Tänään oli sitten lähtö portugaliin. Aikainen herätys ei haitannut, eikä tieto siitä että matkasta tulee pitkä. En ole ollut kokonaan yksin pitkään aikaan, paitsi treenatessa, mutta se on eri asia. Oli itse asiassa helpottavaa päästä hetken olemaan yksin. Paljon mietittävää… Jälleen kerran pappa oli järjestänyt kaiken, kun tulin kotiin. Hän tuli hakemaan asemalta, oli ostanut ruokaa mitä syön, tankannut auton, järjestellyt asioita minun vuoksi. Hän on niin hieno ihminen. Ja niin, heräsi 04.00 viemään minut lentokentälle.
Eilinen tv-reipas, joka kiihtyi kovaan meni hyvin. Juoksin sen matolla yllättävän kovalla vauhdilla ja sykkeet eivät nousseet yhtään liian korkealle, 180 nousi lopussa 190. (max. sykkeeni on n. 210) Harmittavaa on, että nyt minulla on jalkapohjat, alaselkä ja nilkat todella jumissa. Ikinä ei selkä ole ollut näin kipeä. Onneksi on päivän määränpää harjoitusleiri, niin siellä sitten jaksaa venytellä ja tehdä lihaksia huoltavia harjoituksia. Aion harjoitella laadukkaasti ja ajatuksella.
Tässä olisi nyt viiden viikon jakso täyspainotteisesti juoksua, pyöräilyä ja jumppailua. Ehkäpä jopa hieman uintia ja joogaa. Ja niin tietenkin venyttelytä. On hauska lähteä juuri nyt leirille. Ajoitus ei voisi olla parempi. Viimeinen jakso alkoi viime viikolla, eli nyt olisi tiedossa omaa opiskelua ja sen sellaista. Ja sitten tietenkin haluan kesäksi aivan ”tikki”- kuntoon. Aion ottaa treeni kerrallaan, mutta tietenkin pitää viikon kovat harjoitukset korvan takana, jotta ei innostu harjoittelemaan yli edeltävällä päivällä.
Olen kateellinen niille, jotka pystyvät leireilemään yhdessä kumppaninsa kanssa ja elämään samanlaista arkea. Asiallahan on tietenkin varjopuoli… Ehkä on aivan terveellistä nyt vaan lähteä ilman häntä. Harmi vaan että kun palaan kotiin, en tiedä onko hän Vaasassa tai Helsingissä tai mitä hän ylipäätänsä aikoo tehdä sen viikon aikana kun olen Suomessa. Minun toive olisi, että hän vain rytmittäsi arjen hieman inhimillisemmin. ( menee nukkumaan n. 23 maissa, eikä 1-2 maissa ja, että hän voisi nähdä hieman pidemmälle kun yhden tunnin eteenpäin…)
Älkää nyt missään nimessä luulko, että olen hänelle vihainen. Kai ihminen saa toivoa ääneen? Sitä paitsi, tuo ”ongelma” ei ole niin merkittävä. Se harmittaa välillä, mutta niin paljon hyvää kun hän tuo tullessaan, niin menkööt nukkumaan 01.00 arkena ja herätkööt sitten vaikka 11-13 maissa.
Olen hieman huolestunut selästäni, toivottavasti se olisi vain jumissa siitä että olen matkustellut sekä juossut kovalla juoksumatolla… Nyt kun odottelen Faroon lentoa 9 (!!!) tuntia, voisin hieman tutkailla ympäristöä. Ehkä siellä olisi hotelli jossain lähellä, jossa voisin hyvällä tuurilla saada hieronnan sekä lepuuttelupaikan. Toinen aisa, jonka aion järjestää on, vaihtoehto kulkuneuvot Lissabonista Faroon.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar