Tässähän minä vielä olen. En voinut vastustaa aamupalan syömistä, mutta kaipa se nyt on ihan ok. 11.00 treeni nr. 1. Ulkona on harmaata ja ikävää. Minun ei yhtään tekisi mieli mennä sinne juoksemaan. Olisi hauskempaa juosta matolla, Miten voin ajatella tuolla tavalla??? Nythän ei edes ole kylmä!
Nå jaa, kohta treenaamaan ja sitten lukemaan ja sitten treenaamaan. :)
Ja niin, näin maraton-unen. Ne ovat aina hyvä merkki. Maraton-unessa itse maraton menee aina huonosti. En ikinä "saa" tai voi juosta. Tunne, kun mieli ja jalat sanoo juokse mutta joku unessa estää juoksemisen on aivan käsittämättömän harmittavaa. Se on ihanaa huomata aamulla, että se oli vain uni.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar