Syksyn hurmaa

Viikot ovat hurahtaneet kovaa vauhtia. Finnkampenin jälkeen tuli viikon kestävä väsymys. 14.10.2013 puolimaratonin juokseminen tuntui mahdottomalta idealta ja parin päivän kevyen, mutta takkuisen harjoituspäivän jälkeen, laitettiin harjoitusohjelma jäihin. Harjoitukseen lähteminen oli vaikeaa ja harjoituksen toteuttaminen oli takkuista sekä vielä harjoituksen jälkeenkin olo oli huono. Minun nyrkkisääntö tämän kaltaisiin tilanteisiin on ollut, että jossain vaiheessa pitää tuntua hyvältä. Hyvä tunne pitää olla joko ennen treeniä tai treenin aikana tai sitten edes treenin jälkeen. Nyt kuitenkin sitä tunnetta ei löytynyt missään vaiheessa. Päätimme valmentajani kanssa yhteisymmärryksessä keventää ohjelmaa ja se tuntui oikealta ratkaisulta. Loppuviikon harjoittelin ilman harjoitusohjelmaa ja perjantaina nautin pitkästä aikaa hyvistä viineistä ja mahtavasta seurasta. Se teki terää irtautua juoksun arjesta. Lauantaina pidin ihan hyvillä mielin lepopäivän, mutta se meni tosin urheilun katsomisessa. Sunnuntaina juoksukaverini Heini ehdotti pitkää lenkkiä ja se kuulosti mielekkäältä, joten sunnuntaina juoksin rauhallisen 26km hyvässä seurassa jokaisesta askeleesta nauttien. Illalla oli kuitenkin jotenkin rauhaton olo ja menin vielä rauhalliselle pyörälenkille. Olin laittanut ihan normaalit olovaatteet päälle, etten innostuisi, mutta Suunto Ambit mittaili ”salaa” matkaa ja siitä tuli ihan hyvän pituinen lenkki. Tiedän, että se oli tyhmää, mutta voin kertoa, että tuo kyseinen pyörälenkki oli vuoden paras pyörälenkki! Tosin pyöräni ei ole hyvä, mutta se ei haitannut menoa. Sunnuntain jälkeen huomasin, että ajatukset pyörivät vielä puolikkaan ympärillä ja tuo yksi kevennetty viikko teki henkisesti tehtävänsä. Palasimme takasin alkuperäiseen suunnitelmaan ja pidämme puolikkaan kuitenkin harjoitusohjelmassa. En tosin ota mitään paineita siitä ja harjoittelen tällä hetkellä suurimmaksi osaa hauskuuden ja nautinnon vuoksi.

Ihanainen Sanni juoksukaverini on taas palannut juoksupiireihin toden teolla ja hänen seurastaan olen nauttinut kovasti. Olen niin iloinen, että hän on muuttanut Helsinkiin ja päättänyt panostaa taas juoksuun. Olen myös niin innoissani tästä tulevasta harjoituskaudesta. Minulla on ihania juoksuystäviä sekä aivan mahtava valmentaja.

Yksi minun syksyn lempijuoksuharjoituksista oli keskiviikon mäkitreeni Kirsin kanssa. Sen päivän aamu 10km oli ollut nihkeä ja unta olin taas saanut huonosti, mutta kaikki jotenkin kääntyi kun pääsin verkan jälkeen juoksemaan mäkiä kaatosateessa. Oloni oli vahva ja juoksu tuntui lennokkaalta. Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Nuo hetket ovat niin arvokkaita. Se tunne, kun kaikki tuntuu mahdolliselta ja helpolta. Ne ruokkivat juoksunälkääsi ja motivaatiotasi. Etenkin kun huonoja juoksupäivä  sattuu eteen. Se hyvä juoksutunne on takaraivossa, ja sitä tunnetta voi joka päivä hakea ja toivoa. Se ei kuitenkaan tule joka päivä, mutta aina saa toivoa.

Syksyn haaste on kylläkin ollut ylimenokauden ajoittaminen. Minä en koe väsymystä eikä minua satu mistään. Tosin minun kuntohuippuni oli kesäkuussa ja sen takia olisi järkevää ehkä levätä, mutta mutta…  Monet pitävät ylimenokauden nyt, mutta kun minä olin suunnitellut jo alkukaudesta juosta puolikkaan syksyllä ja sen jälkeen vasta pitää ylimenokauden. Näillä näkymin aion pysyä tuossa suunnitelmassa. Se tuntuu oikealta. Tuo viikon kevennetty osa ratakauden jälkeen oli kuitenkin hyvä juttu. (harjoittelin kyllä 7 kertaa tuolla viikolla,  mutta määrällisesti vähän) Viikko kevyttä antoi minulle sopivasti aikaa palautua henkisesti pitkän ratakauden jälkeen,  mutta kuitenkin se oli niin lyhyt, että juoksutuntuma pysyi. Hyvä niin, koska minä aion juosta sunnuntaina kovan treeniviikon päätteeksi maantiekympin harjoitusmielessä. Menen sinne samoissa fiiliksissä kun Aktia-cup osakilpailuun, eli rennosti. En ole pitkään aikaan harjoitellut määrällisesti näin paljon, joten saa nähdä miten paljon se vaikuttaa kovaan kympin vetoon.

Tänään on tosin vain yksi 15km ja loppupäivä menee kandin parissa. Hyvä päivä kaikin puolin.

P.S. Eilen teimme muuten omatekoista suhsia Sebun kanssa. Se oli niin hyvää, mutta ensi kerralla haen kyllä soijat, merilevät, inkiväärit, wasabit ja riisit sekä kaiken muun japanilaisesta erikoiskaupasta. 

Remonttireiska

Syksy on nytt toden teolla täällä ja sen kunniaksi olen tehnyt kaikenlaista remonttia. Olen esimerkiksi sisutanut kotona, suunnitellut harjoitus- ja kouluvuoteni sekä pitänyt kiinni minun uudesta toimivasta ruokavaliosta. Voin erittäin hyvin ja energiaa riittää vielä muuhunkin. Tässä samalla uudistin myös blogini ulkonäön, koska se tarvitsi kovasti uutta näköä. Mitäs pidätte?

Juoksu on ollut ja on erittäin mielekästä. Harjoitukset ovat kulkeneet ja mistään ei satu. Ratakausi on valitettavasti nyt loppumaisillaan, mutta yhden kilpailun minä vielä juoksen. Minut valittiin mukaan Suomi-Ruotsi maaotteluun, joka on aivan super mahtavaa! Siellä juoksen 10 000m. Olen siitä erittäin iloinen, koska en ole saanut juosta tänä kautena kunnollista kymppiä. Kalevan Kisoissa olisi ollut saumaa, mutta flunssa vei voimani. Näen tämän nyt minun tilaisuutena juosta niin kovaa kun lähtee ja paketoida kausi sen jälkeen pakettiin. En keksi parempaa tapaa lopettaa kautta kun näin.

Tänään olin ensimmäistä päivää koulussa ja se olikin ihan kivaa. Oli ihana nähdä kavereita ja tuttuja. Kandiluentokin oli ihan ok. Haha.