Sisäinen rauha

Puhun tästä avoimesti, koska koen ja olen saanut palautetta, että tämä on auttanut muita.
Kuten kaikki varmasti jo tässä vaiheessa tietää minulla on ollut ruoan kanssa vaikeuksia 16 vuotiaasta saakka. On ollut hyviä jaksoja ja huonoja jaksoja. On ollut jaksoja jolloin en välitä, jolloin voin hetkellisesti todella hyvin, koska suhtautuminen ruokaan on välinpitämätöntä. Silloin tutut ovat sanoneet minulle, että ihanaa kun olet parantunut. (Silloin painan yleensä enemmän) He eivät näe miten asiat oikeasti on. Se ei ole parantumista, se on läpikäymisen ja parantumisen siirtämistä eteenpäin. Se on keinotekoista onnea ja parantumista. Ei syömishäiriötä voi parantaa kun nappia painamalla. Voin päättää, että alan syömään eritavalla, mutta syömiseen liittyvät sairaudet ovat emotionaalisia ja fyysiset osat ovat vain oireita ja käsittelytapoja itselleen. Kun kontrollintunne puuttuu, ihminen kontrolloi niitä asioita jotka ovat mahdollisia. Kuten syöminen. Oikeiden asioiden sijaan, syömishäiriöinen käsittelee ongelmansa ruoan kautta. Koko käsittelytapa on hyvin analyyttinen ja tunnekylmä, vaikka ongelmien käsitteleminen on kaikkea muuta. Ongelmat pitäsi käsitellä tunteilla ja turvallisuudessa ympäristössä, kuten rakkaan ihmisen kanssa jutustelu.

Olen 16 vuotiaasasta lähtien ollut jollain eri dietillä. Se on vienyt minun voimia aivan äärettömästi. Minä olen fiksu ja pääsen erittäin pitkälle, jos vain päätän sen. Nyt minun energia on mennyt ihan vääriin asioihin. Olen tiedostanut sen jo kauan, mutta nyt olen siihen väsynyt. Minusta tulee vielä joku päivä huippujuoksija. Kun saan itseni balanssiin, mikään ei enää pysäytä minua. Olen nyt kiitos hyvän terapeutin (Henriikka Maikku, Suosittelen! ) päässyt terveydenpolulle. Nyt puhun aivan oikesasta tervehtymisestä. Minä olen hyvin läsnä koko tilanteesta ja olen saanut kokea hetkellisesti, niitä asioita jotka oikeasti painaa mieltä. Henriikan kautta olemme harjoitelleet kontrollin menettämistä ja sen takaisin saamista. Se ei mitenkään liity ruokaan. Ruoka on vain ruma rekvisiitta ja tekosyy.

Olemme saaneet minut tilaan, jossa tunnen aivan samalla tapaa, kun minulle tulee ahdistus ruoan kanssa, vaikka Henriikan kanssa se ei ole mitenkään ruokaan liittyvää. Ne ovat niitä oikeita tunteita. Minuä uskallan menettää kontrollin hänen luonaan, koska siellä olen turvassa. Hän on saanut minut tuntemaan sen stressin ja inhon jonka saan yleenä syödessäni, mutta siitä olemme jatkaneet ja sen stressin alla on pelko. Jos pelolle antaa tilaa ja antaa sen tunteen vallata, löydät rauhan, kaiken tuon alla. Sen koin eilen. Se oli helpottavaa huomata. En tarvinnut juosta pakoon, mennä jonkun rakkaan luokse, oksentaa, harjoitella itseni aivan piippuun.. Minun piti vain antaa tunteeni tulla pintaan ja kokea ne. Rauha jota olen etsinyt nämä vuodet on sisälläni. Nyt olen saanut kokea sen kerran, ja se on aivan mahtavaa! Minun täytyy antaa tunteilleni enemmän tilaa. Tämä on suuri askel minulle. Olen 22 vuotias ja nyt koin enismmäistä kertaa, että minä voin parantua ja löytää syyn minun ainiaaseen pakenemisen haluun. Olen etsinyt rauhaa jostain muualta, vaikka se on sisälläni.

Tämä polku on pitkä. 6 vuotta on mennyt, mutta nyt olen löytänyt polun joka vie minut eteenpäin. Olen siitä hyvin kiitollinen. Olin eilen hyvin innoissani ja helpottunut koko löydöstä, joten tyhmänä uskoin, että voin poiketa tämänhetkisestä melko niukasta ruokavaliosta. Luulin jälleen kerran olevani sairautta vahvempi. Menin asioiden edelle. Pää ei kesänyt ja vaivuin taas kovaan masennukseen kun toivo ja usko itseeni häviää. Ne ovat niitä kovia takapakkkeja jotka tunuvat entistä kovimmilta, kun juuri ennen sitä on ollu maailman vahvin ja onnellisin. Mutta. Tämä vie aikaa. Opin koko ajan ja suunta on eteenpäin. Kaksi askelta eteenpäin, yksi taakse.

Maanantai

Heräsin hyvän yön jälkeen todella väsyneenä. Minulla oli vain yksi juoksuharjoitus ohjelmassa, joten en tarvinnut mennä suoraan juoksemaan. Olin sopinut Andrean kanssa ilta-treenin, joten aamuharjoitus meni astangajoogan parissa. Se oli erittäin mielyttävää. Pääsin uusiin asentoihin ja olo oli hyvin rento ja notkea. Siitä mieli hieman parani.

Joogan jälkeen nautin aamupalan ja valmistauduin päivään. Kirsin tapasin kisahallissa ja sieltä menin suoraan kouluun ja koulusta suoraan juoksemaan, josta menin suoraan tapaamaan Cian ja sen jälkeen menin kauppaan. Nyt tulin kotiin. Vaikka päivä oli melko kiireinen, se periaatteessa vain parani koko ajan. En stressannut ja tapaamisten ja muiden aktiviteettejen välissä olin kerrankin aivan rauhallinen.

Hyvä päivä. Erityisen hyväksi tämä päivä muuttui lenkin aikana. Huomasin jalkojeni olevan todella hyvässä kunnossa ja minulla oli erittäin kevyt ja lentävä tunne koko 14km:n ajan. Huomenna 8km VK, YES! :)

Rakastan ystäviäni. Oli niin ihana nähädä Ciaa. Ystävät antavat voimaa.

Hyvä biisi

http://www.youtube.com/watch?v=MxvUeeIh4y8


Lyrics:

Kaija Koo- Vapaa lyrics

Mä olen kyllästynyt niihin,
Voimiin jotka ohjailee mun elämää.
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä onko se väärin,
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan.
Sillä niin olis käynyt,
Jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,
Se oli niin kamalan vahva.
Eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
Suurempi vuoria ja merta,
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä.


En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.


En aio tuntea pelkoo.
Vaikka pelkään et se ei oo musta kii.
Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
En enää anna sille tilaa hengittää.
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.

Mä rakennan kotini yksin,
Mä parannan minäni yksin.
Ja pakotan pitämään itseni koossa,
En ole se surkea rätti,
Jonka sydän on imetty kuiviin.
En rakenna sille kotiini huonetta.


En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.


Mä valitsin juosta,
Koska luulin etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseeni tuosta,
Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.


En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

The Practice

My legs were perfect! I felt so fast and light and everything was all good.

You can check my work out from that link.

http://www.movescount.com/members/ninachydenius


BTW. I LOVE RUNNING!

Sportelite

Tänään koko päivä meni Sporteliten koulutuspäivässä. Päivä oli todella hauska ja erilainen. Koko päivä oli urheilua ilman urheilemista. Kevyt lenkki oli kyllä ohjelmassa, mutta koin huomista kovaa harjoitusta ajatellen, että lepo on parempi vaihtoehto, koska eiliset harjoitukset olivat niin takkuisia.

Sporteliten koulutustilaisuudessa tutustuin paremmin uuteen Aim Higher hankkeeseen, jossa olen siis itse mukana. 30.11.2012 saatte nähdä mista on kyse! :) Loppupäivä meni mukavasti kuvauksien ja keskustelujen parissa. Kivaa oli!

Erityisen mukavaa oli tavata muita huippu-urheilijoita muista lajiryhmistä, kuten lumilautailusta ja kouluratsastuksesta. Meitä urheilijoita on niin paljon erilaisia, mutta meitä yhdistää niin paljon, kuten määrätietoisuus, usko, kärsivällisyys ja vaikka mitä muuta.

Hyvää viikonloppua! :)

Testijuoksu

Se meni hyvin. Melkoisen paljon tuo joka vedon jälkeinen pistäminen nosti sykkeitä ja jännitystä. Esimerkiksi istumasyke oli ennen juoksua 130. (!!!) Minulla on normaalisti ennen lenkkiä se 45-79, eli piikkikammo näkyi sykelukemissa. Juoksu tuntui melko hyvältä, mutta en ole vain tottunut vielä juoksemaan niin reippaita vauhteja. Onneksi Anni ja Ollikin oli juoksemassa, niin juoksu oli tällä tavalla helpompaa. Turhan paljon energiaa meni kuitenkin oikean vauhdin pitämiseen. En päässyt missään vaiheessa juoksemaan niin rennosti, mitä voin pitkissä vedoissa juosta. Talven aikana varmasti ehtii nuo vauhdit löytyä.

Juoksin yhteensä 9 tonnia. 5.25min, 4.49min, 4.15min, 4.02min, 3.51min, 3.41min, 3.31min, 3.20min ja 3.17min. Kivaa oli! Tein viimesessä vedossa happoenkan, vaikka vauhti ei ollut kova. Tämä on hyvä asia :)

Suurkiitos Tuomolle, joka toimi laktaattimittaajana! Kimmo oli kellottamassa ja Heidi tsemppaamassa. Oli oikein optimaalinen tukijoukko kyllä mukana matkassa. Kiitokset kaikille! :)

Sunnuntai

Suosittelen!

http://blogit.mtv3.fi/lexhollo/2012/11/18/sul-tempoilee-valinnoissaan/

Lauantai vol 2

Nyt on parempi olo. 8km kevyt lenkki ja kunnolla ruokaa, että jaksan huomenna. :)
Huomista odotellen...

Lauantai

Tentti ohi ja nyt kaikki energia juoksuun. Miksi minulla on näin tyhjä olo yhtäkkiä? Heti kun päivä ei ole täyteen buukattu, mieleni synkkenee. Minun pitäsi olla kiitollinen, etten tarvitse nyt tehdä mitään.

Lepopäivä

Olen onnistunut kerrankin pitämään järkevän lepopäivän. Olin koulussa 10-17.00. Aika kului hyvin nopeasti, kun sain laskea opiskeluystävien kanssa. Opin paljon paremmin näin, kun aloitin kurssin 2.5 viikkoa muita myöhempään. En ollut suunnitellut ottavani kyseistä kurssia, mutta nyt olen mukana kuitenkin. Huomenna on tentti ja sen takia minun päiväni ovat olleet hyvin koulupainotteisia. Kaikin puolin hyvä ajoitus harjoituksen kannalta, että kevyt harjoitusviikko tuli juuri tälle viikolle.

Tämä on viikon toinen lepopäivä ja se ei edes tunnu pahalta. Tulin kotiin 18.00 maissa ja loppuillan aion laskea, ottaa rennosti ja illan kruuna hieronta.

Huomenna tentin jälkeen saan keskittyä 100% harjoittelemiseen ja famun kanssa olemiseen. Tästä tulee hyvä viikonloppu! Ensi viikon projektille löysin yhteistyökumppanin, joka tekee projektista paljon hauskemman. Hyvä niin. Ensi viikolla toivon, että näkisin Sebun. Kyllähän nämä viikot ilman häntäkin on mukavia, mutta hänen kanssaan kaikki on paljon mukavempaa. :)

En ota paineita tällä hetkellä mistään, joka tuntuu hyvin mukavalta. Koulu, harjoitukset ja muu elämä rullaa hyvin eteenpäin. Minulla ei ole huolia eikä murheita. Tällä fiiliksellä on hyvä lähteä kirjoittamaan huomista tenttiä sekä juoksemaan sunnuntain testijuoksua. :)

Hanken+ juoksu

Treenit kulkee ja koulussa olen loppuajan vuorokaudesta, jos unta ei lasketa. Ihan kivaa vaihtelua tämäkin. En ole pitkään aikaan taas panostanut näin paljon koulun käyntiin.

Yrittäjyys on mielenkiintoista, mutta suurin osa opiskeluajasta menee kuitenkin statistiikan jatkokurssin kanssa. Sitä inhoan, mutta se on pakko vain läpäistä. Sen jälkeen, saan vain ja ainoastaan opiskella asioita, jotka kiinnostavat.

Eilinen VK meni paremmin kuin edellinen ja kevyet lenkit tuntuvat entistä kevyemmiltä. Hyvä näin. Lauantina on tentti ja sunnuntaina tonnin tasotesti. Jee! :)

Kutsuin Famun kylään, niin saan tentin jälkeen viettää laatuaikaa hänen kanssan. Famu on hyvin rakas minulle.

Kaikki menee nyt melko hyvin. Sebua on totta kai ikävä, kun hän on Kokkolassa, mutta se on hyvä, että hän on perheensä kanssa, kun hänellä on siihen mahdollisuus. Sebu on minulle hyvin tärkeä ja olen niin kiitollinen, että löysimme toisemme. <3

Pahoittelen huonoa kieltä, en nyt vain jaksa keskittyä tekstin laatuun.

Hyvää yötä!

VK+mäet

Kevyt 8km aamulenkki, jossa törmäsin Mäyrään. Hän on aina niin energinen ja positiivinen. Lenkin jälkeen oli luvassa opiskelua ja lepäilyä. Illalla juoksin Ollin kanssa 6km vk:n + 4xmäki. Andrea oli treenissä mukana osittain. Ehdimme sopivasti vaihtaa kuulumiset, ennen kun oikiskirjat alkoivat jo kutusa häntä.

Päivän saalis: hyvä fiilis, 24km juoksua (sisältäen aivan loistavan kovan harjoituksen) ja opiskelua.

Huomista harjoitusta odotellen! :)

Super tiistai

Ollin aamutreenit on just mitä tarvin. Kiitos! Tästä on hyvä alottaa kunnon treenaaminen ehjän jalan, tukijoukkojen ja motivoituneen mielen kanssa. Kohti kautta 2013! 



Tsemppiä kaikille treenihulluille! :)


P.S 
Treenihulluihin kuuluu nykyään mun rakas äiti, joka on myös hurahtanut juoksuun. I'M SO PROUD! <3

Papankin innostus on herännyt. YES! Uskon heihin molempiin ja on hienoa nähdä, kun he ovat löytäneet sen pienen kipinän, joka saa meidät kaikki liikkeelle.

Ihanaa tiistaita kaikille! :)

Älska livet

Denna dag har varit härlig! Gjorde en alldeles toppen backträning med en alldeles toppen brud Andrea. Hon och träningen gjorde mej på så otroligt gott humör. På nerjoggen möter jag dessutom på en massa bekanta, vilket endast gjorde förmiddagen ännu bättre. Väl hemma så fiksar jag mat, tar en lång dusch och sedan tar jag det bara lugnt. Så chill. Njuter bara av känslan som uppstår efter en hård  och lyckad träning.

Lite senare går jag ut med hunden och sedan går jag till min vän Frida. Härlig brud hon med. En av mina närmaste barndomsvänner. Från Frida kör jag till Meilans Unisport och kör en återhämtande träning. Den gick också bra och det var kul och träna. Passligt med folk på gymmet. Man fick göra i lugn och ro det man skulle, men ändå inte bara stirra in i de vita väggarna. Där mötte jag på Sebus kompis. En 1.5h återhämtande träning är ju kanske inte den mest spännande, så sällskap gör susen. :D

Backträningen kändes så jäklit bra idag, så inget stör mig nu. Imorgon skall jag på länk med Alli och därefter tänker jag räkna matematik ända tills jag går och lägger mig. Jag väntar till och med på morgon dagen. :D

Mitt liv, som ni märker, en människo- berg-och-dalbana. Inget är stabilt i mitt huvud. Därför försöker jag göra berg-och dalbanan lite flakare, genom rutiner och matvanor. Det är mitt skydd. Genom dessa, känner jag att det är jag som kontrollerar mitt liv och då känner jag mig trygg. Jag skapar min egen trygghet genom kontroll.

Kontroll är något jag har ett "love-hate-relationship" med, men det tar vi en annan gång. Nu älskar jag bara det att jag kontrollerar mig själv med allt jag gör till 100%. Det är jag som bestämmer och nu känns det bra så.

Bra dag

Idag var träningarna mycket sega, för jag var såååå trött, men så är det ibland. Smart var jag ändå och förkortade båda träningarna och sprang riktigt lugnt. Ingen skada skedd. Slutade i tid. För en gångs skull. Winning!

Annars har dagen varit lugn och bra. Det bästa var, att jag delade mina sorger och oro med min pappa och styvmamma. Jag känner mig typ 10kg lättare nu. Det var härligt att få vara 100% ärlig med dem. Nu är det tre människor i världen, som vet min situation. Det känns bättre nu. Mycket mycket bättre. Och dessutom är det fint att pappa och Elina, som är en del av min familj, vet nu så mycket mera. Vardagen blir lättare såhär. Jag behöver inte ha någon mask på mig, när jag är med dem.

Ha en fin fortsättning. Nu orkar jag med skolan och allt annat. :)

Running is my therapy

19km rauhallisessa tahdissa teki terää. Jalat ovat ok ja mieli huomattavasti parempi. Nyt makaan kotisohvalla ja rentoudun. Varmaan ensimmäistä kertaa maanantain jälkeen.

Koulujutut ovat nyt suunniteltu jouluun asti. Tästä se lähtee. 1.5kk melko tiukkaa koulunkäyntiä ja sen päälle normaaliin tahtiin kahdet treenit päivässä. Treenit ovat 45min- 2.5tunita pitkiä+ matkat päälle. En aio tehdä muuta kun käydä koulua ja harjoitella.

Tenttejä, tehtäviä ja luentoja on nyt jouluun saakka. Sen jälkeen, saan toivon mukaan vain harjoitella tammikuun loppuun asti ja sitten keväällä otan hieman rauhallisemmin koulun kanssa.

Tänään alan lukemaan matematiikan tenttiin, joka on ensi lauantaina. Illan vietän Mäkelänrinteen uimahallissa.

Tänään on hyvä päivä.