Nimi muistuttaa minua yhdestä ainoasta paikasta. Paikka oli pelastukseni, vaikka inhosinkin olla siellä. Jälkikäteen olen hyvin kiitollinen, että siskoni ja isäni pakotti minut sinne. Siitä on nyt hieman yli kolme vuotta kun pääsin sieltä pois, mutta ei ole päivääkään kun en ajattele sitä tai taistele sen kanssa. Elänkö sen kanssa loppuikäni?
Nyt voin paljon paremmin, mutta en ajattele vielä normaalisti. Onneksi en ole enää niin pakkomielteinen. Vielä pari kolme vuotta, niin luulen että ajattelen suurimmaksi osaa vain kun kestävyysjuokija enkä kuin sairas.
Eli Lapinlahdesta. Tämä Lapinlahti on kaunis ja rauhallinen. Ei ahdistusta eikä hunoa oloa. Täällä minä viihdyn. Sunnuntaina on 3000m kilpailu. Luulen, että saan nautiskella siitäkin juoksusta.
Hyvää yötä! :)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar