Jag är en långdistanslöpare från Helsingfors. Mina huvudsträckor är 5000m och 10 000m och mitt mål är att vara med i de Olympiska spelen år 2016 i Rio de Janeiro. Där tänker jag springa fortare än någonsin förr. Vid sidan om löpning studerar jag på Hanken Svenska Handelshögskolan.


söndag 25 augusti 2013

Ravitsemus ja viime viikko


Ruokavalion tasoittaminen näkyy ja tuntuu aivan järkyttävän hyvin minun juoksussa. Joka ikinen harjoitus on ollut mieluisa. Vaikka välillä jalat ovat olleet nihkeät, kovan treenin jälkeen, nautin silti, koska minulla on tasaisesti energiaa. Rakastan juoksua. Tällä hetkellä juoksen kevyet lenkit mieluiten keskuspuistossa nauttien rauhasta, luonnosta ja omasta kehostani. Sykkeet ovat ennätysmatalat ja tunne mahtava! 

Olen myös ehtinyt tehdä tehollisia harjoituksia josta 15x300m ja 3x5x200m ovat painautuneet parhaiten mieleen. Fiilis on ollut molemmissa hyvä ja askel on tuntunut helpolta. Toki tuo 15x300m hölkkäpalautuksella on kova, mutta minulle tuo hölkkäpalautus sopii, koska sitten ajat pysyvät kuosissa.

Eilinen 3x5x200m meni hyvin mutta vaihtelevasti. Minulla oli hieman vaikeuksia löytää se oikea rento mutta kova juoksu. Ensimmäinen ja toinen sarja oli hakemista, mutta viimeiselle sarjalle löysin sen oikean fiiliksen ja silloin ajatkin olivat oikeat. Kirsi oli katsomassa harjoitusta, joka teki harjoituksesta vielä mukavamman. Sitä paitsi minulla oli vielä verryttely seuraa. Harjoitus oli kerta kaikkiaan erittäin hauska. Uskon, että tulen löytämään tuon oikean fiiliksen myös tulevissa kisoissa.

Torstaina on ensimmäinen kilpailu harjoitusjakson jälkeen. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin onnellinen ja iloinen. Tunnen että olen kasassa. Olen henkisesti nyt todella vahvoilla. Nautin jokaisesta päivästä. Onhan minulla ollut näitä tuntemuksia hetkellisesti aiemminkin, mutta tämä eroaa niistä koska tämä hyvänolon tunne on pitkäkestoista ja tämä pohjautuu ammattilaisen apuun. Kiitos Kirsi! Häneen luotan 100%. 

måndag 19 augusti 2013

Syysajatuksia


En ole pitkään aikaan puhunut Kiriringistä, mutta se on kuitenkin joka päivä mielessäni. Monestakin syystä. On ollut aivan mahtavaa huomata Kiriringin kautta, että Suomessakin ihmiset jaksavat ja haluavat tukea urheilijoita. Kiitos Kiriringin olen saanut niin paljon apua monella eri tasolla. Minun päätavoitteeni oli saada taloudellista tukea, mutta Kiririnki-projekti antoi vielä enemmän. Toki olen erittäin kiitollinen, että sain tavoitteeni reilusti ylitettyä, mutta yksi hieno homma, mitä en ollut odottanut, oli nämä ihanat ihmiset, johon olen tutustunut! Se, että joku uskoo sinuun on kullan arvoista! Minun pitkä kamppailu ravinnon kanssa on vienyt voimia. Jojoilu ravinnon kanssa on syönyt tuloksia ja mieltä. Välillä uskoni on hiipunut olemattomiin, mutta kiitos teidän olen jaksanut jatkaa, vaikka välillä on tehnyt mieli antaa periksi. Sitä en ikinä aio muuten tehdä, mutta välillä vain on niitä heikkoja hetkiä…

Nyt koen, että minä olen saanut oikeat välineet onnistumiseen. Kiitos kuuluu teille kaikille! Iso kiitos kuuluu toki perheelleni ja valmentajalleni Kirsille ja entiselle valmentajalleni Kimmolle. Mutta ilman teitä tsemppaajia ja tukijoita en olisi tässä näillä mielin. Ongelmia tulee mutta niistä pääsee yli!

Nyt voin rehellisesti sanoa, että uskon itseeni 100% ja uskon omaan onnistumiseen. Annan itselleni mahdollisuuden onnistua. Rio, here I come!

Minä toivon koko sydämelläni tsemppiä kaikille ja uskokaa itseenne! Jos usko hiipuu, puhukaa ihmisten kanssa. Ystävät ovat suuri voimavara jota kannattaa arvostaa. 

Iso kiitos kaikille ja ihanaa syksyä!

-Nina

söndag 18 augusti 2013

Syksy 2013 on toivoa ja iloa täynnä!


Aikaa on kulunut viime päivityksestä jo jonkin aikaa, mutta mitään erityistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Kalevan Kisojen jälkeen olin vain pettynyt kympin keskeytykseen.  Siitä seurasi viikko raivokasta (niin ei kylläkään lukenut harjoitusohjelmassa) harjoittelua, jonka kruunasin 5000m:n kilpailulla.  On se mieletöntä, miten minä joskus toimin. Minulla oli kova tarve päästä paikkaamaan kuoppa, minkä olin kaivanut itselleni Kalevan Kisoissa, ilman syytä. Uskallan väittää, että toipilaana kukaan ei voi juosta kymppiä ja vitosta hyvin, jos niiden välissä on vain yksi päivä.

Harjoitukset Kalevan Kisojen jälkeen olivat tehokkaita ja henkisesti tärkeitä, mutta ne eivät valitettavasti auttaneet palautumisessa. Sen seurauksena tuo ”paikkaus-vitonen”, jonka vedin, ei ihan kulkenut. Yllätys yllätys.. Alkuvauhti oli oikea ja voittaminen on aina kivaa, mutta loppuaika oli kyllä melkoinen floppi. Väsyminen tuli jo 2-3km:n kohdalla. Jälkikäteen on helppoa sanoa, että olisin pitänyt kuunnella Kirsiä ja juosta tuohon kohtaan reipas/Vk ja iskeä vasta Hämeenlinnan tähtikisoissa….  Mutta turha jossitella sen enempää. Hihi.


”Paikkaus-vitosen” jälkeen otin järjen käteen ja kevensin tahtia. Nyt tuntuu juoksu erittäin hyvältä ja odotan innolla seuraavaa kovaa harjoitusta ja kilpailua! Kiitos Kirsi, että sait minut taas tajuamaan homman nimen. 

Ja niin, nyt vaihtui Nike PUMAAN! KIITOS KIITOS KIITOS! :)

P.S. Tästä tulee niin hyvä syksy! 

P.P.S. Onnea kaikille, jotka ovat kilpailleet hyvin! HYVÄ SUOMI!