Haavat

Haavat ovat juuri ja juuri arpeutuneet. Hieman isompi liike tai liian iso askel avaa arpikudoksen. Kun kävelen normaalisti, unohdan arvet ja silloin elämä tuntuu aivan normaalilta. Tasainen arki on minulle turvallista, saan iloita päivän pienistä iloista. Olen niistä hyvin kiitollinen. Kun tarpeeksi aikaa on kulunut siinä tutussa ja turvallisessa  ilmapiirissä mieleni rohkenee ja otan hypäyksen. Ja silloin haava aukeaa. Se ei juuri satu, mutta muistuttaa siitä syvästä haavasta mikä arven alla on. Se tekee minut surulliseksi. Joka kerta kun arpeutuma aukeaa, tuntuu että romahdan korkealta. En pysty hallitsemaan niitä tunteita. Silmäni tummenavat ja mieli synkkenee. Onnistun elämään sen kanssa, mutta en pysty peittämään sitä ulkoisesti vaikka kuinka yritän. Koen, etten ole tarpeeksi vahva. Minä en ole riittävä. Vaikka kuinka yritän, epäonnistun.

Tavoitteena on saada nämä ajatukset pois, koska nämä ajautkset ovat minun ja huippu kunnon välissä. En saisi ajatella näin. Minun pitää oppia uskomaan itseäni ja rakastamaan. Minulla on vähän alle 4 vuotta aikaa. Minä aion onnistua. 

Tällä hetkellä koulu tuottaa minulle aivan suunnattomasti stressiä. Uusi jakso, mutta se ei todellakaan ole helpottanut tilannetta. Jalkakin reistailee. Siinä on tuntemukisa ja kipuja. Koulu stressit vie minulta yöunet. Syömiset eivät onnistu niin hyvin. Nämä kolme asiaa ovat minun arjen suurimmat huolen aiheet. Naurettavaltahan minä kuullostan, mutta näin tämä menee.

Onneksi juoksu kulkee aika kivasti. Juoksu on minun ainoa henkireikä. Harmi vain, että ulkona on niin hyytävän kylmä. Kunpa pääsisin ulkomaille juoksemaan. Voisin vaikka lähetä heti, jos ei olisi koulua tai muuta vastuuta täällä. 

Tarvitsisin viikon omaa aikaa. Toivoisin voivani keskittyä 100 % juoksuun ja jättää koulu murheet vaikkapa ensi viikolle. Huomenna teen meidän ryhmätyön valmiiksi ja sen jälkeen aion pakolla löytää vielä yhden kurssin, jonne aion ilmottautua. Sen jälkeen aion pyhittää to, pe, la ja su:n juoksulle.  

Hyvää yötä.

Tentveckan över

Det har varit en mycket tung vecka. Jag kom hem från London på måndag natt rakt in på min tentvecka. I London lyckades jag ändå göra ett skolprojekt, träna, umgås med familjen, shoppa, äta gott, turista och mycket annat.

Det var härligt att besöka min käraste syster Isabella tillsammans med min pappa. Resan kunde inte ha gott bättre. Isabella bor på ett super läge, med en massa intressanta människor, restauranger och andra (organiska) ställen. Hon passar in dit perfekt med de andra ambitiösa och intressanta modemänniskorna. Pappa hade också en massa att kolla på. London är ju en riktig skattekista, då man snackar lägenheter. Där finns massor otroligt fina och gamla hus som är helt övergivna. Dessa hus är liksom drömmen för sådana som pappa. Stora projekt.

Min dröm var parkerna i London. Jag kunde springa mitt i London 15km:s länkar på sand eller gräs. Otroligt. Det var super! Benen mådde bra och dessutom var det otroligt angenämt med så mycket andra löpare.

En annan nämnvärd sak från London var musikalen vi var och kolla på, Les Miserables. WOW! Jag, Isabella, kvinnan brevid oss och gamla mannen framför oss grät. Den rörde oss alla. Mer behöver man inte säga. Eller jo, 3h tog den och jag var inte uttråkad.

Efter London var det träning och tentläsning på schemat. Tyvärr blev det mycket litet tid till något annat. Nu idag efter sista tenten och hårda träningen fick jag pusta ut. Då var kl. 21.00. Förstås krånglade snön och de hala vägarna till min träning, men jag lyckades dra träningen rätt. Inte alls för hårt, fastän jag hade haft lust att springa 10km på fullt idag. Springa så hårt jag orkar. Springa iväg från allting och alla. Springa tills jag är så utmattad att jag inte mera märker min rädsla inom mig.

Jag sprang kontrollerat. Jag tänker inte springa med känslor mera. Resultatet såg ni förra sommaren. Nästa sommar springer jag hårt som fan.

Imorgon åker jag på min första fotbollsfan-resa till Jyväskylä, där HJK spelar sin sista match denna säsong. Målet är guld. Det skall dom få! :)

Jag hatar när det är kallt. Jag vet inte hur jag kommer att klara mig imorgon 1.5h ute utan att röra på mig. Jag har med mig MASSOR med kläder, filtar, mössor, etc...

Nu går de bra

Skolan är under kontroll, benen mår bra och jag mår bra. Idag skall jag till London och hälsa på min syster. Andra saker som gläder mig är, att Sebu kan spela igen. HJK har match imorgon i Vasa, vilket betyder en ganska säker vinst för dem. Guldet är nära.

Igår sprang jag min första tempo länk utan smärta och den kändes annars också bra. I armen hade jag min härliga Suunto och på fötterna mina Nike-skor. Bättre kunde det inte bli. :)

På veckoslutet får jag springa och umgås med min familj. Det blir super att få spendera ett lugnt veckoslut med Isabella och pappa.

Hyvä päivä

Heräsin ja olin yllättävän pirteä, joten menin suoraan juoksemaan 10km:n aamulenkin Helsingin keskuspuistossa. Tänään oli sellainen unelma aamulenkki tunne. Juoksu kulki juuri kuten pitikin ja mieli oli rauhallinen. Joka askel tuntui hyvältä eikä mistään sattunut. Nämä aamuhetket, kun metsässä ei juuri ole muita, ovat mahtavia. Kuulet vain oman hengityksen ja askelluksen. Luonto ja sen kauneus vahvitsuu ja ymmärrän arvostaa kaikkea ihanaa ympärilläni. Lenkki jatkuu ja ajatukset rullaavat päässä. Ei mitenkään stressaavia ajatuksia vaan positiivisia. Lenkin kruunasi se kun tulin kotiin lenkiltä, niin herätyskelloni soi. Winning! Ihana aamu kerrassaan!

Lenkin jälkeen valmistuduin Suunnon koulutuspäivään. Suunto on minun uusi yhteistyö kumppani. Minä autan heitä jouksukouluissa ja tuote-esittelyissä ja heiltä saan siiten vastinetta siihen. Suunto-tiimi vaikutti todella mahtavalta. Hyviä tyyppejä! Hej på dej Suunto, hej då Garmin!

Koulutuksen jälkeen menin Mäkelänrinteen uimahalliin uimaan ja jumppaamaan. Olli oli seurana, vaikka me eri radoilla uitiin. Tein kelaus treenin, eli kelaus vastaa juoksun pk-treeniä. Uin yhteensä vähän päälle 4km. Menin hieman sekasin laskuissa, kun sarjat olivat niin pitkiä. Hauska yllätys oli vanhan uintikaverin näkeminen. Hänkin on vaihtanut lajia. Oli hyvin hauska jutella hänen kanssaa.

Hyvää yötä. Tänään minä voin erittäin hyvin. :)

Normaali harjoitus

Tänään juoksin 8 kilometrin aamulenkin. Oli ihana saada tehdä normaali harjoitus ilman kipua. Hymyilin koko matkan, sateessa. Mieli ja sielu lepäsi. Kiitos.

Vko 41

Harjoitusviikkoni alkoi levolla. Pieni flunssan poikanen iski sunnuntaina joten ajattelin, että täysilepo tekisi terää. Niinhän se tekikin. Minulla ei ollut missään vaiheessa kuumetta joten ajattelin, että harjoittelen seuraavan kerran silloin kun tuntuu hyvältä. Kello on nyt 6.30 ja tunnen itseni terveeksi. Jos tunnen itseni terveeksi vielä n. 10-12 tunnin päästä, menen juoksemaan. Jos en, pidän toisen lepopäivän. Helppoa.

Sunnuntai

Päivän treeni meni todella mukavasti.  Olen ottanut tavaksi aloittaa jokaisen jumpan käsien ja jalkojen pyörittelyllä. Sen jälkeen teen n. 10-15minuuttia astanga jooga liikkeitä, jotka vahvistavat ja avaavat koko vartalon. Sen jälkeen teen minun perus keskivartalo- jumpan, joka on melko kevyt. Päivän harjoitus lähti siis hyvin käyntiin. Siitä jatkoin sitten altaaseen, jossa olin ajattelut vesijuosta, mutta se on niin tylsää, niin päätin uida vesijuoksun sijaan. Kilometrejä kertyi 3.7km, josta ensimmäiset 3km uin putkeen vapaa-uintia. Se oli hauskaa, kun se tuntui niin helpolta. Uinti jatkui potkuilla ja lyhyellä loppuverrytellyllä. Jotta saisin 1.5h kasaan, jatkoin sitten vesijuoksulla. Onneksi sitä ei tarvinnut tehdä niin kauan, kun tuossa uinnissa meni aika kauan, kun potkuja kertyi 500m. Harjoittelun jälkeen oli todella hyvä olo. Kyllähän minä nyt tunnen, etten ole uinut hirmu paljon viimeiseen 3vuoteen, mutta se ei haittaa. Olo on raukea ja sopivan väsynyt. Loppupäivä menee lepäillessä ja koulun parissa. Harmittavaa on kuitenkin tämä pieni nuha, jonka huomasin harjoituksen jälkeen. Toivottavasti se on lyhytaikaista. 

Hyvää sunnuntaita kaikille! :)