Matkalla...

Olen tällä hetkellä matkalla, kauan odotetulle leirille. Kimmo lähetti eilen harjoitusohjelmani, ja ensimmäinen reaktioni oli melko negatiivinen. Järkytyin kuinka ”vähän” harjoituksia minulla oli. Keskustelimme asiasta, ja nyt ohjelma on meidän kahden mielipiteen välimuoti.

Minä sain hieman enemmän kilometrejä ja harjoituksia, mutta vauhteja ei kovennettu eikä rytmiä muutettu. Olen aina pitänyt kolmen päivän rytmityksestä. Siinä ehdin palautua kunnolla, mutta kolmen päivän rytmityksen vaara on, että kevyet verryttelyt voivat välillä mennä hieman liian kovaa, kun jalat tuntuvat välillä tosi  hyviltä kovan harjoituksen jälkeen. Tällä kertaa aion nauttia kevyen lenkin helppoudesta sekä tehdä harjoitukset niin laadukkaasti kuin mahdollista. Harjoitusohjelmani kulmakivet tällä leirillä tulevat olemaan 1000m vedot, reippaat ja kovat lenkit sekä pitkät lenkit. Minulla ei ole ainuttakaan lenkkiä kylläkään yli 28km, mutta se on varmasti ihan riittävä. Ja ehkäpä siitäkin vielä voi keskustella myöhemmin Kimmon kanssa, jos tuntuu että minun on ”pakko” saada juosta yksi hieman pidempi. Tuo 30km luku on vain minun mielenrauhalle, ei jaloille. Ei se keho 2km erota mutta kun olen niin lapsellinen voin hyvin juuttua tuollaisiin yksityiskohtiin.

Nyt kun katson harjoitusohjelmaani olen tyytyväinen. Reippaat ja kovat ovat minunkin mielestä tarpeeksi pitkiä, etenkin viimeisen viikon reipas. 1000m vetojen vauhti ei ole päätä huimaava, mutta ymmärrän mitä Kimmo ajaa takaa sillä vauhdilla. Yksi toivomus olisi kuitenkin, että voisin vetää vaikkapa 3 viikkona viimeisen vedon lähellä maksimia. Pitääpä ehdottaa Kimmolle. Yksi toinen paikka voisi olla viimeisen kovan kunniaksi ja silloin voisi myös mitata laktaatit. Se olisi hauskaa! Idea voi tuntua nyt hauskalta, mutta saadaan nähdä miten käy. Suurin toiveeni on kuitenkin saada juosta koko leiri läpi ilman suurempia jalkavaivoja.