. Toki ruokavalion muutos ja huonot yöunet vaikuttavat palautumiseen, mutta minun on vaikea uskoa, että ne olisivat ainoat syyt huonoon kulkuun. Oloni on muuten hyvä ja luottamus alkaa taas kasvaa. Huominen saa mennä omalla painollaan, vaikka toivoisin unelmajalkoja huomiseksi, mutta jos niitä ei ole tarjolla vedän sitten tahdonvoimalla tuon kovan 8km pätkän.

En ole vielä päättänyt missä aion juosta sen. Olen nyt puolen vuoden aikana juossut melkein kaikki kovat pitkät vedot epätasaisella, mutta nyt tekisi mieli juosta tasaisella. Ihan vain sen takia, että saisin lennokkaamman fiiliksen ja kovemmat kilometri väliajat. Tyhmä ajatella, mutta tänään juostessani sykkeet olivat jo pelottavan korkealla hitaissa vauhdeissa. En ihan ymmärrä miksi, koska jalat tuntuivat hyviltä.  Jos sykkeet näyttävät aivan hassuja huomenna, aion juosta VK:n sykkeitä seuraillen enkä vauhtia.

Hyvää yötä!

Pois heikolta jäältä

SM-maastojen jälkeen sairastuin toden teolla, joten treenit vaihtui lepoon. Lepäsin kaksi päivää, mutta sen jälkeen hermot petti. Koin olevani tarpeeksi terve. Keskiviikkona juoksin 2x8km kevyttä, joka tuntui ihan hyvältä. Hengitys oli vaikeaa, mutta jalat tuntuivat ihan hyviltä.

Torstaina oli jo luvassa kovaa. Aamulla juoksin kevyen 9km ja jumppasin. Sekin tuntui hyvältä, mutta illalla sitten oli hyvin epävarma olo. Oliko järkeä juosta 2x10x200m kovaa tai pitäisikö vielä levätä, kun räkä vain valuu..? Kirsi oli seuraamassa treeniä ja päätimme, että otan vedon kerrallaan. Ensimmäiset 5 vetoa tuntui ihan hyviltä, mutta sen jälkeen lähti koneistoni kunnolla käyntiin. Juoksin Tatun kanssa, joka samalla helpotti ja vaikeutti tilannetta. Olisin kaivannut enemmän tilaa, kun en pystynyt tunnustelemaan niin selvästi oloa, mutta tämä oli hyvää harjoitusta. Ja sitä paitsi seurassa harjoittelu on aina hauskempaa! Kymmenen vedon jälkeen kiristin ja nautinto kasvoi. Nuha vaivasi ja hengitys oli raskasta, mutta jalat olivat hyvät. Juoksu oli helppoa.

Torstai harjoituspäivästä tuli kokonaisuudessaan melko raskas, kun tein kunnon verryttelyt alkuun ja loppuun. Perjantaina vedot ja määrä tuntui jaloissa ja silloin juoksin hyvin nihkeän 16km. Illan pidin vapaata. Pelkäsin vielä sairastuvani uudestaan, mutta flunssa jäi onneksi taakseni. Kiitos siitä!

Tänään aamulla tein terävän puntin, alku- ja loppuverkkoineen sekä hyppyineen. Se oli hauska treeni, mutta kokonaisuus oli uuvuttava. Ajatus päivän toisesta treenistä, joka oli 8km+6x60m, tuntui jo raskaalta, mutta ONNEKSI Mikaela pelasti treenin ja periaatteessa koko päivän.

Ruokavalion muutoksen myötä, minulla on välillä ollut hyvin väsynyt olo. Ja silloin on todella vaikea lähteä juoksemaan, edes kevyttä lenkkiä kuten tänään. Nyt kuitenkin sain mahtavaa seuraa ja juuri oikean vauhdin alle sekä positiivista energiaa häneltä. Hän on niin täynnä energiaa, aitoutta ja positiivisuutta. Yhteinen harjoitus muutti minun koko päivän. Olen niin kiitollinen, kun pystyn puhumaan hänelle niin rehellisesti. Ihana ihminen kerta kaikkiaan!  Lopputulos oli minun kohdalla 11km sisältäen n. 6x n.60m rullaukset ja Mikaela juoksi 20km, sisältäen nuo samat rullaukset. Uskon, että molemmat hyötyi toistemme seurasta. Hyvä niin!

Miksi onnistuminen iltapäivän harjoituksessa oli niin tärkeää, oli koska tänään heti aamusta tuntui, että olin eksynyt hyvin ohuelle jäälle. Kun tämä tunne iskee, voi pienikin virheliike pilata koko päivän tai pidemmänkin aikaa. Se on hirveää, kun tiedostan tunnetilan niin hyvin ja yritän yleensä tehdä kaikkeni, etten ratkeaisi vääriin päätöksiin. Joskus se on vain niin vaikeata nähdä oikean ja väärän ero.

Tänään Mikalean kanssa harjoittelu oli kuitenkin iso rykäisy pois heikolta jäältä, paksumman jään päälle. Olen vielä jäällä, mutta kiitos Mikaelan voin nyt itse kävellä oikeaan suuntaan, kun tiedän missä se heikoin kohta on.  Hyvä treeni ja seura teki tänään tehtävänsä! Hyvää lauantaita kaikille!  

Juoksujuttuja

Nyt alkaa keho taas tuntumaan omalta. Tässä on mennyt noin kuukauden verran jossain oudossa huurussa, mutta nyt se alkaa helpottaa. Herään vain kerran yössä, mutta saan kuitenkin nukuttua vähintään 7 tuntia yössä. Nuo aiemmat kolmen tunnin yöunet eivät riittäneet alkuunkaan ja se sekoitti muutenkin koko päivä järjestelmän. Näin on selvästi mukavampaa elää.

Olen muutenkin taas päässyt terveiden kirjoille. 4-5päivää kestänyt flunssa kiristyi SM-maastojen jälkeen, mutta onneksi se lähti pois kahdella lepopäivällä. Eiliset treenit tuntuivat melko hyviltä, mutta kyllä minä pelkäsin, että keho ei vielä olisi ollut valmis 16km:n juoksuille. Pienellä riskillä mentiin, mutta tänään olo on onneksi normaali. 

Kohta menen ulkoilemaan ja illalla on luvassa 2x10x200m. Odotan innolla jo tuota kovaa treeniä. Kirsi on mukana katsomassa ja sitä paitsi minulla on juoksuseuraa Kirsin toisesta valmennettavasta. Kovan treenin taustahommat eivät tuosta paremmaksi voi muuttua. Ennen sitä, juoksen kuitenkin nyt aamulla 7-8km kevyen verryttelyn. Siitä aion nauttia täysin siemauksin. Plantaari ei vaivaa eikä minulla ole missään mitään kipua. Se on hieno tunne.

1.5 viikon päästä avaan ratakauden! Niin ihanaa päästä radalle! Aloitan  raastomatkalla, 5000m. Se on mielestäni ehkä rankin matka, jota voi juosta. Joten tässä on nyt 1.5 viikkoa aikaa päästä oikeaan mielentilaan. Tästä päivästä lähtien, en enää ajattele, etten pystyisi tai jaksaisi. Minä pystyn ja minä jaksan. Ei kukaan voi juosta tai tehdä tuloksia, jos usko itseensä on nollassa. Hyväksyn tämän hetken kuntoni ja aion nauttia siitä, että saan treenata ja kilpailla. Olen harjoitellut niin hyvin mitä olen pystynyt. Tosin jotkut treenit ovat menneet liian kovaa, mutta muuten olen ollut aika täsmällinen. Olen ollut kaksi kertaa kipeä joulukuun ja toukokuun välissä. Molemmilla kerroilla, tervehdyin parilla lepopäivällä. Heikkouteni treenikaudella on ollut vähäinen uni ja vaikeudet ruoan kanssa. Ne ovat minun suurin haasteeni, mutta tunnelin päässä on nyt valoa. Unen laatuni ja määräni ovat nyt toivottavasti parantuneet luonnollisin keinoin pysyvästi ja se auttaa suuresti myös ruokarytmiäni. Minä en aio hätiköidä näiden asioiden kanssa. Minä yritän nyt saada koko homman toimimaan pysyvästi. 

Kesä on aivan ovella, mutta nyt todellakin tuntuu, että tästä tulee hyvä kesä. Usko on ollut kateissa liian kauan, mutta nyt kun olen löytänyt sen en aio menettää sitä. 

SM- Maastot

Kun heräsin kisa-aamuna, flunssani oli mennyt pahempaan suuntaan. Nenä oli tukossa ja aamulenkki menin sumuisessa olossa. 4km:n kohdalla päätin, että tämä saa riittää. Vedin parin avaria joka helpotti hieman jalkoja, mutta pää oli aivan tukossa. Hieman kauhistutti tuo aamun olo, mutta halusin kisata enkä etsiä syitä miksi en voisi kisata.

Aamulla totesin Sebulle, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko olen kipeä tai terve. Päätimme, että tänään olen terve. Niin minä sitten ignoreerasin koko homman. Otin Buranan, söin aamupalaa ja aloin keskittymään kisaan.

Sain luotua melko itsevarman olon ennen kisaa. Kisajärjestelyt olivat täydelliset minun silmissä. Koko homma toimi ja kun noin hyvät ovat järjestelyt, fiilis nousee entistä enemmän. Iso kiitos siitä! Reitti sopi myös minulle. 3x2km:n pätkä. Pari lyhyttä mäkeä joka kierrosta kohden, joten se sopi oikein hyvin. Jos maastojuoksut olisivat aina tuollaisia, voisin jopa tykätä siitä. Sunnuntain kisa oli hauska ja oli ihanaa nähdä kaikki juoksuystävät!

Harmittelen tosin Suvin puolesta. Hänen olisi pitänyt saada juosta. Se on niin väärin, että jalka murtuu päivää ennen kisaa jossain verryttelyssä. Miten voi olla niin huono tuuri? Isot tsempit Suville!

Mielestäni kisa onnistui hyvin. 7 sija kovassa kilpailussa. Minun tavoitteeni oli päästä 10 parhaan joukkoon, joten olen erittäin tyytyväinen tästä. Mutta tärkein asia, mikä jäi käteen oli se fiilis. Sain hivenen juoksu- itseluottamusta takasin. Tuntemus haluaa kasvaa ja se tarvitsee lisää kisoja. Nyt arvostan taas omaa tekemistäni enemmän. Valitettavasti kehoni antoi sitten kisan jälkeen periksi. Sunnuntain iltana oli jo erittäin heikko olo ja maanantaina oli kunnon räkätauti. Lenkit vaihtui lepoon. Tiistaina oli sama homma. Tänään lenkille lähtö, tuntuu jo melkein mahdolliselta. Ajattelin, että voisin lähteä hieman verryttelemään ja tunnustelemaan.

Haluaisin niin juosta nyt koko ajan, mutta nyt pitää olla maltillinen. Ensi viikonloppuna on 5000m joten siihen mennessä haluan olla 100% kunnossa. Kisaintoni on takaisin! JIPPII!!

Kevät

Blogikirjoittelut ovat jääneet vähiin. Sorry! SM-maanteiden jälkeen olen harjoitellut melko tehokkaasti. Määrät ovat olleet paljon vähäisemmät mitä viime vuonna, mutta tehot ovat olleet sitä korkeammat. Minulla on valitettavasti koko kevään aikana ollut pieniä vaivoja jaloissa ja vatsassa. Tosin, ei mitään sen vaarallisempaa, mutta tämän kevään jälkeen olen päättänyt, että ensi sykysnä minun pitää mennä leikkauttamaan jalkani. Se ei kertakaikkiaan parane. Se vaikeuttaa juoksua ja sen iloa. Olen kuitenkin oppinut elämään kivun kanssa, mutta se ei ole hauskaa.

Vappupäivää edellisenä sunnuntaina, vedin kovia mäkiä ja sitten vappupäivänä juoksin radalla MK- treenin. Suunnitelmissa oli juosta PM-maastot viime lauantaina, mutta kehoni ei ollut palautunut edellisistä kovista treeneistä ja jalkani oli sen verran kipeä, joten kisaaminen ei ollut oleellista.

Kisavalmistautumisen sijasta vesijuoksin ja kävin hierojalla. Lauantaina tein vain korvaavia treenejä ja tiukan puntin. Se oli oikea ratkasu. Sitä paitsi olin ystäväni huoltajana Helsinki City Runissa. Se oli hauskaa, vaikka minua kyllä harmitti kun en itse juossut. Minulla on hyvin vaiketa olla juoksutapahtumissa, jossa en itse juokse. Jotenkin tuntuu väärältä.

Sunnuntaina juoksin sitten 10.5 km:n VK:n mäkisessä maastossa pienen juoksutapahtuman yhteydessä. Juoksutapahtuma oli hauska ja se ”pakotti” minut juoksemaan VK:n maastossa. Illalla jalka tuntui vielä hyvältä, joten kävin verkkaamassa ystäväni kanssa. Vatsani meni tosin aivan sekasin VK:sta, kun olin tyhmänä syönyt saalaattia edellisenä iltana, mutta lenkki onnistui kuitenkin. :)

Nyt viikonloppuna on SM-maastot. En tiedä mitä ajatella niistä. Menekö vain juoksemaan tai jatkanko harjoituskautta vielä ratakauteen asti? Olisi hauska osallistua, kun osallistujia on aivan järjettömän paljon, mutta maastojuoksu ei ole minun kuntoiselle niin hauskaa. Kaipa sitä vain pitää lähteä starttiviivalle ja juosta niin hyvin, mitä oma kunto sallii.  Mielummin juoksisin maantiejuoksun.