Eilen päivä oli lähes täydellinen kaikin puolin. Ärsykkeitä, uusia haasteita ja kokemuksia tuli kasoittain. Sitä paitsi sain uusia tuttavuuksia ja sain myös koko härdellin keskellä nähdä perhettäni ja ystäviäni sekä syödä hyvää ruokaa. Mitä ihminen vielä tarvitsee?
Nåniin, ensimmäinen mainimisen arvoinen asia on, että harjoitukset tuntuivat jäätävän hyviltä. Onnistuneen Kiririnki lanseeraus tilaisuuden jälkeen lähdin suoraan treeneihin. Kamat vaihdoin Kisiksessä ja siitä lähdin verkkaamaan pari kierrosta Töölönlahtea ympäri (n.4km). Sen jälkeen lähti päivän päätreeni tosissaan käyntiin: 8x45sek mäet, hölkkä palautuksella. Keli ei ollut mitenkään erikoinen ja olo ei nyt ollut maailman paras, mutta mäet oli juostava ja nuo ajatukset unohtaa. Helppoa. Niinpä lähdin juoksemaan mäkeä ylös.
Yllättäen, jalat olivat erittäin hyvän tuntuiset. Verra oli enteillyt hyvää, mutta kovat vedot ovat eri asia kun verra. Verra voi tuntua todella huonolta tai hyvältä ja sitten kova juoksu voi tuntua aivan erilaiselta yhden treenin aikana. Onneksi tänään verra sekä vedot tuntuivat hyviltä. Askel tuntui terävältä ja vahvalta, katupöly vaikeutti hieman hengittämistä, mutta ei liian paljon. Vedot olivat juuri sopivan rankkoja. Vetojen jälkeen juoksin loppuverraa hieman päälle 2 km. Kokonaisuudessa juoksin 10km. Harjoitus oli lyhyt, mutta tehokas. Pituudeltaan koko ihanuus kesti vain 52minuuttia, joten tässä puhutaan nyt hyvin lyhyestä harjoituksesta.
Syy tähän on, että SM-puolimaraton juostaan lauantaina, joten harjoitusten pituudet ja määrät ovat tällä viikolla hyvin vähäiset. Hyvä niin. Nyt uskallan levätä ja ottaa chillisti, koska tiedän olevani kunnossa. Jos itseluottamus ja fiilis on huono päädyn tekemään ylipitkiä ja liian kovia treenejä. Spontaanit kovat treenit eivät palvele ketään. Onneksi niitä on minulla puolen vuoden sisällä kertynyt vain muutama. (Ennen ne olivat viikoittaisia)
Takasin päivääni. Aamupäivätreeni toi mukanaan fyysisiä ja henkisiä haasteita. Treenin jälkeen fiilis oli mahtava ja minä iloinen. Lähdin kotiin syömään ja siitä kouluun. Koulussa menin erittäin hyvälle luonnolle ja sen lisäksi ehdin vielä pitää kahvittelu tuokin ystäväni kanssa, ennen toista treeniä.
Päivä on niin erikoinen. Olin jotenkin niin innoissani aamun Kiririnki lanseeraustilaisuudesta ja sen tuomista uusista asioista ja tuttavuuksista, niin koko päivä meni sen energian voimalla. Kaikki luisti eteenpäin niin hyvin ja onnistumisia tuli kaikessa tekemisessäni. Oli ihana tiedostaa onnistumisen tunne siinä hetkessä, kun se tapahtui. Ymmärsin arvostaa sitä. Mahtava ja ruokkiva tunne! Carpe diem!
Päivätreeni meni yllätys yllätys kuin unelma. Mietin jo, että onkohan minun rakas Suunto Ambit kello rikki, kun sykkeet ovat niin matalat, mutta uskon vain, että kevennetty viikko on tuottanut hedelmää. Jee! Lenkin puolessa välissä satuin bongaamaan yhden tutun selän. Selän, jota en kuitenkaan juoksupiireissä ole ennen nähnyt. Selkä oli kuitenkin erittäin tuttu. Se oli äitini selkä ja hän oli myös lenkillä! Bongasin hänet kaukaa, joten ehdin tutkia hänen askelluksen ja asennon. Olin aivan sanaton. Mamma aloitti noin puoli vuotta sitten juoksemisen ja hän on siitä lähtien juossut 3-4kertaa viikossa. Hän aloitti nollasta ja nyt näin omin silmin mihin hän oli tullut. En voi muuta sanoa, että VAU! En voinut uskoa, että hän juoksi niin nätisti ja oikein. Kukaan ei ole ikinä opettanut häntä ja hänen golf-taustalla, en olisi uskonut, hänen juoksevan niin hyvin! Olen niin ylpeä ja liikuttunut! Hänen vahva puoli on tietenkin se, että hän on hyvin kevytrakenteinen ja pieni, joten juokseminen oli heti luontevaa hänelle. Kaikilla ei ole niin hyvä alkutilanne. Mutta jos esimereksi on ylipainoa tai jotain muuta, niin sen voi nähdä vain haasteena ja mahdollisuutena päästä suurempiin muutoksiin ja tuloksiin. Älä anna periksi!
Äitini heikkous on hänen selkänsä. Se voi jämähtää, jos se kylmettyy. Kaikilla on siis jokin heikkous, mutta se ei ole mikään syy olla tekemättä asioita. Melkein kaikki voivat juosta tai hölkätä. Joten usko itseesi, laita lenkkarit päälle ja lähde kokeilemaan! Aloita vaikka kävely-hölkällä.
Äiti kohtaaminen lenkkipolulla oli siis uusi ja aivan mahtava kokemus. Juoksimme yhdessä hetken, mutta minun olisi jo pitänyt kääntyä ennen kun sain hänet kiinni, mutta tämä oli erikoisuus tilaisuus ja koin, että yksi extra lenkki kilometri ei nyt SM-puolikasta pilaa. Erottuamme, hymyilin koko matkan. Olin niin iloinen!
Kappiksen Unisportiin takaisin päästyäni, hyvä fiilis vain jatkui. Sieltä päädyin isäni luokse syömään spontaanin illallisen isäni, äitipuoleni, siskopuoleni sekä isäni ystäväpariskunnan kanssa. Seura ja ruoka oli erinomaista! Isälläni oli edellisenä päivänä ollut synttärit, ja olimme julistaneet sitä jo silloin ja minulla oli suunnitelmana pitää syntymäpäiväpuhe illalliskutsuissa, mutta pupu meni pöksyyn. En uskaltanut. Tässä tuli uusi tilaisuus ja otin kiinni siitä. Pidin puheeni isälleni, joka liikuttui siitä. Olin kiitos koulun retoriikka kurssin oppinut ajattelemaan rationaalisesti, tunteikkaan puheen keskellä, joten pysyin melkein koko puheen aikana yhtenä kappaleena. Se oli haastava ja uusi kokemus, mutta hyvin antoisa. Isäni sanoi, että se oli hienointa mitä hän ikinä oli kuullut joten koin, että tilanne meni hyvin. Isäni on minun enkeli ja esikuvani. Hieno mies!
Päivä rullasi niin hienosti, niin tässä vaiheessa en edes pelännyt minkään enää pilaavan sitä. Ilta meni Sebun kanssa rennoissa tunnelmissa. Söin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hyvällä omatunnolla hampurilaisen. Olenhan minä niitä syönyt, mutta olen aina tuskaillut huonon omatunnon kanssa. Nyt omatunto oli puhdas ja ruokailuhetki nautinnollinen. Edistystä!
Tämän kaiken jälkeen, en edes ole ehtinyt kertoa koko Kiririnki lanseeraustilaisuudesta, joka sai koko päivän niin hyvin käyntiin. Siitä kerron seuraavalla kerralla, koska sen kertomiseen haluan myös laittaa aikaa. Lyhyesti vain. Tilaisuus onnistui hyvin, porukka aivan mahtava ja koko joukkorahoitussysteemi on erittäin hyvä juttu! Tähän minä uskon. Usko sinäkin! ☺
JA ISO KIITOS KAIKILLE KIRITTÄJILLE! Kiitos kun uskotte minuun! Olen niin super iloinen, että koko Kirinrinki projekti on lähtenyt hyvin käyntiin. Kiitos, että mahdollistatte sen!
